Yötyön sankarit

Taksinkuljettajan työssä yötyö eroaa päivävuorosta monellakin tapaa. Päivisin asiakkaina on paljon vanhuksia ja iso osa kyydeistä on kuljetuksia sairaaloihin, terveyskeskuksiin tai muille asioille. Lisäksi työnsä puolesta taksia käyttävät bisnesmatkustajat.

– Yöllä asiakkaat ovat usein nauttineet jotain. Kun ottaa asiakkaan kyytiin, ei tietenkään tiedä, miten se vaikuttaa käytökseen. Jos päivä on ollut huono, niin kiukku tulee pikkupäissä helposti purettua taksikuskiin, taksinkuljettaja Katriina Nummela kertoo.

Viidenkympin jälkeen valvominen alkaa tuntua kropassa ja palautuminen vie enemmän aikaa. Rajapyykin ohittanut Nummela kertoo välttelevänsä yötöiden tekemistä juuri tuosta syystä.

– Pystymme itse valitsemaan vuorojamme. Osalle yövuorot sopivat elämäntilanteen takia, kuten esimerkiksi opiskelijoille, ja niistä myös tienaa enemmän. Lisäksi on tietty joukko, jotka yksinkertaisesti ovat yöihmisiä ja joille poikkeavat työajat sopivat luonnostaan paremmin.

Ennen yövuoroa Nummela syö vain kevyehkön aterian. Yön mittaan hän juo pari kupillista kahvia pysyäkseen virkeänä ja syö välipalaksi hedelmiä, smoothien, salaattia tai vastaavaa.

– Missään nimessä yövuorolaisen ei kannata sortua hampurilaisiin tai makkaraperunoihin! Niiden jälkeen voikin pitää sitten pari tuntia siestaa, Nummela naurahtaa.

Aamutunneilla alkaa väsyneenä tehdä toden teolla mieli lohturuokaa.

– Suklaapatukat oikein kerjäävät ottamaan mukaan, kun käy neljän – viiden aikoihin hakemassa yön viimeisen kahvikupillisen. Raskaat herkut kuitenkin vaikuttavat unirytmiin niin paljon, että kannatta pysyä lujana. Yövuorolaisen pitää olla hyvin tarkka syömisissään.

Alexander Sandén kertoo, että yövuoroissa on yleensä päivävuoroja leppoisampi tahti.

Nuoruuden innolla

Kansainvälisen IT-firman service deskissä työskentelevälle kolmikymppiselle Alexander Sandénille osuu viiden yön päivystysputki kerran kuukaudessa. Yövuorojen jälkeen on aina kolme vapaata palautumiseen. Yövuoro alkaa puoliltaöin ja kestää aamukahdeksaan.

– Olen tehnyt tätä työtä viitisen vuotta, enkä ole huomannut suurempia ongelmia rytminmuutoksissa. Meillä on täällä nuorempia kavereita töissä, ja olen huomannut valvomisen olevan heille vielä helpompaa. Pystymme itse vaikuttamaan siihen, mihin yövuoroputki osuu, Sandén kertoo.

Yövuorot ovat hänen mukaansa yleensä tahdiltaan päivävuoroja leppoisampia. Yrityksen Kiinan-tukitoiminnot ovat Suomessa, ja Sandén vastaa sieltä tuleviin puheluihin. Kiinassa kello on kuusi tuntia Suomen aikaa edellä, eli osan aikaa yövuorosta Kiinassa on hyvin varhainen aamu.

– Varmasti ikä auttaa jaksamisessa ja erilaisiin vuorokausirytmeihin sopeutumisessa. Minulla on toki joitakin niksejä, joilla helpotan omaa jaksamistani, Sandén tunnustaa.

Yövuoron jälkeen Sandén menee suoraan nukkumaan. Hän ei silti nuku kovin pitkään, vaan herää viimeistään puolilta päivin. Illalla hän menee nukkumaan kello 22–23 aikoihin.

– Usein saan palautettua vuorokausi- rytmin helposti, mutta siinä on päiväkohtaisia eroja. Joskus se sujuu helpommin, joskus vaikeammin.

Aamutuntien herkkuhimo on Sandénille tuttua. Hän tunnustaa aika ajoin lankeavansa lohturuokaan. Toistaiseksi hän ei ole huomannut herkkujen väsyttävän lisää.

– Yritän yövuoron aikana nousta välillä tuolista ylös jaloittelemaan. Se ja kuppi kahvia auttavat pysymään hereillä yön yli.

Osalle lapsista yöksi jääminen voi olla vaikeampaa, toiset ottavat “yökyläilyn” seikkailuna.

