”Ajatus alkoholinkäytön lopettamisesta alkoi kypsyä vuonna 2018. Hoidin Mimmit sijoittaa -yhteisön yrittäjän tehtäviäni maanantaista keskiviikkoon. Torstaisin oli yhteisön tapahtumia, kuten sijoittamisen after work -iltamia. Perjantai oli vapaapäivä.

Torstain tapahtumien jälkeen minulla oli tapana ottaa rentouttavia viinilasillisia, ja perjantaina heräsin omaan päivääni, jonka olin mielessäni pyhittänyt omille jutuilleni, opiskelulle ja henkilökohtaisille työprojekteilleni.

Mutta aivot eivät toimineet, eikä ollut energiaa.

Olen juonut 13-vuotiaasta asti, mutta nyt lopetan.

Syyskuisena maanantaiaamuna vuonna 2020 istuin lounaalla kalliolaisessa ravintolassa Helsingissä. Minulla oli mökkireissun jälkeisen krapulan vuoksi tosi, tosi, tosi paha olo.

Silloin minulle tuli vahva tunne, että tämä oli nyt tässä. Olen juonut 13-vuotiaasta asti, mutta nyt lopetan. Nyt sen teen, tämä on oikea päätös.

Tiesin, että vaikka lopetan alkoholinkäytön, jatkan silti rakastamaani tapahtumissa käymistä. Jo seuraavana viikonloppuna menin puolituttujen kanssa Alman keikalle Hartwall-areenalle – uteliaana siitä, miten pärjään. Olin valmistautunut vastaamaan kysymykseen ”miksi et juo?” Kukaan ei ihmetellyt. Join vissyä, nautin musiikista ja juttelin porukan kanssa. Oli tosi mukavaa.

Seuraavan kuukauden Mimmit sijoittaa -tapahtumassa en tarvinnut viiniä rentoutumiseen. Mitä kauemmin olin ottamatta alkoholia, sitä helpompaa siitä tuli.

Jonkin ajan kuluttua aloin huomata, että aivot pelittivät, minulla oli enemmän energiaa työntekoon ja nukuin paremmin. Samalla pinnan alta alkoi paljastua kaikkea, mitä alkoholinkäyttö oli peittänyt. Kun en enää turruttanut tunteitani alkoholiin, aloin pikkuhiljaa tajuta, että tarvitsen apua. Noin puolentoista vuoden päästä alkoholinkäytön lopettamisesta menin terapiaan.

Nyt kaikki tekemäni työ tuntuu merkitykselliseltä.

Enää perjantait eivät mene aivosumussa. Vieläkin tärkeämpää on, että olen päässyt tutustumaan itseeni sellaisena kuin olen, ilman ulkopuolista päihdettä. Se on auttanut myös työelämässä. Olen saanut takaisin itseluottamusta ja tunteen, että osaan ja pystyn.

Aiemmin olin mielessäni jo valmiiksi varautunut pettymyksiin ja miettinyt, että kaikki menee kuitenkin huonosti. Nyt kaikki tekemäni työ tuntuu merkitykselliseltä, koska uskon, että asiat, joita teen, kantavat pitkälle. Olen saanut rohkeutta heittäytyä pelkäämättä epäonnistumista, ja olen uskaltanut ottaa vastaan monimutkaisiakin työtehtäviä. Uskallan seistä itsevarmana tekemieni päätösten takana.

Suhtautuminen alkoholittomuuteen on muuttunut entistä myönteisemmäksi.

Työelämässä päätöstäni on kommentoitu yllättävän vähän. Menen verkostoitumisiltoihin aina valmistautuneena siihen, että joku kysyy, miksi olen selvin päin. Olen valmis puhumaan aiheesta avoimesti. Mutta tosi vähän tulee kyselyitä.

Sanoisin, että Suomessa suhtautuminen alkoholittomuuteen on muuttunut entistä myönteisemmäksi tämän parin vuoden aikana, kun olen ollut juomatta. Esimerkiksi työtapahtumissa on nykyään aina tarjolla ainakin yksi alkoholiton vaihtoehto, kun ennen sitä piti aina jännittää.

Olen tehnyt alkoholittomuudesta myös osan työtäni. Mimmit sijoittaa -iltamissa on alkoholillista ja alkoholitonta juomaa tarjolla, ja juttelen sielläkin mielelläni alkoholittomuudesta, jos joku kysyy. Viime vuodesta alkaen olen tehnyt Selvin päin -podcastia, ja aiheesta kertova kirja ilmestyi elokuussa.”

Hannan vinkit:

1. Mieti, millainen ihminen haluat olla ja mitä haluat elämältä. Muista se, kun tekisi mieli juoda.

2. Kerro muille. Paine antaa muutaman lisäsekunnin miettiä, jos tekee mieli ottaa lasillinen.

3. Uskoudu syvällisemmin jollekulle, joka ymmärtää tilanteesi ja on tukihenkilösi.

4. Etsi samastuttavia instagram-tilejä, podcasteja ja kirjoja.

5. Ammattiauttajan kanssa juttelu ei ole häpeä. Moni saa tukea vertaisryhmistä. Tärkeintä on, ettet jää yksin.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos