Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Kauppahalleja perustettiin yli sata vuotta sitten, kun kaupungistuminen alkoi muuttaa kulutustapoja.
Hukkasen kalatiskillä hierotaan kauppaa Tampereella 1980-luvulla.
Asiakkaita kalamyymälän edustalla Helsingin Vanhassa kauppahallissa vuonna 1948.
Kaupunkien kasvava väkimäärä pakotti kiinnittämään enemmän huomiota hygieniakysymyksiin, kuten asumistiheyteen, viemäröintiin ja kaupungissa harjoitettavaan kauppaan. Vuoden 1879 terveydenhoitoasetus määräsi, että lihan, kalan ja meijerituotteiden
kauppa oli siirrettävä toreilta sisätiloihin.
Suomen ensimmäinen varsinainen kauppahalli, Helsingin Vanha kauppahalli, avasi ovensa vuonna 1889. Muut kaupungit tulivat perässä, ja esimerkiksi Tampereen kauppahalli valmistui kesäkuussa 1901.
Kauppahallien myyntipaikat eli kojut, pilttuut, putkat ja pömpelit vuokrattiin julkisella huutokaupalla aina vuodeksi kerrallaan. Kauppahallia pidettiin aluksi herrasväen ostospaikkana, ja kauppiaatkin suhtautuivat siihen epäillen. Esimerkiksi kaksi myyntikojua Tampereen kauppahallista vuokrannut lihakauppias Granberg oli vakuuttunut, ettei halliin kukaan tule ostoksille, ja kieltäytyi sen vuoksi itse menemästä kauppahalliin. Hänen vaimonsa sai hoitaa hallikauppaa miehensä puolesta.
Kauppahallille oli tyypillistä, että sekä kauppiaat että myymälät toimivat hallissa pitkään. Kauppahallista tuli monelle elämäntapa, ja liiketoiminta siirtyi sukupolvelta toiselle. Myyjien lisäksi kauppahallissa oli töissä monia muitakin henkilöitä vahtimestareista vaakamestariin ja siivoojiin. Siisteydestä huolehtivat myös rottakoira sekä pikkupojat, jotka saivat kymmenen penniä jokaisesta kiinniotetusta rotasta.
Moni kauppahallin myyjä myös toimitti tuotteitaan lähiseudun asiakkaille. Ennen autoaikaa kuljetuksista huolehtivat ajomies ja hevonen tai juoksupojat polkupyörillään. Juoksu- eli asiapojat eivät saaneet palkkaa vaan riksun, jonka tavaran vastaanottaja maksoi matkan pituuden mukaan. Osa juoksupojista eteni kauppahalliurallaan aina kauppiaaksi saakka.
Kun kauppa hiljeni valintamyymälöiden myötä 1960-luvulla, kauppiaat ryhtyivät yhdessä houkuttelemaan asiakkaita. Esimerkiksi Tampereella perustettiin yhdistys, joka nosti hallilaisten yhteishenkeä ja järjesti monenlaisia tempauksia ja tapahtumia – esimerkiksi vuonna 1972 kansantaiteilija Irwin Goodman veti hallin täyteen. Kauppahallia elvytettiin myös perustamalla ensimmäinen kahvila. Tänä päivänä moni etsiikin kauppahallista juuri kahviloita ja ravintoloita myyntikojuja tietenkään unohtamatta. •
Työväenmuseo Werstas
Näin
muinoin
Työväenmuseo Werstas
In too many work communities, silence is still probably the most common way to solve problems. People remain silent about difficult matters because they do not want to insult or burden others or show their own incompetence. It seems like Finns have taken the old saying “speech is silver, silence is golden” a little too
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