Irti arjen aikatauluista

– Jokainen kokee yövuorot varmasti eri tavalla. Eivät ne kaikille sovikaan. Itse en pidä niitä erityisen rankkoina, helsinkiläisen vuoropäiväkoti
Kanervan lastenhoitaja Mervi Taskinen pohtii.

Yövuoroissa on hänen mukaansa hyvät puolensa. Öisin voi keskittyä asioihin, joihin päivisin ei ole aikaa, kuten varhaiskasvatussuunnitelmien tekemiseen, tulevien viikkojen valmisteluun, työvuorolistojen ja erilaisten tilausten tekemiseen tai lasten tietojen päivittämiseen.

Osalle lapsista yöksi jääminen voi olla vai­keampaa, toiset ottavat ”yökyläilyn” seikkailuna. Lapsia ei laiteta sänkyyn heti heidän tultuaan vaan he saavat vähän aikaa tehdä jotakin ja tottua tilanteeseen. Lapsille luetaan iltasatu, monilla on unilelu tuomassa turvaa.

– Hätä- ja sairastumistilanteita varten meillä on turvaranneke, johon voi soittaa ja kysyä neuvoja. Annamme ensiavun ja tarpeen vaatiessa soitamme vanhemmat hakemaan lapsen.

Taskinen on ollut päiväkoti Kanervassa töissä 16 vuotta ja tehnyt yövuoroja alusta asti. Hän kertoo haluavansa tehdä välillä muuta kuin normaalia päivätyöaikaa.

Vuoropäiväkodissa yövuoro osuu kohdalle kerran neljässä viikossa. Vuoroja on 2–4 peräkkäin, ja määrään voi itse vaikuttaa. Päiväkodin yövuoro alkaa kello 21 ja päättyy aamuseitsemältä. Yövuoron jälkeen on 1–2 vapaapäivää.

– En sovi yövuoroviikoiksi muita menoja. Herään aamulla normaalisti, käyn kävelyllä ja otan iltapäivällä päikkärit ennen töihin lähtöä. Yöllä syön vain kevyesti. Valvomisen jälkeen menen suoraan nukkumaan, mutta herään viimeistään klo 11. Sen olen huomannut, että hikijumppaan ei yön jälkeen kannata mennä. Rauhallinen ulkoilu sen sijaan tekee hyvää, Taskinen kertoo.

Yötyö ei sovi kaikille, sillä rytmin ylläpito voi olla hankalaa.

Kroppa kovilla

Vanhempi konstaapeli Matti Meikäläinen (nimi muutettu) lopetti yövuorojen tekemisen vajaat neljä vuotta sitten. Sitä ennen yötyöt kuuluivat hänen arkeensa 15 vuoden ajan.

– Yötyöt jäivät, kun vaihdoin tehtävänkuvaa. Tosin vaihdossa painoi se, ettei uuteen tehtävään enää sisältynyt yövuoroja.

Vuorokausi- ja unirytmin säilyttäminen osoittautui Meikäläiselle lopulta käytännössä lähes mahdottomaksi. Rytmin järkkyminen näkyi muun muassa unettomuutena, unen heikkona laatuna ja mielialavaihteluina. Työ ei tuntunut psyykkisesti rasittavalta, mutta valvominen ajoi kropan ylikierroksille.

– Joka kuudes vuorokausi oli yövuoro. Se sotki sisäisen kelloni tosi pahasti. Minusta ei ollut seuraavina päivinä oikein mihinkään. Vapaat menivät toipuessa seuraavaan työkiertoon.

Työ oli sisällöllisesti mielekästä ja motivoivaa, joten Meikäläinen sinnitteli, mutta mielialan vaihtelut alkoivat heijastua myös perheeseen. Meikäläinen koki itsensä enemmän tai vähemmän poissaolevaksi. Jääkiekkoharrastuskin alkoi jäädä, kun treenivuorot eivät osuneet vuorotyörytmiin.

– Pelaaminen yövuoron jälkeen on myös aina riskialttiimpaa. Tiedostin sen ja tunsin kropassani, jos kaikesta huolimatta pelasin yön jälkeen. Olo ei ollut samanlainen kuin levänneenä. Yövuoron jälkeen liikunta on sovitettava kropan mukaan. Ravinnon merkitykseen jaksamisessa havahduin oikeastaan vasta ihan viimeisinä vuosina. Siihen aikaan meitä ei juurikaan ohjeistettu niissä asioissa, Meikäläinen pohtii.

Meikäläisen työajat ovat nykyään iltapainotteisia, joten ”normaaliksi” niitä ei edelleenkään voi sanoa. Nyt vuoroissa on kuitenkin selkeämpi rytmi kuin ennen.

– Unen laatu on parantunut ja mielialan vaihtelut ovat selvästi tasaantuneet. Muutos on huomattu kotonakin.