Asiantuntijankin on tärkeää irtautua työstään

Työterveyslaitos selvitti tutkimuksessaan asiantuntijoiden työaikoja ja niiden yhteyttä hyvinvointiin tarkkailemalla vapaaehtoisten Suomen Ekonomien jäsenten ja erään it-yrityksen työntekijöiden ajankäyttöä. Tutkimus toteutettiin käyttämällä mobiilisovellusta, jolla vapaaehtoisilta osallistujilta kerättiin tietoa ajankäytöstä päivittäin kahden viikon ajanjaksolta. Sen lisäksi osallistujat vastasivat kattavaan kyselylomakkeeseen.

Työn imu – hyvä vai paha?

Tutkimuksen vetäjä, vanhempi tutkija Annina Ropponen kertoo, että asiantuntijatyölle on tyypillistä työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Hänen mukaansa meillä Suomessa on kansainvälisesti verrattuna varsin joustavat työajat. On paljon tehtäviä, jossa ei edellytetä paikalle saapumista tiettyyn kellonaikaan tai ajoista voi sopia. Mutta tällä on myös kääntöpuolensa: työtä tehdään osin ilman selvärajaista alkua tai loppua.

– Asiantuntijatyötä tekevistä valtaosalla on käsitys, että heidän tulee olla työssään jatkuvasti tavoitettavissa ja he pyrkivät reagoimaan viesteihin nopeasti. Tämä koskee kaikkia, mutta aivan erityisesti esimiehiä.

Mobiililaitteiden avulla viestit kulkevat liiankin helposti, ja voimme nähdä, onko ihminen läsnä. Sähköpostit saa vaivatta synkronoitua omaan puhelimeen ja saavutettavuudesta on tullut helppoa. Viestin vilkaisu tuntuu pieneltä asialta, mutta se voi houkutella helposti taas työn pariin.

– Työaikojen joustolla suuntaan ja toiseen on myös myönteisiä vaikutuksia. Mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin on tärkeä asia. Tämä koskee myös vuorotyötä, jossa joidenkin tutkimusten mukaan mahdollisuus työaikojen valintaan korostuu erityisen motivoivana tekijänä.

Asiantuntijan työlle ominaista on työn imu. Ropposen mukaan vaikuttaa siltä, että työntekijät tekevät pitkiä päiviä oman uransa tai työn palkitsevan ja houkuttelevan luonteen vuoksi, eivät niinkään miellyttääkseen tai hyödyttääkseen työnantajaa.

– Työn imu on toki hyvinvoinnin kannalta myönteinen asia, samoin kuin työpäivän aikana koettu hyvä fiilis ja työn kokeminen merkittävänä. Mutta siinä piilee vaaransa. Kannattaa edes toisinaan töistä lähtiessä jättää kännykkä ”narikkaan”.

Liika on liikaa

Tutkimus osoitti kiistatta, että työpäivän pituudella oli suora yhteys työntekijän hyvinvointiin, kuten työssä jaksamiseen, sekä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Myös viikonlopputyö oli yhteydessä kaikkiin hyvinvoinnin indikaattoreihin, eikä siihen vaikuttanut perhemuoto, ammattiasema, työpaikan koko tai toimiala.

Erityisesti työajan pituus oli yhteydessä koettuun unen laatuun ja vireyteen. Jos työntekijä arvioi nukkuneensa heikosti, se näkyi seuraavan päivän pidempänä työpäivänä. Todennäköisesti tämä tarkoittaa sitä, että mitä huonolaatuisempi on uni, sitä jähmeämpi olo on seuraavana päivänä. Pitkä työaika puolestaan ennusti taas heikompaa unen laatua – ja noidankehä on valmis.

– Suurimman ongelman voi kiteyttää sanaan irrottautuminen. Miten malttaa päästää irti työasioista, jotta ne eivät pyörisi mielessä vielä nukkumaan mennessäkin? Me tarvitsemme tietyn määrän unta, ja sitä pitää kunnioittaa, jotta sille jää aikaa. Unen tarve ei ole vain asiantuntijoiden ongelma, vaan koskee tutkimusten mukaan myös vuorotyötä, tutkija muistuttaa.