Emeritusprofessori Juhani Ilmarinen, TTL ja JIC Oy, mistä ikäjohtamisessa on kyse?

Ikäjohtaminen on eri-ikäisten hyvää johtamista. Hyvä johtaja ottaa alaistensa ikään kuuluvat tarpeet huomioon päivittäisessä työssään, töiden suunnittelussa ja organisoinnissa niin, että jokaisen on ikään katsomatta mahdollista saavuttaa sekä omat että organisaation tavoitteet. Tuottavuus ei ole iästä kiinni.

Miksi työntekijän ikä pitäisi ottaa johtamisessa huomioon?

Ihmisten odotukset ovat sidoksissa ikään ja elämäntilanteeseen. Eri-ikäisillä ovat erilaiset tarpeet. Alkujaan ikäjohtamisesta puhuttaessa tarkoitettiin +55-ikäisiä työntekijöitä, sillä ikäsyrjinnän vuoksi heillä oli suurin tarve siihen. Sittemmin havaittiin, että ikään liittyviä haasteita oli myös muissa ryhmissä.

Millaisten haasteiden kanssa eri ikäryhmät kamppailevat?

Toistaiseksi ikäsyrjintää kokee vähiten keski-ikäisiksi luettavien 35–50-vuotiaiden ryhmä, jotka joutuvat samanaikaisesti tasapainoilemaan työelämän odotusten, perhe-elämän ja lapsiperheen arjen kanssa. Varsinaista syrjintää kokevat eniten nuoret ja +55-ikäiset. Nuoret eivät pääse kiinni työelämään tai joutuvat tyytymään pätkätöihin. Laman aikana väkeä on taas irtisanottu erityisesti senioripäästä. Uudelleentyöllistyminen on vaikeaa, ja he siirtyvät kansantalouden kannalta liian varhain eläkkeelle.

“Nuoret tarvitsevat johtajan sijaan valmentajan, joka tutustuu heidän kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa.”

Millaisia erityistarpeita eri-ikäisillä on?

Jokaisella ikäryhmällä on omat vahvuutensa ja tarpeensa. Työpaineesta elpymisen tarve esimerkiksi kasvaa iän myötä. Jo viiden minuutin mikrotauko useamman kerran päivässä voi riittää. Nuoret taas tarvitsevat johtajan sijaan valmentajan, joka tutustuu heidän kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa ja antaa mahdollisuuden toteuttaa haaveita. Töiden määrä ei ole laman myötä juuri vähentynyt. Yhä isompi kuorma on vain kasattu yhä harvempien eli käytännössä keski-ikäisten harteille.

Miten ikäjohtamista on edistetty Suomessa?

Olimme ikäjohtamisen edelläkävijöitä vuosina 1997–2002, kun maassamme lanseerattiin kansallinen ikäohjelma. Tehokkaalla tiedotuksella pystyttiin vaikuttamaan asenteisiin ja vähentämään ikäsyrjintää. Sittemmin erityisesti Pohjoismaat ovat kirineet ja menneet ohi, samoin Saksa, jossa hallitus on julkistanut oman ikäohjelmansa. Yhden kampanjan vaikutukset eivät kestä kauan, eikä viisaus välity uusille sukupolville. Tarvittaisiin uusi, kansallinen ikäohjelma.

“Vuosituhannen vaihteessa valtio ja kunta olivat hoitaneet asian yksityistä sektoria paremmin. Nyt tilanne on päinvastoin.”

Miten eri toimialat ovat pärjänneet?

Noin 40 prosentissa eri toimialoista ikäjohtamisen tärkeimmät asiat on huomioitu riittävän hyvin. Valitettavasti näytämme jysähtäneen tälle tasolle. Samalla eri sektoreiden keskinäinen järjestys on muuttunut. Vuosituhannen taitteessa valtio ja kunta olivat hoitaneet asian selvästi yksityistä sektoria paremmin. Nyt tilanne on päinvastoin, ja kärjessä ovat kaupan ja liike-elämän palvelut. Silti niissäkin vain 60 prosentissa asia on kunnolla hallussa. Matkaa sataan prosenttiin on vielä.

Jäit eläkkeelle Työterveyslaitokselta vuoden 2009 alussa, mutta jatkat työntekoa yrittäjänä. Miten pidät huolta jaksamisestasi?

Positiivinen palaute motivoi. Koen, että osaamistani työelämän ikähaasteissa yhä tarvitaan. Voin jaksottaa omat työni niin, etteivät ne kuormita liikaa. Tarvitsen aika pitkiä elpymisaikoja siinä missä muutkin ikäiseni. Fyysisestä kunnostani pidän huolta kuntosalin, golfin ja sulkapallon avulla. Luennointi ja kirjoittaminen taas pitävät yllä psyykkistä hyvinvointia. •