Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Epäonnistumisen pelko on merkittävin syy siihen, miksi korkeasti koulutetut henkilöt eivät hae johtotehtäviin. Johtajuuteen liittyvät pelot tulisikin huomioida jo koulutuksessa.
Johtaminen on puhuttanut paljon viime vuosina. Johtamisen pelko on kuitenkin jäänyt keskustelussa syrjään. Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa otettiin selvää, mikä johtamisessa pelottaa.
Professori Taru Feldt kiinnostui aiheesta muutama vuosi sitten.
– Vuosikausien havainnoinnin jälkeen huomasin, ettei yliopistomaailmassa tähdätä eikä hakeuduta johtotehtäviin tutkijan urapolulta. Ajattelin, että asiaa kannattaisi tutkia.
Vuonna 2015 Feldt osallistui Oslossa työ- ja organisaatiopsykologian alan kongressiin. Siellä professori Zeynep Aycan puhui samasta asiasta eli johtamiseen liittyvistä huolenaiheista ja niiden seurauksista sekä johtajalle itselleen että muille.
Tuumasta oli enää lyhyt matka toimintaan ja myös yhteistyöhön: Aycanin kehittämä malli oli suomalaisen johtamispelkotutkimuksen teoreettisena lähtökohtana.
Tutkimus toteutettiin ryhmäkeskusteluina ja kyselyinä. Jälkimmäisiin osallistui liki 2 500 johtajaa ja korkeakoulutettua asiantuntijaa sekä lähes tuhat alaista.
Huolia oli kolmea päätyyppiä: epäonnistuminen, vaikeudet ja työn ja muun elämän yhteensovittaminen.
– Huoli epäonnistumisesta korostui niillä, jotka eivät vielä olleet johtotehtävissä ja jotka pohtivat seurauksia. Toisena oli huoli vaikeuksista alaisille, työyhteisölle, läheisille ja itselle. Lisäksi esiin tuli huoli työn ja muun elämän yhteensovittamisesta, kertoo Feldt.
Viimeinen huolenaihe korostui etenkin alaikäisten lasten huoltajilla. Vaikeuksien pelossa kyse oli jaksamisesta ja uupumisriskistä. Naisilla oli enemmän huolta epäonnistumisesta sekä työn ja muun elämän epätasapainosta.
Johtajan pelot ja huolet tulisi ottaa huomioon jo koulutuksessa.
– Sitä parempi mitä varhaisemmassa vaiheessa johtajuutta käsitellään, vaikkapa jo opiskeluaikana. Tosin huolet eivät kosketa kaikkia aloja, muun muassa ekonomeilla on vahva johtamisen identiteetti. Esimerkiksi terveydenhoitoalan ja tiedeyhteisön johtamiseen tarvittaisiin enemmän ymmärrystä ja koulutusta.
Jos työyhteisön sisällä jollekulle tarjotaan johtajan pestiä, Feldtin mukaan pitäisi tarjota muutakin kuin johtotehtävää.
– Johtaja tarvitsee tukea. Huoliin pitää saada vastauksiakin. Tuki voi olla työnohjausta, mentorointia tai koulutusta. Vaikeuksista kannattaa puhua ja olla yhteyksissä työterveyshuoltoon ja omaan esimieheensä.
Feldt toteaa, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on koko työyhteisön asia. Se kimpoaa organisaatiokulttuurista ja työpaikan käytänteistä.
Johtotehtävissä oleva näyttää mallia muille – johtajallakin on perhe ja hänkin kunnioittaa vapaa-aikaa.
– Johtaja on suunnannäyttäjä ja esimerkki. Jos johtotehtävissä olevalla työn ja muun elämän raja hämärtyy, muillakin työyhteisössä työt alkavat vyöryä päälle vapaa- aikana.
Intensiivisessä työelämässä haasteita riittää, eikä johtajaa saisi jättää yksin. Hankaliakin asioita pitäisi pystyä käsittelemään ura- ja työnohjauksessa sekä mentoroinnissa.
– Perinteisesti peloista puhuminen ei ole sosiaalisesti suotava aihe, mutta johtajallekin on luotava väylä, jossa kaikesta voi puhua ilman seurauksia.
Johtotehtäviin tarvittavia henkisiä ominaisuuksia kertyy usein kokemuksen myötä. Feldtin mukaan tarvitaan sekä kärsivällisyyttä että aikaa, sillä kokemuksen ansiosta rohkeuskin kasvaa.
Huoliin liittyy myös viisautta. Täysin peloton johtaja ei ole tavoitetila. Kun kantaa huolta, osaa asettua muiden asemaan ja etsiä ratkaisuja.
– Alaiset olivat tyytyväisempiä kohtuullisesti huolestuneisiin johtajiin. Jos johtajalla on herkkyyttä ja tunteita, häntä on helpompi lähestyä.
Oman työnsä seurausten tiedostaminen ja huolien tunnistaminen voi parhaimmillaan kääntyä johtajan voimavaraksi ja näkyä lisääntyneenä vastuullisuutena, oman osaamisen rakentamisena sekä itsestä ja jaksamisestaan huolehtimisena.
Feldtin mukaan on tärkeää nostaa huolet avoimesti keskustelun kohteeksi yhdessä hyvien tuki- ja toimintamallien kehittämisen kanssa.
Kun huolenaiheet eivät jää huomiotta, ne eivät nouse esteeksi sille, että potentiaaliset osaajat hakeutuvat johtajiksi.
Lisää aiheesta:
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
