Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Turkulaisessa varastorakennuksessa leijuu vahva liiman tuoksu. Se on merkki siitä, että Huopalandiassa on edetty huovikkaiden teossa pohjan liimaamiseen.
Yhden huovikasparin valmistamiseen menee kaikkine työvaiheineen noin viikko. Lampaanvillaa saappaiden huovuttamiseen tarvitaan jopa 1,5 kiloa miesten saapasparia kohden.
Venäläistaustaisen Irina Kilkin persoonallinen Huopalandia syntyi vahingossa.
– Olin mieheni kanssa talvella Lapissa ja palelin. Muistin, että Siperiassa lapsuudessani käytin aina huovikkaita, eivätkä varpaani palelleet, vaikka pakkasta oli 40 astetta. Joulupukin pajassa Rovaniemellä oli myynnissä huovikkaita, mutta ne olivat kalliita, Kilkki muistelee.
Kotiin päästyään hän valmisti itselleen huovikkaat. Siitä lähtien taitavissa käsissä on valmistunut jatkuvalla syötöllä aitoja vanhan ajan jalkineita. Myynti hoituu nettikaupan välityksellä ympäri maailmaa.
– Tehdas valmistaa huovikkaita ompelemalla huovasta. Minun huovikkaissani ei ole yhtään saumaa, vaan ne valmistetaan huovuttamalla lampaanvillasta saippuaa ja vettä käyttäen.
Neljä vuotta sitten perustetulla Huopalandialla ei ole huolta kilpailijoista.
– Kuka hullu voisi valmistaa viikon yhtä saapasparia. Huovuttaminen on raskasta ja siihen menee kolme päivää. Sen jälkeen liimaan kumipohjat ja ompelen ne vielä kiinni käsin. Ompeluun menee tunnin verran. Kädet kipeytyvät ja haavoja tulee.
Kuormittavinta työssä on huovuttamisen vaatima fyysinen voima ja seisominen.
– Olen koulutukseltani myös lähihoitaja, joten ergonomia on tuttu juttu. Tiedän, mikä työasento on hyvä tai vaarallinen.
Vastapainoa työlle tarjoavat tanssiharrastus, sauna ja jalkakylpy.
Kiireisin sesonki huovikkaan tekijälle koittaa joulun alla, mutta Kilkki välttää stressiä.
– Kun aika loppuu kesken, laitan nettiin ilmoituksen, että tuote on loppu varastosta, jolloin sitä ei tilata. En pysty toteuttamaan kaikkea.
In too many work communities, silence is still probably the most common way to solve problems. People remain silent about difficult matters because they do not want to insult or burden others or show their own incompetence. It seems like Finns have taken the old saying “speech is silver, silence is golden” a little too
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Kommentit (1)
Oho! Onpa hienoa että joku vielä tekee tollasia, jalkojeni koko on n. 47-48 joten en löydä mistään sen kokoisia kenkiä.
Vai teetkö vielä koska juttu näyttää olevan vuodelta 2016!? Jalkani ovat haavaisia ja diabeteksen (47v.) turvottamia joskus enemmän joskus vähemmän. Olisin hyvin kiitollinen jos teet näitä. Esim. Jouluksi. !? Miten on? Ystävällisin terveisin Raimo, korukivenhioja.