TTK:n asiantuntija Jukka Mäkeläisen mielestä työturvallisuus yhteisillä työpaikoilla on ennen kaikkea johtamiskysymys.

Työturvallisuus

• 12.09.2016

Yhteistyöllä tuloksiin

Rakennustyömailla töitä paiskii rinta rinnan jopa kymmeniä urakoitsijoita työntekijöineen. Eri osapuolten yhteistyö on avainasemassa, jotta työn tekeminen olisi turvallista.

Yhteisillä työpaikoilla tarkoitetaan kohteita, joilla työskentelee samaan aikaan usean työnantajan työntekijöitä. Käytäntö yleistyi rakennusalalla vuosituhannen vaihteessa ja on sen jälkeen levinnyt muille aloille.

Monen samanaikaisen toimijan turvallisuuden hallinta on vaativaa. Kokonaisuutta on vaikea hahmottaa, kun paikalla on monta toimijaa. Työturvallisuuskeskus TTK:n asiantuntija Jukka Mäkeläisen mukaan tapaturmat ja läheltä piti -tilanteet johtuvat usein siitä, etteivät eri yritysten palveluksessa olevat työntekijät tunne toisiaan. Asioiden hoitaminen mutkistuu, kun kanssakäyminen on vähäistä.

– Työntekijät eivät tiedä, miten välttää mahdollisia riskejä, kun tiedot olosuhteissa tapahtuneista muutoksista eivät tavoita osapuolia. Tiedonvaihto sujuisi letkeämmin, jos ihmiset tuntisivat toisensa, Mäkeläinen sanoo.

Hän korostaa, että työturvallisuus yhteisillä työpaikoilla on ennen kaikkea johtamiskysymys. Jokainen työnantaja on vastuussa omasta toiminnastaan ja työntekijöistään. Käytännössä pääurakoitsija on kuitenkin velvollinen huolehtimaan siitä, että myös aliurakoitsijat ja niiden työntekijät on ohjeistettu yleisistä turvallisuusasioista ja työpaikan vaaratekijöistä.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että juridisesti turvallisuusvastuussa olevat esimiehet eivät välttämättä työskentele itse lainkaan päivittäin näillä yhteisillä työpaikoilla vaan kiertävät useammassa paikassa.

– Valvontavastuu jää käytännössä aika pitkälle päätoteuttajan varaan. Tapaturmatilanteissa aliurakoitsijan esimiehen tulisi silti valvoa, että yrityksen työntekijät toimivat ohjeiden mukaan. Laki ei kuitenkaan velvoita esimiestä olemaan yhteisellä työpaikalla. Käytäntö on muuta kuin turvallisuuslain henki.

”Riskien arvioinnissa pitäisi olla paljon enemmän käytännön yhteistoimintaa. Tästä tarvittaisiin hyviä käytäntöjä levitettäväksi.”

Hyvät käytännöt kiertoon

Yhteisten työpaikkojen työturvallisuutta koskevat velvoitteet työturvallisuuslakiin tulivat voimaan vasta vuonna 2002. Usean urakoitsijan toimiminen rinnakkain samassa kohteessa on ilmiönä suhteellisen uusi, eikä yhteisille työmaille ole ehtinyt muodostua työturvallisuutta edistäviä hyviä käytäntöjä.

– Yhteisten työpaikkojen turvallisuusjohtamisesta on toki myös useita hyviä esimerkkejä. Yhteistä näille on, että pääurakoitsijalla on toimivat ja tutut verkostot. Sopimuksilla voidaan varmistaa, että asiat sujuvat, asianosaiset tietävät vastuunsa ja tiedotus pelaa. Sopimukset eivät kuitenkaan yksinään riitä takaamaan olojen turvallisuutta, jos tieto ei muuten kulje, Mäkeläinen toteaa.

Periaatteessa tilaajan tulee huolehtia siitä, että yhteisellä työpaikalla asioista kerrotaan muille. Tämän vuoksi yhteisellä työpaikalla täytyy järjestää säännöllisesti palavereja tai tiedotustilaisuuksia, jotka liittyvät turvallisuuteen.

– Olisi tärkeää sitouttaa osapuolet yhteiseen haasteeseen. Eräs työnantaja esimerkiksi otti säännöllisille tarkastuskierroksilleen mukaan myös aliurakoitsijoiden edustajia. Käytäntö loi myönteistä yhteishenkeä, ja sen avulla varmistettiin myös, että osapuolille muodostui kokonaisnäkemys tilanteesta.

Mäkeläinen muistuttaa, että yhteisillä työpaikoilla on nykyään yleensä työntekijöitä monesta eri maasta. On varmistettava, että kaikki työntekijät ymmärtävät työturvallisuuteen liittyvät asiat. Kuvat, piirrokset ja symbolit helpottavat oppimista. Kulttuurierot voivat pahimmassa tapauksessa vaikuttaa työskentelytapoihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, ja sitä kautta myös työturvallisuuteen.

Riskien arviointi on kaiken turvallisuustyön ydin. Siinä osapuolet yhdessä selvittävät työhön liittyvät vaarat ja päättävät toimenpiteistä, joilla niitä ehkäistään. Pääurakoitsijalla on vastuu myös riskikartoituksen tekemisestä.

– Riskien arvioinnissa pitäisi olla paljon enemmän käytännön yhteistoimintaa. Laki ei siihen suoraan kuitenkaan velvoita. Myös tästä tarvittaisiin nyt hyviä käytäntöjä levitettäväksi. Pääurakoitsija voisi esimerkiksi hakea teemoja, joilla työpaikan muita toimijoita pyrittäisiin sitouttaman turvallisuustavoitteisiin, Mäkeläinen pohtii.

Sitoutuminen ratkaisee

Yhteiselle työpaikalle tarvitaan uudenlaista työsuojeluyhteistyötä, joka edustaa kaikkia paikalla toimivia yrityksiä. Yrityskohtaiset työsuojeluhenkilöt eivät nykyään juuri tee yhteistyötä keskenään.

Rakennusalan ja teollisuuden yhteisillä työpaikoilla alkaa Työturvallisuuskortin suorittaminen olla jo perusvaatimus. Mäkeläinen muistuttaa, että kortin suorittaminen ei silti ratkaise nykyisiä turvallisuusongelmia, vaikka se antaakin hyvän lähtökohdan töiden tekemiselle.

– Työturvallisuuskortti-koulutus ei korvaa työpaikkakohtaista perehdytystä. Vaikka työntekijä olisi saanut Työturvallisuuskortin, hänet täytyy silti perehdyttää työhön uudella työpaikalla, Mäkeläinen korostaa.

Työturvallisuus edellyttää jokaisen sitoutumista. Muuten sitä ei saada parannettua.

– Meillä on jo olemassa hyvät lait ja asetukset, jotka tukevat yhteisten työpaikkojen turvallisuuden kehittämistä. Käytännön toteutus kuitenkin vielä horjuu hieman. Laki on hyvin pitkälle yrityskohtainen, mutta kukaan ei kiellä tekemästä näitä asioita yhdessä. Työsuojelumenettelyjä voidaan kehittää osallistavammiksi, Mäkeläinen kannustaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.