Dhaka on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista, jossa asuu noin 15 miljoonaa ihmistä.

Työturvallisuus

• 06.09.2016

Työturvallisuus paranee Bangladeshissa

Pikamuoti työllistää miljoonia vaatetustyöntekijöitä Bangladeshissa. Nyt heidän työturvallisuutensa on paranemassa ammattimaisen rakennustarkastuksen avulla.

Tie Bangladeshin pääkaupungista Dhakasta Ashulian vaateteollisuusalueelle on huonokuntoinen. Värikkäät riksat, kolhiintuneet bussit ja uutuuttaan kiiltävät henkilöautot pujottelevat väistäen kuoppia ja toisiaan.

Sama tie toimii pääväylänä rekoille, jotka kuljettavat alueen tehtaissa valmistetut vaatteet Chittakongin satamaan. Sieltä ne rahdataan eri puolille maailmaa, kuten Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Bangladeshin vientituloista 80 prosenttia muodostuu vaateviennistä. Vaateteollisuus on kasvanut 80-luvun alun kahdesta sadasta tehtaasta yli neljään tuhanteen tehtaaseen. Ala työllistää neljä miljoonaa työntekijää ja tarjoaa toimeentulon välillisesti 15 miljoonalle ihmiselle.

Bangladesh

Bulbulin ompelimon hyllyt notkuvat ruutukuvioisista kankaista, joista Mamun ompelee patjojen ja tyynyjen päällisiä. Sisuksena käytetään tekstiilijätettä. Taustalla myös apupoika Jamun.

Laatu edellä

Bangladesh on kuuluisa nopeatempoisesta pikamuotivalmistuksesta, mutta suomalaistaustainen Logonet tekee poikkeuksen. Se valmistaa EU-standardit täyttäviä teknisiä työ- ja suojavaatteita.

– Kukaan ei uskonut, että Bangladeshissa osataan valmistaa näin korkealaatuisia ja monimutkaisia työvaiheita sisältäviä tuotteita, tehtaan perustaja Juha Saarinen selvittää.

Työvaatteiden suunnittelussa korostuvat toiminnallisuus ja turvallisuus.

– Esimerkiksi tässä työhousussa on kaksinkertaiset taskunpohjat, etteivät naulat mene läpi. Lahkeissa on pussit polvisuojille ja kännykkätasku juuri oikealla korkeudella, Saarinen esittelee.

Saarinen on tuonut tehtaalle pitkälle viedyn laatuajattelun, joka jossain määrin hidastaa tuotantoa ja lisää kuluja, mutta on Logonetin kilpailuvaltti: jokainen vaate tarkastetaan jokaisen ompeluvaiheen jälkeen, ja vielä lopputarkastuksenkin jälkeen sen tarkastaa ulkopuolinen ryhmä.

Logonetin ompelimossa Salina Khatun istuu Juki-ompelukoneen ääressä. Khatunin on syytä olla ylpeä itsestään, sillä hän aloitti viisi vuotta sitten vaiheompelijana, mutta osoittautui pian niin taitavaksi, että hänet ylennettiin malliompelijaksi ja kouluttajaksi – ainoana naisena.

Bangladesh

Malliompelijalta vaaditaan huolellisuutta, kun taas vaiheompelijan työssä nopeus on valttia, Salina Khatun kertoo.

Bangladeshissa naisten asema työelämässä on perinteinen. Vaikka 90 prosenttia vaatealan työntekijöistä on naisia, he tyytyvät usein vaihetyöhön, kun taas alalle tulevat miehet etenevät nopeasti työnjohtajiksi ja siitä eteenpäin.

Khatun kouluttaa tehtaan uudet ompelijat. Vaikka Bangladeshissa on muutama miljoona osaavaa ompelijaa, he ovat tähän asti ommelleet vain yksinkertaisia t-paitoja.

– He kuitenkin oppivat helpommin ja nopeammin kuin täysin uudet tulijat.

