Vinkkejä työelämään

Luxemburgissa EU:n käännösosastolla päivät ovat pitkiä ja työ vaativaa, mutta kansainvälinen ilmapiiri rikastuttaa työtä ja elämää.

Tunteet ovat aina mukana ihmisten kanssakäymisessä, halusimme tai emme. Näin on myös työpaikoilla. Robotti olisi siinä mielessä kiva työkaveri, että tunteet eivät olisi pelissä. Mutta se olisi myös siinä mielessä tylsempi. Tunteita saa ja pitää näyttää työssä, mutta tietty hillintä ja tunneäly on tärkeää. Merja Kalm käyttää lehdessämme ilmaisuja ”tunteiden pelisilmä” ja ”sivistynyt tunteiden ilmaisu”.

Mielen palautuminen ei ole pelkkää pötköttelyä, vaan se voi tapahtua myös aktiivisen harrastamisen parissa – toki omien voimavarojen rajoissa.

Vuoden viimeisen Telman teemana on luovuus työpaikoilla. Telma löysi luovuutta ainakin ohjelmistokehittäjiltä, metrovarikon työntekijöiltä ja majoitustoiminnasta. Luovuutta on meillä jokaisella, kaikilla työpaikoilla ja kaikissa töissä. Siksi sitä ei pidä kahlehtia Teams-palavereiden ja webinaarien ketjuilla. Luovuus yhdistetään helposti taiteilijoiden, muusikoiden ja kirjailijoiden työhön. Telma todistaa tämän myytin vääräksi. Ja hyvä onkin, sillä brittiläisen psykiatrin, Felix Postin,

Tokion-suurlähetystön lehdistövirkamiehen Reetta Purontakasen työtehtävät vaihtelevat ministerivierailujen mediajärjestelyistä sämpylöiden leipomiseen japanilaisessa aamutelevisiossa.

Työkyvyttömyyden voi katsoa aiheuttavan vuosittain jopa yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen.

Työkyvyn johtaminen on monen mielestä vaikea termi. Pitäisikö nyt alkaa johtaa työkykyä, kun on tähän saakka tottunut johtamaan ihmisiä? Kun hoksaa, että kysymys onkin ihmisten johtamisesta, niin termi ei tunnu enää niin vaikealta. Työkyvyn johtamisella vaikutetaan suoraan työntekijöiden hyvinvointiin, tuottavuuteen ja organisaation menestykseen. Telma-lehden tämän numeron teema on siksi äärimmäisen tärkeä. Ihmisten – tässä tapauksessa

Eräänä iltana yhdeksän kuukautta sitten Konsta Lattu, 24, poisti kaikki tilinsä somesta. Somen kadottua jäi elämästä pois vain asioita, joita hän ei muutenkaan kaivannut.

Kuka tekee kaikkein merkityksellisintä työtä? Ehkä lääkäri tai sosiaalityöntekijä? Vai olisiko sittenkin poliisi tai sotilas? Entä opettaja? Ihan turha kysymys, johon ei todellakaan ole oikeaa vastausta. Todellisuudessa kaikki työ on merkityksellistä, kun asiaa pysähtyy pohtimaan. Jos jokin työ ei olisi merkityksellistä, sitä ei olisi ollenkaan. Työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, että jokainen löytää oman työnsä

Mari Hynninen joutui huomamaan, että läheisen sairastuessa tuntee väistämättä riittämättömyyttä. Hän toimi muistisairaan äitinsä läheishoivaajana kahdeksan vuotta.