Kolme nuorta rajojen ylittäjää

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä, vain murto-osa isistä jää pidemmälle kuin enintään yhdeksän viikon isyyslomalle. Aku Karjalainen, 38, päätti toisin.

– Halusimme vaimon kanssa jakaa vastuun perheestä tasaisesti molempien vanhempien kesken, nykyisin OP:ssa copywriterina työskentelevä Karjalainen muistelee.

Hän laskeskelee olleensa erilaisilla perhevapailla yhteensä reilun vuoden verran kahden lapsensa kanssa. Syksyllä vanhempi aloitti koulun, ja nuorempi täyttää viisi. Aikaa perhevapaistakin alkaa olla yli kaksi vuotta.

– Mitä enemmän vanhempi viettää aikaa lapsen kanssa, sitä monipuolisemmaksi ja syvemmäksi suhde lapseen kehittyy. Jo ihan tältä pohjalta kotiin jääminen heidän kanssaan oli ihan itsestään selvää.

Perheeseen panostaminen rikastaa elämää.

Helsingin Käpylässä asuva Karjalainen toteaa, ettei ollut alueella suinkaan ainoa pienten lasten isä, joka hyödynsi mahdollisuutta käyttää aikaa jälkikasvunsa kanssa.

Mieleen ovat painuneet monet arkiset asiat kuten leikkipuistossa käynnit tai retket luontoon, lähimaatilalle ja mökille. Karjalainen sanoo kokevansa hetket merkityksellisiksi ja uskoo väläyksiä tallentuneen myös lasten mieliin.

– Oma sukupolveni 30+ on ehkä kasvanut tasa-arvoisempaan perheiden vastuiden jakamiseen ja yhteiskuntaan kuin aikaisemmat. Lapsuus kuluu todella nopeasti. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin vain työ ja ura. Perheeseen panostaminen rikastaa elämää.

Karjalainen oli mukana ideoimassa ja toteuttamassa viime syksyn Isähaaste -kampanjaa, jolla kannustettiin työnantajia muuttamaan toimintatapojaan perheystävällisimmiksi. Hanke palkittiin toukokuussa Miehen työ 2019 -palkinnolla.

– Pidän työn itsenäisyydestä, toteaa jäteauton kuljettaja Milla Backman.

Työ kuin lottovoitto

Oululainen Milla Backman, 23, ehti käydä lukiota pari vuotta todetakseen, ettei se ollut hänen juttunsa.

– Jossain näin ilmoituksen logistiikan perustutkinnosta. Ajattelin, että se on ehkä hieman miehinen ala, mutta miksipä ei. Valmistuin 2,5 vuodessa yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi.

Backman ajoi jonkin aikaa rekkaa, kunnes pääsi töihin Lassila & Tikanojalle vaihtolavapuolelle. Määräaikaisen sopimuksen loppuessa hänelle tarjottiin yhtiöstä töitä roska-auton kuljettajana.

– Se oli kuin lottovoitto! Työ tuntui heti omalta. Olen tehnyt näitä hommia viime syksystä lähtien ja viihdyn todella hyvin. Tietyt paikat täytyy päivän aikana hoitaa, mutta tahdin ja järjestyksen voi itse päättää. Pidän työn itsenäisyydestä.

Työ on fyysisesti raskasta, mutta Backman kuittaa kaikkeen tottuvan. Hyvä puoli asiassa hänen mukaansa on, ettei kuntosalilla ole töiden jälkeen tarvetta enää käydä, sen verran liikuntaa päivän aikana saa, kun työmatkatkin taittuvat polkupyörällä.

Nuori nainen roska-auton ratissa on miesvaltaisella alalla jonkinmoinen harvinaisuus. Backman kieltää törmänneensä kuitenkaan suoranaisiin ennakkoluuloihin.

– Pikemminkin minua on jääty hämmästelemään ja jotkut asiakkaat ovat yrittäneet tulla jopa auttamaan. On pitänyt ihan sanoa, että tämä on työtäni ja pärjään kyllä. Kuorma-auton ratissahan nainen ei enää ole yhtä ihmeellinen ilmestys. On kiva olla rikkomassa lasikattoja!

Oma paikka pitää silti aina ansaita, sanoo Teemu Heinonen.

Pätevin tehtävään

Tiedotusvälineet hehkuttivat alku­vuodesta kilvan, kun Teemu Heinonen, 26, aloitti loppiaisen jälkeen työssään Nousiaisten kunnanjohtajana. Olihan ­hän silloin tehtävässään Suomen nuorin.

– Olen aina hakenut vastuuta ja ­myös saanut sitä. Haasteet tässäkin tehtävässä houkuttivat. Tilaisuus tuntui niin hyvältä, ettei sitä kannattanut päästää sormien välistä. Koin, että haasteet olivat sopivassa suhteessa pätevyyteen, ­Heinonen muistelee.

Aikaisempi työ Lahden vt. hallintopäällikkönä antoi myös itseluottamusta hakea virkaan. Heinonen on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Helppoon paikkaan hän ei hakenut. Vain vuotta aiemmin vajaa 5000 asukkaan Nousiainen sai kyseenalaista kuuluisuutta vesikriisin vuoksi. Sadat kuntalaiset sairastuivat, kun jätevettä joutui juomaveteen. Sitä seurannut jälkipyykki johti kunnanjohtajan ja useiden muiden avainhenkilöiden irtisanoutumisiin.

– Tilanne oli aloittaessani haastava. Toisaalta sain aloittaa niin sanotusti puhtaalta ­pöydältä.

Heinonen sanoo olleensa onnekas, kun tuli valituksi. Toisaalta hän arvioi joutuvansa ehkä todistamaan pätevyytensä useammalla näytöllä, kuin vanhempi tehtävään valittu olisi joutunut.

– Oma paikka pitää silti aina ansaita. Nuoruuden innosta voi olla hyötyä tehtäväni hoitamisessa. Maailma muuttuu jatkuvasti hektisemmäksi ja digitaalisemmaksi. Nuori pystyy hyödyntämään tuoretta koulutustaan. Nuori kunnanjohtaja myös luo imagoa kunnan uudistushenkisyydestä ja kehittämishalusta, Heinonen analysoi.•