Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Yaxye Mohamud löysi elämänsä tarkoituksen nuorisotyöstä. Nyt hän auttaa muita löytämään omansa Movement ry:n kautta.
”Olen syntynyt Helsingin Pikku-Huopalahdessa ja elänyt siellä suurimman osan nuoruudestani. Olin hyvin energinen, ja minun piti koko ajan olla tekemässä jotakin. Paikallaan olo tai rauhoittuminen eivät olleet minulle helppoa.
Minulla oli jo päiväkodista asti oma porukka, jonka kanssa vietin vapaa-aikaa. Meitä oli eri etnisyyksiä ja monesta eri maasta tulleita.
Kaikki me olimme vailla tekemistä, ja tekemättömyyden puute näkyi arjessa. Olisimme ehkä halunneet pelata jalkapalloa tai taiteilla jotakin. Sen sijaan hilluimme kadulla ja aiheutimme tekemisillämme häiriötä alueella. Se oli energian purkamista huonolla tavalla.
Jouduin negatiivisen palautteen kehään. Lokaa tuli kaikkialta, koulusta ja muualta. En tuntenut kuuluvani mihinkään enkä tiennyt, mitä haluaisin elämältäni. Omalla käyttäytymiselläni vielä pahensin tilannetta.
Eräänä päivänä kaksi kaveriani ja minä olimme taas lähiössämme hillumassa iltakymmenen aikoihin. Paikallinen nuoriso-ohjaaja oli kävelemässä kotiinsa mutta sattui huomaamaan meidät siellä jossain nurkassa. Hän kysyi, haluaisimmeko pientä työtä lasten iltapäiväkerhossa.
Vastasimme, että emmehän me sellaisten pienten kanssa osaisi varmaan olla. Päätimme kuitenkin mennä tutustumaan, ja voi sitä lasten elämäniloa, kun he leikkivätniin viattomasti. Osa tarrasi jalkaan tai tuli halaamaan. Sinä päivänä löysin merkityksen elämälleni. Halusin tehdä työtä lasten ja nuorten parissa.
Siirryin iltapäiväkerhosta nuorisotyön puolelle. Siellä opin vanhemmilta ohjaajilta paljon, ja he myös kertoivat omia kokemuksiaan nuoruudesta. Heilläkin oli ollut vaikeaa, ja kuulemani pisti minut nöyräksi. Lopulta etenin töihin sijaishuoltoon.
Kolme vuotta sitten olin käymässä vanhempieni luona Pikku-Huopalahdessa. Ennaltaehkäisevää työtä tekevä poliisi, joka tunsi minut nuorisotyön kautta, tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi, että alueen nuorilla on kesä- ja heinäkuussa tilojen ja tekemisen puutetta. Se aiheutti häiriötä – nuoret esimerkiksi pelasivat jalkapalloa kadulla, mistä asukkaat hermostuvat.
Ehdotin alueen nuorisotyöyksikölle, että järjestäisimme yhteistyössä nuorille mielekästä vapaa-ajan tekemistä loma-ajaksi. Tämä sopi yksikölle, ja he tarjosivat meille sekä tilat että budjetin toiminnan toteuttamiseen.
Menimme palloa potkivien nuorten luokse ja kysyimme, haluaisivatko he suunnitella tekemistä kavereilleen ja itselleen. Siitä suunnittelusta saisitte itsellenne kesäduunin. Kun aloitimme toiminnan, sana kiiri nuorten keskuudessa. Nimi Movement ry tuli nuorten liikkeestä.
Kokoonnuimme nuorisotalolle ja sen takapihalle. Grillasimme, pelasimme futista, kokkailimme ja pelasimme korttipelejä ja pleikkaa. Oli täysi hulina päällä. Osallistuimme myös kaupungin järjestämiin toimintoihin, kuten jalkapalloturnauksiin.
Toiminta laajeni ympärivuotiseksi. Ymmärsimme pian, että nuorten täytyy saada itse jatkaa toiminnan suunnittelua. Silloin pystyisimme tarjoamaan kilpailevaa tekemistä sille, mitä digitalisoitunut nykymaailma opettaa nuoria haluamaan: adrenaliinia, mainetta ja valtaa. Perustimme vertaisohjaajat, eli nuoret pääsevät itse ohjaamaan toisia nuoria. Vertaisohjaajat tienaavat rahaa ja oppivat vastuunottoa työelämää varten.
Nyt olemme aloitelleet yhteistyötä koulujen kanssa, ja jatkossa olisi tarkoitus tutustua muiden maiden nuorisotyöhön. Uskon, että tärkeintä työssämme on kohdata nuori.
Olen tehnyt niin kuin minulle aikanaan tehtiin, eli luokseni tultiin ja ehdotettiin toisenlaista tekemistä. Olen aina kiitollinen sille nuoriso-ohjaajalle, joka tuli juttelemaan minulle.
Yhteiset työpaikat ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus – teollisuuden lisäksi myös esimerkiksi toimistoissa ja kaupan alalla. Kun useat eri työnantajat toimivat saman katon alla, syntyy paitsi yhteistyötä myös uudenlaisia haasteita. Yksi niistä on työturvallisuus. Mutta se ei ole vain haaste – se on myös mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen. Kun jokainen yhteisellä työpaikalla
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
