
Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kirjoittaja: Marita Viinamäki
Kuvaaja: Atte Hyvärinen/Werstaan kuva-arkisto, Kansan Arkisto, Kauko Sillman/Werstaan kuva-arkisto
Ammattisukeltajan työ oli yksi vaarallisimmista. Harva onnistuu nykyäänkään sukeltamaan vanhuuseläkkeelle saakka.
Sukeltajat ovat pieni ammattiryhmä, jota tarvitaan muun muassa vedenalaisissa rakennustöissä tai haaksirikkoutuneissa laivoissa. Vuosisata sitten ammatti oli uusi, kiehtova ja vaarallinen. Suomen Sukeltajain Liiton keräämien tietojen mukaan vuosina 1914–1931 kuoli tapaturmaisesti yhteensä 13 sukeltajaa: vuositasolla reilu prosentti sukeltajista menehtyi vedenalaisissa onnettomuuksissa. Sairastumiset ja halvaantumiset olivat myös tavanomaisia.
Vuosisadan alussa sukeltajan tukena oli kolme apumiestä veden päällä. Kaksi miehistä pumppasi käsin ilmaa letkun päässä olevalle sukeltajalle ja kolmas oli signaalimies, joka piti koko ajan kiinni merkinantoköydestä. Apumiehet myös pukivat sukeltajan ja huolehtivat hänen varusteistaan. Sukeltajan työajan kerrottiin katkeavan vasta siihen, kun hänet oli nostettu sukelluslautan penkille, kypärän luukku oli ruuvattu auki ja signaalimiehen sytyttämä tupakka paloi hampaissa.
Vuonna 1906 perustettu Suomen Sukeltajain Liitto ajoi rakennustöitä tekevien sukeltajien asiaa. Sukeltajat olivat 1900-alun alkupuoliskolla kovapalkkainen ammattikunta, jolla oli valta vaikuttaa omaan työhönsä ja työsuojeluun. Heti liiton perustamisen jälkeen sukeltajat neuvottelivat työajan ja palkan riippumaan sukellussyvyydestä, urakkatyöstä päätettiin kieltäytyä ja sukeltajalle vahvistettiin oikeus valita itse merkinantajansa.
Sukeltaja tarvitsee aina luotettavat apurit. Kuvan sukeltaja työskentelee Näsijärven maisemissa Teiskon Taulasalossa 1950-luvulla.
Liitto alkoi 1950-luvun alussa välittää sukelluskypärään asennettavia puhelimia. Sukeltamisen tekninen kehitys alkoi muutenkin muuttaa alaa. Perinteisten raskaspukusukeltajien rinnalle tulivat kevytsukeltajat eli sammakkomiehet. Tekninen varustus on edelleen kehittynyt, ja koneet ovat myös korvanneet sukeltajat monissa vedenalaisissa rakennustöissä.
Kuolemaan johtavia työtapaturmia ammattisukeltajille tapahtuu nykyään harvoin, mutta ei työ ole edelleenkään vaaratonta. Vaikka kumipuvut eivät ratkeaisi yhtä herkästi, uusinkin tekniikka voi joskus pettää. Vedenalaisilla työmailla saattaa jäädä loukkuun, ja olosuhteet eri vuodenaikoina ovat yhä arvaamattomia. Vaaratilanteiden ennakointi ja hyvä etukäteissuunnittelu kuuluvat olennaisena osana ammattisukeltajan työhön.
Sukeltaja altistuu työssään pinnan alla suurille lämpötilavaihteluille. Sukellustyötä on tehtävä vuodenajasta riippumatta. Kuva on 1980-luvulta.
Sukeltajien tavoitteena on ollut alhainen eläkeikä, koska kuormittava työ vie usein ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Kunnallisen sektorin sukeltajat saavuttivat välillä tavoittelemansa 53 vuoden eläkeiän, joka vastasi myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n suosituksia. Uuden eläkejärjestelmän mukaisesti kaikkien tänä päivänä alalle tulevien sukeltajien tulisi kuitenkin polskia työelämässä 65 ikävuoteen saakka.
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.