Tommi Laition mielestä huippu-urheilu ja korkeakulttuuri antavat lapsille esikuvia, jotka motivoivat harrastamaan. Ammattilaisen huippusuoritus kannustaa harkkoihin rankankin koulupäivän jälkeen. Arkiliikunta taas tuo hyvinvointia kaikille. – Me tarvitsemme näitä molempia, tunnelmoi Tommi Laitio Töölön kisahallin katsomossa.

Henkilö

• 04.09.2017

Tommi Laitio: Helsinki yhdenvertaisuuden esikuvaksi

Helsinki on juuri mullistanut organisaationsa. Sen kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan johtajaksi valittu Tommi Laitio näkee murroskohdassa tilaisuuden uudistaa myös kaupungin työnantajakuvaa.

Koska julkisen sektorin organisaationa pystymme hyvin harvoin kilpailemaan palkoilla, on parasta markkinointistrategiaamme maineemme, jonka mukaisesti kaupungin työntekijänä ihminen pystyy kasvamaan ammattilaisena, häntä kuunnellaan ja hän näkee joka päivä työnsä vaikutukset, Tommi Laitio kuvaa.

Mutta uusia tuuliakin tarvitaan. Laitio odottaa työhönottotilanteiden vaihtuvan testauksista yhteisen polun tunnusteluun. Kulttuuriin, jossa yhdessä pohdittaisiin, toimisiko yhteistyömme.

Tuoreen toimialajohtajan työhuone on Töölön kisahallissa. Elämää nähneet portaat ja hissi vievät kerrokseen, jossa työhuoneessaan on vastassa juuri 40 vuotta täyttänyt Laitio. Kättelijän ote on reilu ja katse avoin.

Laitio on työskennellyt Helsingin kaupungille viitisen vuotta. Kun hän vaihtoi johtotehtävät ajatushautomo Demos Helsingistä kaupungin nuorisotoimen johtamiseen, Helsingin Sanomat, sekin yksi hänen aiemmista työnantajistaan, otsikoi byrokratian nielaisseen ajattelijan.

Byrokratian perusajatus on kuitenkin Laitiosta myönteinen, koska sen mukaan julkisen vallan toiminnan tulee olla ennustettavaa ja oikeudenmukaista. Kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja ennakoitavasti, säännöt ovat kaikille näkyvissä ja niistä on päätetty demokraattisesti. Rinnalleen byrokratia vaatii harkintaa ja empatiaa.

Demos Helsingissä työskennellessään Laitio kävi puhumassa julkiselle sektorille siitä, mitä kansalaisyhteiskunnassa tapahtuu ja miten ihmisten odotukset osallistumista kohtaan ovat muuttuneet. Häntä alkoi kiinnostaa, voisiko itse olla tekemässä muutosta, josta puhuu.

Laitio oli tehnyt konsultointiprojektin nuorisoasiainkeskukseen. Kun Helsingin kaupungin nuorisotoimenjohtajan paikka avautui, yksi nuorisoasiainkeskuksen työntekijä soitti ja kysyi, oliko hän huomannut paikan olevan avoinna ja oliko harkinnut sitä.

– En väitä, että olisin hakenut pelkästään soiton vuoksi, mutta se teki mahdollisuuden näkyväksi. Harkitsin hetken ja laitoin paperit sisään.

Rakkaus Helsinkiä kohtaan on vuosien myötä kasvanut. Laitiosta on kiehtovaa, ettei kaupungilla ole helppoja turistitäkyjä, kuten kuningasperhettä ja linnoja. Helsinkiläisten hyvinvointi ja matkailijoiden kiinnostus kaupunkia kohtaan syntyvät pääosin luonnosta sekä siitä, mitä ihmiset tekevät nyt.

– Kaupunki ja sen monikulttuurisuus kasvavat nopeasti. Miten pidämme kiinni suomalaisen ja helsinkiläisen elämäntavan vahvoista puolista ja miten mukaudumme uuteen aikaan? Vastausta tarvitsevat sekä kaupungin työntekijät että kaupunkilaiset.

Tasa-arvon laboratorio

Suomalaisen elämän vahvoiksi puoliksi Laitio nostaa luottamuksen sekä muihin ihmisiin että instituutioihin.

– Meillä on esimerkiksi poikkeuksellisen korkea luottamus poliisiin. Sukupuolten tasa-arvo on vahvalla pohjalla. Lasten hyvinvoinnissa Suomi on hyvä maa, katsotaan sitten oppimista, puistoruokailua tai äitiyspakkausta.

Helsingillä onkin hänen mielestään erinomainen tilaisuus olla laboratorio maailmalle tasa-arvossa, luottamuksessa ja lasten hyvinvoinnissa. Helsinki on tarpeeksi suuri ja tarpeeksi pieni uusien asioiden tekemiseen.

