Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kun Hanna Tikander aloitti alkoholittoman sober curious -elämäntavan, hän pääsi paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Siitä on ollut apua myös työelämässä.
”Ajatus alkoholinkäytön lopettamisesta alkoi kypsyä vuonna 2018. Hoidin Mimmit sijoittaa -yhteisön yrittäjän tehtäviäni maanantaista keskiviikkoon. Torstaisin oli yhteisön tapahtumia, kuten sijoittamisen after work -iltamia. Perjantai oli vapaapäivä.
Torstain tapahtumien jälkeen minulla oli tapana ottaa rentouttavia viinilasillisia, ja perjantaina heräsin omaan päivääni, jonka olin mielessäni pyhittänyt omille jutuilleni, opiskelulle ja henkilökohtaisille työprojekteilleni.
Mutta aivot eivät toimineet, eikä ollut energiaa.
Olen juonut 13-vuotiaasta asti, mutta nyt lopetan.
Syyskuisena maanantaiaamuna vuonna 2020 istuin lounaalla kalliolaisessa ravintolassa Helsingissä. Minulla oli mökkireissun jälkeisen krapulan vuoksi tosi, tosi, tosi paha olo.
Silloin minulle tuli vahva tunne, että tämä oli nyt tässä. Olen juonut 13-vuotiaasta asti, mutta nyt lopetan. Nyt sen teen, tämä on oikea päätös.
Tiesin, että vaikka lopetan alkoholinkäytön, jatkan silti rakastamaani tapahtumissa käymistä. Jo seuraavana viikonloppuna menin puolituttujen kanssa Alman keikalle Hartwall-areenalle – uteliaana siitä, miten pärjään. Olin valmistautunut vastaamaan kysymykseen ”miksi et juo?” Kukaan ei ihmetellyt. Join vissyä, nautin musiikista ja juttelin porukan kanssa. Oli tosi mukavaa.
Seuraavan kuukauden Mimmit sijoittaa -tapahtumassa en tarvinnut viiniä rentoutumiseen. Mitä kauemmin olin ottamatta alkoholia, sitä helpompaa siitä tuli.
Jonkin ajan kuluttua aloin huomata, että aivot pelittivät, minulla oli enemmän energiaa työntekoon ja nukuin paremmin. Samalla pinnan alta alkoi paljastua kaikkea, mitä alkoholinkäyttö oli peittänyt. Kun en enää turruttanut tunteitani alkoholiin, aloin pikkuhiljaa tajuta, että tarvitsen apua. Noin puolentoista vuoden päästä alkoholinkäytön lopettamisesta menin terapiaan.
Nyt kaikki tekemäni työ tuntuu merkitykselliseltä.
Enää perjantait eivät mene aivosumussa. Vieläkin tärkeämpää on, että olen päässyt tutustumaan itseeni sellaisena kuin olen, ilman ulkopuolista päihdettä. Se on auttanut myös työelämässä. Olen saanut takaisin itseluottamusta ja tunteen, että osaan ja pystyn.
Aiemmin olin mielessäni jo valmiiksi varautunut pettymyksiin ja miettinyt, että kaikki menee kuitenkin huonosti. Nyt kaikki tekemäni työ tuntuu merkitykselliseltä, koska uskon, että asiat, joita teen, kantavat pitkälle. Olen saanut rohkeutta heittäytyä pelkäämättä epäonnistumista, ja olen uskaltanut ottaa vastaan monimutkaisiakin työtehtäviä. Uskallan seistä itsevarmana tekemieni päätösten takana.
Suhtautuminen alkoholittomuuteen on muuttunut entistä myönteisemmäksi.
Työelämässä päätöstäni on kommentoitu yllättävän vähän. Menen verkostoitumisiltoihin aina valmistautuneena siihen, että joku kysyy, miksi olen selvin päin. Olen valmis puhumaan aiheesta avoimesti. Mutta tosi vähän tulee kyselyitä.
Sanoisin, että Suomessa suhtautuminen alkoholittomuuteen on muuttunut entistä myönteisemmäksi tämän parin vuoden aikana, kun olen ollut juomatta. Esimerkiksi työtapahtumissa on nykyään aina tarjolla ainakin yksi alkoholiton vaihtoehto, kun ennen sitä piti aina jännittää.
Olen tehnyt alkoholittomuudesta myös osan työtäni. Mimmit sijoittaa -iltamissa on alkoholillista ja alkoholitonta juomaa tarjolla, ja juttelen sielläkin mielelläni alkoholittomuudesta, jos joku kysyy. Viime vuodesta alkaen olen tehnyt Selvin päin -podcastia, ja aiheesta kertova kirja ilmestyi elokuussa.”
Hannan vinkit:
1. Mieti, millainen ihminen haluat olla ja mitä haluat elämältä. Muista se, kun tekisi mieli juoda.
2. Kerro muille. Paine antaa muutaman lisäsekunnin miettiä, jos tekee mieli ottaa lasillinen.
3. Uskoudu syvällisemmin jollekulle, joka ymmärtää tilanteesi ja on tukihenkilösi.
4. Etsi samastuttavia instagram-tilejä, podcasteja ja kirjoja.
5. Ammattiauttajan kanssa juttelu ei ole häpeä. Moni saa tukea vertaisryhmistä. Tärkeintä on, ettet jää yksin.
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
On aamuruuhkan aika, mutta tämä metrojuna on tyhjä. Lähtöaika Roihupellon varikkoraiteelta on sitten, kun pieni tekninen ongelma on korjattu. Koneistaja Eetu Salokarin osaamista tarvitaan, jotta junat pysyvät käyttökunnossa. Takaisin sorvin ääreen, kirjaimellisesti. On aamuseitsemän, ja koneistaja Eetu Salokari käynnistelee työhuoneella koneitaan totutuin ottein. Läheisellä metroradalla junat suhahtelevat ohi kahden ja puolen minuutin välein, mutta Roihupellossa
Lapsuus 4 000 asukkaan Sulkavalla, opiskeluvuodet 3 000 000 asukkaan Houstonissa ja työura New Yorkissa, jonka metropolialueella asuu lähes 20 000 000 ihmistä. Lasse Savola on opettanut matematiikkaa Manhattanilla jo melkein 30 vuoden ajan. Se aamu alkoi arkisesti, kuin mikä tahansa päivä 28-vuotiaan newyorkilaisen matematiikan yliopistoprofessori Lasse Savolan elämässä. Työmatka täpötäydessä ruuhkametrossa ja kävellen keskustan
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
