Voimisteluvalmentajan työ on innostamista

Valmentajan urani alkoi kaksikymmentä vuotta sitten, kun lopetin oman kilpavoimistelijaurani. Olin tuolloin 19-vuotias. Varmaan olin aluksi huono johtaja. Vuosien varrella olen löytänyt parhaan tyylin motivoida ja kehittää voimistelijoita. Valmennan Olarin Voimistelijoissa 12–14-vuotiaiden tyttöjen voimisteluryhmän lisäksi esimerkiksi juniorien ja aikuisten edustusjoukkueita ja kymmentä yksilöurheilijaa. Jokainen työpäiväni on erilainen, koska valmennettavien päivät ovat erilaisia.

Laine-Näätänen valmentaa kaiken ikäisiä voimistelijoita.

Työaikoja minulla ei ole, enkä niitä kaipaakaan. Tyttöjen harjoitukset ovat päivittäin kahdesta kahdeksaan illalla. Kaksi kertaa viikossa vedän vielä aamuharjoitukset. Lisäksi teen harjoitussuunnitelmat ja -analyysit ja olen yhteydessä valmennustiimin apuvalmentajiin, psykologeihin, lääkäreihin, fysioterapeutteihin ja ravitsemusasiantuntijoihin. Pidän yhteyttä myös yhteistyökumppaneihin ja viidenkymmenen tytön vanhempiin.

Maanantaisin minulla on vapaapäivä. Mietin vapaa-aikoinanikin, miten kehittää voimistelijoita. Luen esimerkiksi kirjoja valmennuksen mielenhallinnasta ja psykologiasta.

Valmentajan arjessa riittää vaihtelua, sillä joukkueiden ja valmennettavien tarpeet ovat keskenään erilaisia.

Lapsen motivoinnissa on tärkeää, että hänet saa tekemään suorituksen mielellään. Valmennuksessa kaiken A ja O on, että lapsi haluaa huippu-urheilijaksi. Pyrin jo aikaisessa vaiheessa visualisoimaan lapselle mielikuvan ja unelman urasta. Nuoren motivoinnissa on tärkeä saada hänet ymmärtämään, että ahkeruudella ja sinnikkyydellä pärjää. Tavoitteeni on, että kovasta työstä huolimatta lapsen ja nuoren arki on mukavaa ja salilla on kiva harjoitella.

Valmentajan pitää pystyä rehellisyyteen, avoimuuteen ja tasapuolisuuteen. Haasteena on, että virheiden korjaaminen ei ehkä tunnu valmennettavista mukavalle. En myöskään voi aina antaa jokaiselle sitä, mitä haluaisin. Kun tähdätään maailman huipulle, kaikki eivät voi päästä kilpailukokoonpanoon. Arvokisa-aikana edustusjoukkueen ulkopuolisista saattaa tuntua pahalta, etten pysty huomioimaan heitä niin kuin muulloin. Kehitin tätä varten systeemin: tytöt kirjoittavat säännöllisesti ylös, miten heillä on mennyt. Kirjoitan heille takaisin henkilökohtaisen palautteen kerran kuussa.

Omasta hyvinvoinnistaan Anneli Laine-Näätänen huolehtii panostamalla myös lepoon.

Lasten kanssa on ihana työskennellä, kun he ovat niin innoissaan. Aikuisia tykkään valmentaa, koska heidän kanssaan voi keskustella analyyttisesti harjoituksista. Tärkeintä työssä on, että voi itse hyvin – että jaksaa olla innostunut ja siirtää innostustaan valmennettaville. Huolehdin omasta voinnistani nukkumalla riittävästi ja ottamalla tarpeen tullen ylimääräisiä lomapäiviä. •