Khatun asuu kävelymatkan päässä miehensä ja kouluikäisen poikansa kanssa kahden huoneen asunnossa. Khatun maksaa siitä kuukaudessa vuokraa 60 euroa, joka on saman verran kuin säädetty vähimmäispalkka. Monesti muualta tulleet työntekijät asuvatkin ahtaammin. Logonetillä vaiheompelijat tienaavat luokituksesta riippuen 75–90 euroa kuukaudessa ja Khatun malliompelijana 150 euroa.

Vaikka alan palkat eivät Asian Wage Floor -allianssin mukaan riitä elämiseen, pitkälti vaateteollisuuden ansiosta köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä on vähentynyt 2000-luvun alun 60 prosentista 30 prosenttiin.

Köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä on vähentynyt 2000-luvun alun 60 prosentista 30 prosenttiin.

Bangladesh

Montako turvallisuuspuutetta löydät kuvasta?

Tehdaspalot kuriin

Taas se tapahtui, tehdaspalo Bangladeshissa. Palo syttyi helmikuisena aamuna Matrix Sweatersin vaatetehtaalla, Gazipurin vaateteollisuusalueella. Onni onnettomuudessa oli, että suurin osa tehtaan kuudesta tuhannesta työntekijästä ei vielä ollut tullut töihin. Paikalla olleet yrittivät sammuttaa paloa, ja kymmenkunta heistä altistui savulle.

Matrix Sweaters valmistaa vaatteita muun muassa vaatebrändi H&M:lle, ja se on yksi Accordin tarkastamista vaatetehtaista. Accord – Accord on Fire and Building Safety in Bangladesh – on yli kahden sadan kansainvälisen vaatebrändin allekirjoittama sopimus, jonka tarkoituksena on parantaa vaatetehtaiden sähkö-, palo- ja rakennusturvallisuutta. Kolmessa vuodessa Accordin koulutetut insinöörit ovat tarkastaneet lähes 1 800 lähinnä vientiin vaatteita valmistavaa tehdasta. Yhteensä tehtaita on noin 4 300.

Matrix Sweaters tarkastettiin alun perin toukokuussa 2014, ja välitarkastuksessa lokakuussa 2015 todettiin, että kolmannes tarvittavista parannustoimista oli toteutettu.

Palon jälkeen Accord lähetti tarkastajansa uudestaan paikalle. Tarkastajat raportoivat, että parannustyöt olivat edenneet, mutta esimerkiksi sprinkleri- ja palohälytysjärjestelmiä ei ollut vielä asennettu.

Tarkastajat ovat huhtikuuhun mennessä löytäneet yhteensä noin 108 000 puutetta. Yleisimpiä ongelmia ovat palo-ovien ja -hälyttimien puuttuminen, palavan materiaalin varastoiminen työtiloissa, huonot sähkökytkennät ja pöly sähkölaitteissa. Viidennes turvallisuuspuutteista koskee tehtaiden rakenteita, joissa on havaittu epävakautta ja murtumia. Tästä oli kysymys Rana Plazan tuhoisassa tehdasromahduksessa vuonna 2013, jossa kuoli 1 100 ja loukkaantui 2 500 työntekijää. Rakennus oli alun perin rakennettu toimistokäyttöön, ja oli oletettavissa, että sen rakenteet eivät kestäisi tehdaskäytössä, jollei niitä vahvistettaisi.

Monien mielestä puutteiden korjaaminen kestää liian kauan. Monet tehtaista on tarkastettu kolme vuotta sitten, ja useimpien yksittäisten parannustoimien kestoksi on määritelty yhdestä kuuteen kuukautta. Viime vuoden aikana on kuitenkin alkanut tapahtua. Kun toukokuun lopussa 2015 puutteista oli korjattu kolmannes, tämän vuoden huhtikuuhun mennessä puutteista oli korjattu jo yli puolet.

Accordin toiminnanjohtaja Rob Wayssin mukaan tehtaiden omistajat ja johto ovat varsin yhteistyöhaluisia, ja vain yksi tehdas on ilmoittanut, ettei se aio toteuttaa korjauksia. Wayss pitää tilannetta kohtuullisena ja uskoo, että toteutetuilla toimilla on pelastettu useita ihmishenkiä.

