Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Kirjoittaja: Kati Särkelä
Kuvaaja: Vesa Tyni
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Metsäkoneenkuljettaja Antton Vuorela viihtyy itsenäisessä työssään. Seuraa pitävät työkaverit ja ystävät, nimittäin puhelimitse. Ajankuluksi Vuorela kuuntelee myös paljon musiikkia, radiota ja muuta.
– On tärkeää, että metsänomistaja tai puunostaja tulee työmaalle vierailemaan ja keskustelemaan. Kaikenlainen palaute on tervetullutta, se luo motivaatiota ja kannustaa työhön.
Useimpina päivinä Vuorela työskentelee kuitenkin yksin.
– Työ on mielekästä ja etenee nopeasti. Siihen pyritään, että metsä jää siistimmäksi kuin mitä se oli. Viiden hehtaarin alue tulee tehdyksi kolmessa päivässä. Noin tunnin välein nousen ohjaamosta jaloittelemaan, muuten paikat ovat jumissa. Tauot ovat tarpeeseen, vaikka nyky-moto muistaa istuimen ja ohjaimien kuljettajakohtaiset säädöt.
Kylmien eväiden varassa ei tarvitse olla; ruuan voi lämmittää ohjaamossa olevassa uunissa. Myös jääkaappi löytyy. Ruoka-, vessa- ja kahvitauot vietetään kaikki paikan päällä.
Tässä ammatissa pitää olla joustava työaikojen kanssa, kelloa ei katsota. Kiireisimpinä aikoina työvuorot ovat 10- tai 12-tuntisia, myös viikonloppuisin voi olla töitä.
– Silloin kone on käynnissä kellon ympäri – vain mies vaihtuu välillä. Pimeys ei haittaa, moton valot ovat niin äärettömän tehokkaat, että mitään ongelmaa ei ole. Päinvastoin, yöllä ei ainakaan aurinko paista silmiin.
Vuodenajat määrittävät työkuormaa.
– Tämä päättyvä talvi on ollut hyvä – pakkasten ja lumen ansiosta koneella on voinut työskennellä kaikkialla. Vaikeimpia kelirikon kausia ovat kevät ja syksy, ne ovat hyviä aikoja lomien pitämiseen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.
Saara Aittakumpu johtaa työkseen viittä eri kuoroa. Päätoiminen kuoronjohtaja on harvinainen ammatti Suomessa. Epäsäännölliset työajatkaan eivät himmennä Aittakummun iloa unelmatyöstään.