Fuusion jälkihoitoa

Helsingin kaupungin organisaation uudistus on Laition mukaan suurin Suomessa koskaan toteutettu fuusio. Esimerkiksi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on yhdistetty seitsemän aikaisempaa virastoa ja samalla seitsemän erilaista organisaatiokulttuuria.

Vuosi on yhdistelmän johtajalle vaikea, sillä käsiteltävänä ei ole pelkästään miellyttäviä asioita.

Laitio lainaa kuuntelemaansa empatiatutkijaa. Etenkin muutostilanteessa johdon on tärkeää tehdä näkyväksi, että huoneessa on kipua. Pettymystä ja suuttumusta ja loukatuksi tulemisesta ei pidä selittää pois.

– Näiden rinnalla pitää kulkea ammatillinen käytös. Kun ihminen on hakenut tehtävää ja kamppaillut saadakseen sen mutta joutuu toisiin tehtäviin ja palkkakin laskee, on inhimillistä, että se vaikuttaa työtehoon. Jossain vaiheessa on kuitenkin käytävä keskustelu, miten tästä mennään eteenpäin.

– Helsinki on Suomen suurin työpaikka hyvässä ja pahassa. Se ei irtisano eikä lomauta taloudellis-tuotannollisista syistä. Mutta suurena se on myös hieman kankea käänteissään ja kaipaa siksi enemmän kokeilevuutta, rohkeutta ja avoimuutta, sanoo Tommi Laitio.

Yhteistyön voima

Laitio kuvaa Helsingin saaneen hänestä aika nopean, siksi hieman kärsimättömän, aika arvolähtöisen ja vähän erilaisen kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan.

– Toivon, että olisin helposti lähestyttävä. Minulla ei ole halua johtajan erillisyyteen.

Koko työuransa ja vapaaehtoistyönsä ajan Laitio kertoo keskittyneensä asioiden tekemiseen ihmisten kanssa yhdessä.

– Suurin ammattitaitoni on liittynyt ja liittyy yhä kielenkäyttöön, vaikuttavaan kieleen ja toisaalta yhteisen toiminnan menetelmiin.

Esimerkiksi seminaaripäivän aiheen käsittely alkaa hänen mallissaan niin, että jokainen miettii asiaa minuutin verran ja kirjoittaa muistiin, mikä asiassa on hänen mielestään olennaista. Sitten tehdään kierros, jossa jokainen kertoo, mitä on kirjoittanut. Kun yksi puhuu, muut kirjoittavat ylös niitä asioita, joita itse ei ollut ajatellut.

Kenenkään puheenvuoroa ei tässä vaiheessa ole lupa kommentoida. Keskustelua edeltää vielä pieni tauko, jonka aikana jokainen käy läpi muistiinpanojaan. Vasta sitten avataan keskustelu.

– Jos mennään suoraan keskusteluun, käy helposti, että ensimmäinen mielipide määrittää sen, mistä puhutaan. Siitä syntyy joko vastakkainasettelu tai sitten koko porukka lähtee peesaamaan ensimmäistä puhujaa.

”Minun on työssä onnistuakseni ja täyttääkseni henkilöstön toiveita luotava heille kokemuksia, että he edistävät tasa-arvoa ja näkevät työnsä vaikuttavan.”

Iloksi kaupunkilaisille

Helsingillä oli aiemmin 31 virastoa ja liikelaitosta. Uudessa mallissa kaupungilla on neljä toimialaa. Niistä vapaa-aikaan ja kulttuuriin kuuluvat toiminnot, jotka edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia, aktiivista kansalaisuutta, sivistystä ja fyysistä hyvinvointia.

Kun vapaa-ajan ja kulttuurin toimiala nivottiin yhteen, puhuttiin, että kaupunkiin tulee hauskuustoimiala.

– Toki yksi tehtävämme on tuoda iloa ihmisten elämään, mutta ilo on kuitenkin väline korkeampien arvojen saavuttamiseen. Esimerkiksi tasa-arvon edistäminen osoittautui henkilöstökyselyssämme tärkeäksi tavoitteeksi. Siksi minun on työssä onnistuakseni ja täyttääkseni henkilöstön toiveita luotava heille kokemuksia, että he edistävät tasa-arvoa ja näkevät työnsä vaikuttavan.

Laitiosta on tärkeää, miten toiminta kehystetään. Hän uskoo, että empatian ja vapauden ajatukset edistävät myös työhyvinvointia.

– Työ, jota meidän ihmiset tekevät, on vapauden edistämistä. Ihmiset saavat kokea olevansa vapaita tekemään valintoja omassa elämässään, toimimaan muiden hyväksi ja liikkumaan kaupungissa ilman pelkoa.

