Leivontabloggaaja Kinuskikissa: ”Kun harrastuksesta tulee työ, on tärkeää säilyttää oma juttu”

Olen pikkutytöstä asti leiponut ja opetellut leipomaan. Löysin blogit ja blogimaailman vuonna 2007, kun olin äitiyslomalla pankin koodarin työstäni. Innostuin seuraamaan blogeista erityisesti sitä, miten ihmiset ovat koristelleet kakkujaan ja mitä kaikkea koristelulla saakaan aikaan.

Olin aiemmin ajatellut, että vain leivonta-alan ammattilaiset ja huippukondiittorit tekevät mahtavia koristeluja. Blogien kautta sain kuitenkin ahaa-elämyksen: kuka tahansa voi oppia loihtimaan hienoja asioita visuaalisesti, kun vain on riittävä määrä tietoa ja jaksaa kokeilla ja harjoitella.

Siihen aikaan ihmisillä oli blogeissaan lähinnä kuvia valmiista kakuista. Itse olisin kaivannut ohjeita siihen, miten koristelu tehdään vaihe vaiheelta. Erilaiset kakut olivat myös vähän hajallaan eri blogeissa.

Pidin kyllä työstäni koodarina, mutta aloin huomata, että kohta on pakko valita kahden hyvän väliltä.

Perustin blogin, johon kokosin kakkuideoita ja näytin esimerkiksi koristelun eri vaiheet. Sen nimeksi tuli Kinuskikissa siksi, että kinuski on lempimakuni ja kissa on lempieläimeni.

Mitä isommaksi blogi kasvoi, sitä enemmän alkoi tarjoutua yhteistöitä yritysten kanssa, jotka toivovat näkyvyyttä tuotteilleen. Yritysyhteistöiden vuoksi minun täytyi perustaa oma yritys. Julkaisin myös Kinuskikissa-kirjan.

Koko ajan alkoi olla vaikeampi yhdistää blogin teko päivätyöläisen arkeen. Pidin kyllä työstäni koodarina, mutta aloin huomata, että kohta on pakko valita kahden hyvän väliltä.

Havahduttava hetki oli se, kun olin työpaikalla tekemässä jotakin aivan päivittäistä askaretta. Yllätin itseni huomaamalla, että hetkinen, nyt ajatukseni ovatkin resepteissä ja mietin jonkin uuden kakun toteutusta. Ymmärsin, että sydän onkin jo blogin puolella.

Teen julkaisuja paitsi blogiin myös sosiaaliseen mediaan, kuten Instagramiin ja Tiktokiin.

Suunnittelin taloudellisen tilanteeni vuodeksi eteenpäin ja irtisanouduin. Ajattelin, että ihanaa, nyt minulla on kaikki päivät vain tätä! Blogi oli nyt minun työni. En istunutkaan enää työpäivääni tietokoneen äärellä, vaan päiväni alkoivat koostua monesta eri palasesta, kuten leivontatarvikkeiden hakemisesta, blogiin tulevien kuvien suunnittelusta, metsäretkistä kuvausrekvisiitan hankkimiseksi, leipomisesta, tiskaamisesta – ja yhteistöiden miettimisestä.

Se vaati sopeutumista, että omaa työyhteisöä ei ollut enää ympärillä. Nyt olin päätoiminen yrittäjä, joka työskenteli ja teki päätökset yksin. Onneksi vanhempani ja siskoni olivat tukenani yritykseen liittyvissä asioissa. Huomasin myös, että tarvitsen harrastuksen, jossa ollaan yhdessä muiden kanssa. Aloinkin harrastaa crossfitiä ja padelia.

Nykyään blogintekoon on tullut mukaan valokuvaamisen lisäksi videoiden kuvaaminen. Teen julkaisuja paitsi blogiin myös sosiaaliseen mediaan, kuten Instagramiin ja Tiktokiin.

Mietin, mistä itse innostun ja mikä minua kiinnostaa, ja luon sisältöä siitä.

Usein kysytään, meneekö rakas harrastus jotenkin pilalle, kun siitä tulee työ. Minua suojelee kyllästymiseltä se, että minulla on täysi päätäntävalta blogiini. Voin esimerkiksi valita, kenen kanssa teen yhteistyötä. Ei ole tarvinnut tehdä mitään sellaista, mikä ei muutenkin istuisi omaan tekemiseeni luontaisesti.

Teen edelleen sitä samaa juttua, josta aloitinkin: mietin, mistä itse innostun ja mikä minua kiinnostaa, ja luon sisältöä siitä. Tärkeää on myös päästä vuorovaikuttamaan leivontaharrastajien kanssa, sillä he jakavat tekemisiään, ja välillä pohdimme yhdessä, miten jokin asia toteutetaan. Tekeminen on silloin hyvin luonnollista.”

Sinin vinkit ihmiselle, joka haluaa tehdä harrastuksesta työn:

1. Mieti, onko harrastus se asia, josta olet innoissasi ja jota haluat todella sydämestäsi tehdä. Ole itsellesi rehellinen ja uskollinen.
2. Valmistaudu opettelemaan paljon uutta. Yrittäjän kannattaa olla sopivalla tavalla utelias ja valmis oppimaan erilaisia asioita, kuten kokonaisuuksien hallintaa.
3. Pidä sopivasti jalat maassa, mutta uskalla silti. Mieti taloudelliset realiteetit mahdollisimman pitkälle. Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin vain repäistä.
4. Älä hajota tekemistäsi liian moneen paikkaan. Jokaiseen pyyntöön ei ole pakko suostua. Aikaa täytyy kuitenkin jäädä myös tärkeimmälle tekemiselle.