Bangladesh

Rana Plazan katastrofin jälkeen maan vaateteollisuus joutui kriisiin. Nyt osa tehtailijoista ymmärtää, että huono työturvallisuus on huonoa bisnestä, ja he ovat korjanneet puutteita ahkerasti, Rob Wayss kertoo.

Kaikki kiertoon

Dhakan keskustan liepeille on muodostunut valtavankokoinen kierrätyskortteli. Sen kadun varret pursuavat pahvia, paperia ja muovia. Nuoret naiset lajittelevat niitä erilaisiin kasoihin kuunnellen samalla kännykästä paikallista pop-musiikkia.

Yksi kierrätettävistä materiaaleista on vaateteollisuuden tekstiilijäte, jonka kierrätyskauppiaat ostavat tehtailta. Vieri vieressä sijaitsevissa pienissä työpajoissa lojuu läjäpäin resoreita ja leikkuujätteitä. Ne käsitellään koneella, jossa värikkäistä materiaaleista muodostuu tummanharmaata kuitua. Kauppiaat myyvät kuidut ompelimoille, jotka käyttävät ne esimerkiksi patjojen ja tyynyjen sisuksina.

Kierrätystä pidetään yleensä ympäristöystävällisenä toimintana, mutta aina se ei sitä ole. Bangladeshin vaarallisimmat työpaikat löytyvätkin laivaromuttamoista.

Maahan tuodaan laivoja purettavaksi joka puolelta maailmaa. Kun laiva on ajettu rantaliejuun, sen sisältämät nesteet kerätään talteen ja myydään. Koneisto ja kalusteet irrotetaan ja myydään purkutavarakauppiaille. Yli 90 prosenttia aluksesta kierrätetään. Kun laivasta on jäljellä pelkkä teräsrunko, purkajat paloittelevat rungon asetyleenipolttimilla, ja palat viedään sulatettaviksi.

Työ on hengenvaarallista. Purkajia esimerkiksi murskautuu putoavien teräskappaleiden alle tai tukehtuu laivan sisuksiin. Purkaminen aiheuttaa myös vakavia terveysongelmia ja saastuttaa maaperää ja rantavesiä.

Purkajiksi on kuitenkin tunkua, sillä he tulevat köyhältä maaseudulta, jossa vaihtoehtona olisivat työt riisipellolla alle euron päiväpalkalla.

Bangladesh

Jätteiden lajittelu on käsityötä, jota tehdään usein ilman kunnollisia suojavarusteita.

Keskiluokan kasvuhelmi

Polkupyöräriksa etenee hitaasti Dhakan keskustan ruuhkassa. Kyydissä istuva mies puhuu kännykkäänsä ja viittilöi toisella kädellään. Hän on yksi Bangladeshin 125 miljoonasta kännykkäliittymän haltijasta. Vaikka jo 70 prosentilla on kännykkäliittymä, pääsy internetiin on vasta reilulla kuudella prosentilla.

ICT-alaa pidetäänkin maan kasvuhelmenä. Se työllistää tällä hetkellä noin 70 000 työntekijää. Alalle arvellaan syntyvän yli sata tuhatta uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Ala on merkittävä korkeakoulutettujen työllistäjä. Esimerkiksi teleyhtiö TeleLinkin työntekijöistä lähes 90 prosenttia on yliopistotutkinnon suorittaneita.

Bangladeshin talous on kasvanut kuuden prosentin vuosivauhtia vuodesta 1996 lähtien. Samalla keskituloisten määrä on noussut kymmenestä prosentista 20 prosenttiin. Jos trendi jatkuu, keskiluokka muodostaa väestöstä kolmanneksen vuoteen 2030 mennessä. Keskiluokan kasvua pidetään tärkeänä, sillä se kasvattaa kuluttajamarkkinoita sekä vakauttaa ja nopeuttaa talouskasvua. Sen ajatellaan myös vahvistavan demokratiaa ja vähentävän korruptiota.

Eräs merkittävä tekijä talouden kehityksessä on ollut mikrolainojen yleistyminen, mistä Muhammad Yunus voitti yhdessä Grameen Bankin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2006.

Bangladesh

Polkupyöräriksat kuljettavat matkustajia ja tavaraa miljoonakaupungin vilinässä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.