Laitio toivoo, että helsinkiläisten kansalaistaitoihin kuuluisi myös empatia, kyky katsoa maailmaa toisten näkökulmasta. Se ei tarkoita, että tarvitsee olla samaa mieltä.

Kohderyhmät tutuiksi

Organisaatiouudistus tekee yhteisen edun näkyväksi.

– Meidän on helpompi tunnistaa, keitä ovat ne ihmiset, joilla on venepaikka ja jotka käyvät sinfoniaorkesterin konsertissa, tai ne, jotka käyvät lähiliikuntapaikoilla ja lastenelokuvissa alueellisella kulttuuritalolla. Näin voimme suunnitella palveluita ja markkinoida niitä ristiin ja tehdä enemmän yhdessä.

Henkilökunta on asettanut yhdenvertaisuuden tärkeäksi tavoitteeksi työssään. Ensimmäinen askel ovat helposti saavutettavat palvelut: liikuntamahdollisuudet, kulttuuritarjonta ja nuorisotilat joka puolella kaupunkia. Yhdenvertaisuutta takaa myös esimerkiksi kirjastojen maksuttomuus.

– Meillä on esimerkiksi maksutonta liikuntaa nuorille, digineuvontaa ikäihmisille kirjastoissa ja erikielisiä työntekijöitä palvelemassa kaupungissa asuvia. Puutumme myös syrjintään. Olimme ensimmäistä kertaa pride-kulkueessa.

”Kivalla ulkoilupäivällä kerran vuodessa ei työhyvinvointia pidetä kunnossa, jos kaikki muu on pielessä.”

Hyvä olo kertautuu

Kun työntekijät voivat hyvin, se kertautuu asiakkaiden kokemuksessa. Laitio on vakuuttunut yhtälön pitävyydestä.

– Minun on johtajana varmistettava, että ihmisillä on mahdollisuus olla ylpeitä omasta työstään. Sen jälkeen asiat rullaavat todella hyvin. Työntekijän oikeus on, että häntä arvostetaan työyhteisössä, hänelle annetaan tilaa, hänen mielipiteitään kuunnellaan ja hänellä on selvät ohjeet, joilla hänen suoritustaan mitataan.

Silloin työhön on kiva tulla. Silloin on hyvä sanoa sukujuhlissa, että olen töissä Helsingin kaupungilla.

– Jos henkilöstökokemus ei ole kunnossa, johto joutuu koko ajan puuttumaan, kyttäämään ja kontrolloimaan. Siitä tulee kallista ja epämiellyttävää.

Laition pino työhyvinvoinnin rakennuspuista on yksinkertainen. Ihminen voi hyvin, kun työn olosuhteet ovat kunnossa, työntekijä kokee olevansa osa porukkaa, tavoitteet ovat selkeät ja hän pystyy itse vaikuttamaan työhönsä.

– Toki tyky-päiviä tarvitaan silloin tällöin, mutta kivalla ulkoilupäivällä kerran vuodessa ei työhyvinvointia pidetä kunnossa, jos kaikki muu on pielessä.

Toimialajohtaja haluaa antaa tilaa henkilöstön luovuudelle.

– Ihmisemme ovat luovan työn ammattilaisia. Pahinta on, jos ylhäältä mestaroidaan, miten kättä pitää liikuttaa.

Laitiolla riittää työkenttää, mutta hän katsoo olevansa etuoikeutettu, koska valtaa työajan järjestelyihin on enemmän kuin useimmilla muilla. Hänen mielestään johdon on turha voivotella työmäärällään. Se on vain omiaan synnyttämään vinoutuneen kulttuurin, jossa työpaikalla pitää kehua työnsä paljoudella.

Omasta työstään Laitio tuntee iloa joka aamu.

– On mieletöntä tulla aamuisin töihin, kun tuosta menee liikkujia kisahallille. Joka päivä tulee muistutus siitä, että teen näitä lomakepäätöksiä taatakseni heille mahdollisuuksia harrastaa.

Työn Laitio ei kuitenkaan ole antanut vallata koko elämäänsä. Jaksamisestaan hän pitää huolta liikkumalla ja syömällä riittävästi – jättämättä väliin lounastakaan, vaikka sähköpostit houkuttaisivatkin siitä luopumaan. Aktiiviliikkumisen hän aloitti siirryttyään töihin kaupungille.

Laitio kuluttaa kulttuuria ahkerasti teattereissa ja kaupunginorkesterin konserteissa. Ilman työtä jääneille korkeakouluista valmistuneille hän toimii mentorina. Lastenkirjohin hän sukeltaa lastenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraadissa.

– Lastenkirjallisuuden ansiosta pääsen maailmoihin, joilla ei ole mitään tekemistä arjen kanssa. Samalla se on tapa opiskella yhtä vastuualuettani eli kirjastoa, jossa lapset ovat kaikkein suurin käyttäjäryhmä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.