Ihmisenä ihmiselle

Vastapäätä istuu nuori nainen, jonka hento olemus kätkee annoksen sisäisten pohdintojen tuomaa vahvuutta. Hän kertoo tehneensä koko työuransa teho-osastolla. Työkokemusta on karttunut jo sen verran, että työ sujuu eikä kuluta.

– Jatkuva huolehtiminen täytyy jättää taakse. Muuten tästä ei selviä hengissä, Sini Kuki perustelee.

Kuki luottaa lastensakin pärjäävän, onhan hän itsekin pärjännyt juoksennellessaan lapsena pusikoissa ja leikkikentillä.

– Lapset eivät edes koe hätää asioista, joista aikuiset huolehtivat lapsen puolesta. Pelkäämme turhan usein sellaista, mistä he kuitenkin selviävät. Tietysti minullekin voi jonain päivänä tulla soitto, että lapseni on täällä ensiavussa. Mutta tätä pohtiessani yritän vain ajatella, että tämä on elämää.

Unelmien alalla

Lukiolaistyttö halusi valita elämäntehtävänsä auttamistyöstä. Hakeutuminen partiolaiseksi jo lapsena ohjasi työhön ihmisten parissa. Itse asiassa haaveena oli lääkärin ammatti, mutta lukion loppuvaiheessa eteen tuli toisenlaisia elämänvaiheita, ja hän päätyi ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

– Tapasin tulevan aviomieheni lukion aikana, ja muutimme yhteen abivuotena. Puuttui sysäys viedä loppuun unelma lääkärin ammatista. Luin harrastusmielessä psykologian appron valmistuttuani työn ohella. Toisen lapseni syntymän jälkeen opiskelin hoitotiedettäkin jonkun matkaa, mutta luovuin oman uran kehittämisestä siinä vaiheessa.

Sini Kukilla on nyt kaksi kouluikäistä tytärtä ja kolmen vanha poika. Vanhemmat ovat eronneet, mutta jakavat lasten huoltajuuden. Toiveissa on jossain vaiheessa jatkaa opintoja, mutta nyt vapaa-aika kuuluu lapsille, yhteisille harrastuksille heidän kanssaan sekä omalle kuntoilulle. Kuki tuntee niin monen ihmisen tarvitsevan häntä juuri nyt.

Vuorotyö vapauttaa

Yövuoro teho-osastolla kestää kahdeksasta kahdeksaan eli 12 tuntia. Pitkien vuorojen aikana työskennellään 7.30–20.30, aamuvuorossa 7.30–15.30 ja iltavuorossa 13–20.30. Työvuorolista on aina sekoitus näistä.

Kolmivuorotyö mahdollistaa Kukin mukaan paljon, sillä hyvän henkilöstöpolitiikan ja joustojen ansiosta omat toiveet otetaan huomioon. Aamupäiviin jää vapaata moneenkin kohtaan viikkoa.

– Kun lapset olivat pieniä, kävimme uimassa arkiaamuisin. Tapasimme ystäväperheiden kesken, ja kävimme museoissa ­ja muissa kulttuuririennoissa.

Perhe-elämä sai kuitenkin aivan uuden suunnan, kun 9- ja 11-vuotiaat tyttäret alkoivat harrastaa jalkapalloa.

– Aikatauluja alkoi olla todella paljon, mutta huomasin, että aina asiat järjestyvät. Harjoitus- ja pelikuljetuksissa ovat mukana isä sekä yhteiskuljettajina muiden pelaajien vanhempia. Välillä järjestyvät ruokailut ja yökyläilytkin kavereiden kotona puolin jos toisin. Lapset oppivat omatoimisiksi ja nauttivat harrastuksistaan.

Tyttöjen harrastuksiin kuuluu myös partio, jossa äitikin on mukana taustalla, toistaiseksi aikuiskumppanina vaelluksilla ja leireillä, myöhemmin ehkä säännöllisemmin mukana aktiivisena partiolaisena.

Perheen pikkumies harrastaa uintia. Uinti on Sini Kukin mukaan parasta yhteistä ajanvietettä myös koko perheelle.

Tiimityössä teholla

Teho-osastolla hoidetaan lähtökohtaisesti potilaita, joilla ajatellaan olevan resursseja toipua. Heitä autetaan tilapäisesti laitteiden avulla selviämään vaikean vaiheen yli. Työ on tiimityötä, jossa kiirehuippuja ei voi ­ennustaa.

Sini Kuki kertoo, että Jorvin teholla työyhteisön henki on hyvä. Henkilökunta on kehittynyt hallitsemaan kiirettä.

– Kriisin paikkoja ja vaikeita asioita tulee, mutta yhdistävät tekijät auttavat nousemaan niiden ylitse. Tilanteiden jälkeen lääkärit ja hoitohenkilökunta keskustelevat yhdessä vaikeista tilanteista ja rankoista tapauksista. Olemme yhteen hitsautunut porukka ja ­käsittelemme asiat saman tien.

