Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Jos työelämässä kuljettiin aiemmin enemmän tai vähemmän suoraa linjaa eläkettä kohti, tänään matkan varrella sattuu ja tapahtuu. Nuoret unelmoivat nyt, että saisivat edes sen ensimmäisen harjoittelu- ja työpaikan, jalan oven väliin. Työuran aikana täytyy olla valmis opiskelemaan ja jopa vaihtamaan ammattia. Jos työkaari oli aiemmin vakaa ja varma, nyt se aaltoilee ja joustaa.
– Työ on minulle tärkeä osa elämää. Mielekästä tekemistä pitää olla, toteaa vantaalainen virastomestari Timo Mäkinen. Varastomestarina työskennellyttä Mäkistä uhkasi muutama vuosi sitten työkyvyttömyys 27 vuoden työuran jälkeen.
– Sairastuin selän rappeumaan. Lannerangasta petti nikamia ja kipu oli hirveä. Ei sitä koskaan ajattele, että juuri minulle kävisi näin.
Puolen vuoden sairausloma, siitä johtuvat potkut ja työttömyys olivat nelikymppiselle miehelle kova paukku, mutta sitten seurasi onnenpotku.
– Kelan virkailija tajusi, että minulle voisi kuulua mahdollisuus kouluttautua uudelleen kuntoutustuella. Ilmarisen palkkaaman uravalmentajan kanssa pohdimme eri ammatteja ja päädyimme virastomestarin omaehtoisen näyttötutkinnon suorittamiseen. Koulutuspaikaksi valikoitui Edupoli.
Näyttötutkintokoulutus tehdään osittain työpaikalla. Vaikka vakuutusyhtiö subventoi Mäkisen palkkaa, työpaikkaa ei ollut helppo löytää.
– Pääsin lopulta Metropolia-ammattikorkeakouluun suorittamaan loppuosan tutkinnosta. Vuoden koulutusajan ja valmistumisen jälkeen minut palkattiin vielä jatkosopimukselle.
Mäkinen haluaa tsempata työkyvyttömyysuhan alla olevia.
– Tilanne voi tuntua huonolta, mutta periksi ei kannata antaa. Uutta matoa vaan koukkuun!
Jan-Henrik Harlin
Jasu eli Jan-Henrik Harlin päätti jo 14-vuotiaana, että haluaa töihin vaneritehtaalle.
– Veljeni työskenteli UPM:n Pelloksen tehtailla. Hän kertoi työstään ja se kuulosti kivalta. Pääsinkin armeijan jälkeen työskentelemään Pelloksen vaneritehtaille, nyt 21-vuotias Harlin kertoo.
Tehdastyö on siistiä sisätyötä. Fyysinen työ on urheilulliselle Harlinille mieleen. Työkaverit tekevät ilmapiiristäkin mukavan. Harlin halusi kolmivuorotyöhön heti nuoresta pitäen, koska se sopii elämäntilanteeseen.
– Mukavaa, kun voi joskus pitää päivälläkin vapaata. Yövuoroissa tienaa paremmin ja nuorena niitä jaksaa hyvin tehdä.
Harlinin mielestä työkaari tarkoittaa, että ensin ollaan työelämässä, sitten päästään eläkkeelle ja välillä opiskellaan. Mies opiskelee kaksivuotista ammattitutkintoa oppisopimuksella.
– Tehtaalla koulutetaan jatkuvasti ihmisiä, ja kysyin, sopisiko mukaan.
Opiskelu tapahtuu eri työpisteissä, joissa tehtäviä harjoitellaan puoli vuotta kussakin. Opintojen edetessä työtehtävistä suoritetaan tutkintotilaisuudet, joilla osoitetaan eri työpisteiden osaaminen. Palkka juoksee työpäivien ajan. Koulutuspäiviltä saa päivärahaa. Mies valmistuu levyalan ammattilaiseksi 2016 syyskuussa.
– Tavoitteeni on päästä vaneriteollisuudessa mahdollisimman pitkälle. Seuraava porras olisi kaksivuotinen erikoistuminen. Sen jälkeen voisi ajatella ammattikorkeakoulua, jos opiskella voi työn ohessa. Aika näyttää.
Auli Käyhkö
Helsinkiläisen Auli Käyhkön työkaari ei ole hänen omien sanojensa mukaan aina mennyt ”ihan kuin Strömsössä”.
– Vaihdoin esimerkiksi Finnairilla työskennellessäni vakituisesta työsuhteesta määräaikaiseen, kun en halunnut pienten kaksosten takia olla vuorotyössä. Tämä riskinotto johti sitten työsuhteen loppumiseen.
20-vuotinen ura Finnairilla päättyi vuonna 2008, ja se tuli Käyhkölle täysin puskista.
– En lannistunut, vaan täytin hulluna työhakemuksia. Vuoden päästä työllisyyskurssi poiki logistiikka-alan asiakaspalvelutyöpaikan liki viideksi vuodeksi.
Käyhkö valmistui nuoruudessaan hotellin vastaanottovirkailijaksi. Ensimmäinen työ oli Kalastajatorpan vastaanotossa.
– Sitten lähdin Finnairille. Työskentelin siellä kaikissa matkustajapalvelun töissä, myös ulkomailla. Valmistuin työn ohessa matkailurestonomiksi vuonna 2005.
Nyt viimeinen puolen vuoden pituinen työttömyysjakso on juuri päättynyt. Käyhkö aloitti tammikuussa Helsingin seudun liikenteen, HSL:n, matkalipuntarkastajana. Sitä ennen hän kävi Edupolin 50+ Osaaminen esiin -koulutuksen, joka sisälsi muun muassa uravalmennusta ja henkilökohtaisia tapaamisia ammatinvalintapsykologin kanssa.
51-vuotias Käyhkö mainitsee, että työelämän ikärasismista valittaminen raivostuttaa häntä.
– Vastaan puheisiin, että katsokaa, sainhan minäkin töitä.
Viime ajat ovat olleet opiskelijoille ja ammattiin valmistuville nuorille haastavat: työ- ja harjoittelupaikat ovat tiukassa. Jos työn onnistuu saamaan, niin työpaikalla ei välttämättä ole fyysisesti juuri ketään, vaikka juuri sitä useimmat työuran alussa olevat nuoret toivoisivat. Muita Telman galluppiin vastanneille Haaga-Helian opiskelijoille tärkeitä asioita ovat riittävä perehdytys, kivat työkaverit ja toimiva tiimi, reilu esimies, säännöllinen
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