Jokaisella teho-osaston potilaalla on omahoitaja, mutta hoitajat työskentelevät samalla myös kahden kolmen sairaanhoitajan tiiminä, jonka vastuulla on kahdesta kolmeen potilasta. Tällaisia tiimejä on kaksi tai kolme aamuvuorossa. Osasto on anestesialääkärijohtoinen. Öisin paikalla on neljä sairaanhoitajaa, ja päivystävä anestesialääkäri on hälytettävissä nopeasti paikalle.

Osastolla toimii myös Medical Emergency Team, MET-ryhmä, joka hoitaa Jorvin sairaalan sisäiset elvytystoimet ja muut akuutit avunpyynnöt. Jokaisessa työvuorossa yksi hoitaja on nimettynä tähän tiimiin ja lähtee tehtävään tarpeen vaatiessa anestesialääkärin parina.

– Työ on monipuolista. Hoidan omahoitajana potilastani, jonka lisäksi saatan olla MET-hoitajana tai ohjata opiskelijaa. Yksi meistä toimii vastaavana sairaanhoitajana päivystysaikana. Hän huolehtii potilaspaikkojen organisoinnin lääkärin kanssa. Teemme lisäksi käyntejä vuodeosastoille tapaamaan potilaita, jotka ovat päässeet teholta eteenpäin jatkohoitoon.

Potilaille jää usein hatarat muistikuvat tehohoidosta. Jälkikäynneillä tehohoidon henkilökunta vaikuttaa potilaan kokemukseen tehohoidosta. Sillä voi olla merkitystä toipumiselle.

Kaikki osaston hoitajat perehdytetään kaikkiin osaston tehtäviin. Kun hoitaja on työskennellyt teho-osastolla riittävän kauan ja nähdään, että työntekijä on valmis ottamaan lisää vastuuta, tekemisen kirjo laajenee.

– Monenlaisten tilanteiden hallintaatämä vaatii, mutta tiimityö kantaa.

Työskentely teho-osastolla on vaativaa, mutta antaa paljon myös onnistumisen hetkiä, kertoo Sini Kuki.

Vaativia kohtaamisia

Työ tarjoaa aina uusia ja erilaisia haasteita. Nuorten ihmisten ja perheiden kohtalot ja tilanteet ovat hetkistä vaikeimpia. Vaativia ovat erityisesti omaisten kohtaamiset.

Tehohoidosta luopuminen on koskettavaa ammatissaan harjaantuneellekin. Yhteis­työkokouksessa keskustellaan tilanteesta yhdessä omaisten, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa. Kerrataan tapahtuneita ja perusteellaan, miksi tehohoito ei enää johda toipumiseen vaan ainoastaan tilanteen pitkittymiseen.

– Se on todella kova paikka. Vaikka tilanne olisi itselle selkeä, on vaativaa osata välittää perustelut omaisille. Heidän tulisi voida luottaa ratkaisun olevan oikea ja meidän pitäisi saavuttaa ihmiset aidosti, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys ja hyväksyntä. Ratkaisun potilaan hoidosta tekee aina lääkäri lääke­tieteellisin perustein.

Sini Kuki korostaa hoitohenkilökunnan tekevän voitavansa auttaakseen potilasta. Jokainen potilas saa hyvän ja arvokkaan kohtelun.

– Keskitymme auttamaan tehohoidon jakson ajan. Olemme läsnä ja huomioimme jokaisen kohtaamalla ihminen ihmisenä. Persoonallamme me tätä työtä teemme.

Työssään Sini Kuki on oppinut ihmisen oman vastuun elämästään. Teho-osasto ei muuta potilasta ja hänen elämäänsä tai elämäntapaansa. Potilas voi saada ahaa-elämyksen, mutta muutokseen hän pystyy vain halutessaan ja vuodeosaston, kotihoidon sekä omaisten tuella.

Työ tuo paljon myös onnistumisen hetkiä. Potilaan edistyminen toipumisessa palkitsee.

– Kun saa autettua potilasta ja omaisia heidän tilanteessaan, tulee kokemus, että on pystynyt olemaan tukena.

Uudet haasteet edessä

Uudistukset siirtävät lähivuosina valtakunnallisen palovammakeskuksen Jorvin tehohoidon yksikköön. Sini Kuki on menossa tammikuussa tutustumaan nykyisen palovammakeskuksen toimintaan Töölössä.

Sini Kuki on tyytyväinen elämäänsä ja toivoo sen säilyvänkin mallillaan. Hän odottaa, että kaikilla hänen perheessään riittää oman kiinnostuksen kohtaavaa tekemistä. Odotuksia lähivuosilta ovat myös uudet haasteet työuralla sekä urheiluharrastuksen säilyminen elämässä.

– Jospa puolimaratonin aika, 2,02, vähän paranisi, hän heittää hymyillen.