Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Ella Hautaviita, 26, on seurannut isänsä jalanjälkiä metsuriksi. Työ on vienyt hänet useaksi kuukaudeksi Saksaan, jossa naispuolinen metsuri on ollut ihmetyksen aihe.
Mitä nuo tytöt täällä tekevät?
Oli kevät 2022 ja Ella Hautaviita oli juuri saapunut siskonsa Anna Hautaviidan kanssa saksalaiseen metsään. Raju myrsky oli kaatanut metsässä valtavat määrät puita. Tuhot olivat niin laajoja, että metsureita hälytettiin ulkomailta asti apuun. Siksi paikalla olivat myös Hautaviidat.
– Saksalaiset kollegat katsoivat meitä päästä varpaisiin ja miettivät, olimmeko kenties eksyneet, Ella muistelee.
– He eivät olleet ennen nähneet naispuolisia metsureita.
Suhtautuminen on onneksi ollut lähes pelkästään positiivista.
Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun metsurina työskentelevä Ella on saanut ihmettelyä ammatinvalinnastaan. Nainen on edelleen poikkeus metsäalalla myös Suomessa.
– Suhtautuminen on onneksi ollut lähes pelkästään positiivista.
Rakkaus metsään lienee Ellalla geeneissä, sillä hänen isänsä on tehnyt metsurintöitä nuorempana. Isän oli pakko luopua rakkaasta ammatista, sillä lähes kaksimetrisen miehen selkä ei kestänyt työtä. Sen jälkeen isä opiskeli opettajaksi ja pääsi opettamaan metsäalaa.
– Nuorena haaveilin opettajan, terveydenhoitajan ja suuhygienistin ammateista. Lukiossa veri alkoi vetää metsään, ja harkitsin metsätalousinsinöörin opintoja.
Lukion jälkeen Ella haki yliopistoon metsätaloustieteisiin, mutta ei tullut valituksi. Kun hän mietti, miten käyttäisi välivuotensa, isä ehdotti metsurintöitä. Hän pystyi opastamaan tyttärensä työn saloihin.
– Tykkäsin siitä heti. Sain viettää koko työpäivän ulkoilmassa ja liikkua. Huomasin myös, että metsä oli rauhoittava työympäristö. Vaikka työpäivien jälkeen kroppa oli ihan loppu, mieli oli levännyt.
Tottuminen fyysisesti vaativaan työhön otti aikansa. Alkuun Ella nukkui aina työpäivän jälkeen päiväunet, jotta pystyi palautumaan tarpeeksi ennen seuraavaa työpäivää.
– Perustyöpäivä kestää noin seitsemän tuntia. Joskus voi vähän venyä, mutta olen huomannut, että sitä pidempi päivä menee ylirasituksen puolelle. Jos sitä jatkuu pidempää, siinä rikkoo helposti itsensä.
Metsurin työkuvaan kuuluu taimikonhoitoa, jossa harvennetaan raivaussahalla nuorta metsää, sekä ennakkoraivausta, jossa metsuri poistaa hakkuuta haittaavan alikasvuston. Kesällä kalenterin täyttävät istutukset. Lisäksi Ella tekee moottorisahan kanssa esimerkiksi puunkaatoa pihoilla.
– Talvikausi on hiljaisempi, mutta esimerkiksi viime talvena työskentelimme koko ajan. Lumi määritteli pitkälti sen, miten talvella pystyy tekemään töitä.
Vuoden metsurina työskentelyn jälkeen Ella kaipasi elämäänsä vaihtelua.
Hän päätyi muuttamaan kotipaikkakunnaltaan Ulvilasta Espooseen isosiskonsa Annan ja ystävänsä Emilian kanssa. Emilia oli kotoisin Nakkilasta, Ulvilan vierestä, ja tehnyt töitä metsurina. Ajatuksena oli hakea töitä kaupanalalta, mutta Ellan ja Annan isän ehdotuksesta kolmikko haki ja sai metsätöitä. Ensimmäinen talvi Espoossa johdatti heidät töihin varastolle.
– Sen talven jälkeen ymmärsin, ettei sellainen työ ole minua varten. Kaipasin metsää ja elämää ilman kellokorttia.
Myöhemmin somesta tuli myös markkinointiväline, jonka kautta saimme metsätöitä.
Kolmikko päätti jatkaa metsätöitä.
– Meillä oli töissä kivaa, ja halusimme, että muut pääsevät osaksi päiviämme. Myöhemmin somesta tuli myös markkinointiväline, jonka kautta saimme metsätöitä.
Lisää töitä löytääkseen kolmikko perusti Metsuritrio-nimisen Instagram-tilin, jonne kaikki kolme päivittivät kommelluksistaan. Ensin toimeksiantoja oli mukavasti, mutta koronan myötä työt vähenivät. Kolmikko päätyi muuttamaan takaisin kotikonnuilleen, jossa hommia oli tarjolla paremmin.
– Siinä vaiheessa aloin ajatella, että tämä voisi oikeasti olla loppuelämän urani. Halusin kasvattaa ammattitaitoani. Me kaikki kolme, siis minä, sisareni ja ystäväni, aloitimme metsurikoulun.
Metsuritrio oy näki päivänvalon neljä vuotta sitten. Siinä ovat mukana Ella ja Anna sekä heidän isänsä.
Työ on vienyt siskoksia ulkomaille kahteen otteeseen. Ensimmäinen oli kaksi kuukautta kestänyt myrskytuhojen raivauskeikka Saksassa keväällä 2022. Toisen kerran he suuntasivat Saksaan vuotta myöhemmin. Sillä kertaa kaksikkoa pyydettiin kaatamaan pystyssä olevia puita, jotka olivat kärsineet tuhoeläinvaurioita. Kyselyitä on tullut myös Ruotsista, jossa Ellan mukaan on pulaa osaavista metsureista.
– Instagram-tilistä on ollut ulkomaan keikkojen osalta iso hyöty. Meidät on bongattu sieltä.
Kerran paikalliset metsäasiantuntijat pitivät meille barbequejuhlat illalla.
Saksalainen työkulttuuri erottui suomalaisesta Ellan mielestä siinä, ettei Saksassa kellään tuntunut olevan kiire minnekään. Työpäivät olivat pidempiä kuin Suomessa, mutta niiden aikana saatettiin pitää perusteellisia palavereja.
– Kävimme usein työporukalla ravintolalounaalla yhdessä. Kerran paikalliset metsäasiantuntijat pitivät meille barbequejuhlat illalla. Työporukassa oli erilaista yhteisöllisyyttä kuin Suomessa.
Ella yllättyi siitä, kuinka paljon Saksa oli Suomea jäljessä teknologiassa. Siinä, missä Suomessa metsurit käyttävät apunaan edistyneitä karttasovelluksia, Saksassa työmaat merkittiin edelleen spraymaalilla puihin.
– Suomi on muutenkin edelläkävijä metsänhoidossa.
Saksan visiiteillään Ella ei tavannut ainuttakaan naispuolista kollegaa. Suomessa naismetsureiden määrä on Ellan mukaan kasvussa.
– Metsurikoulussakaan emme olleet luokkamme ainoita naisia.
Ella tietää, että joutuu sukupuolensa takia todistamaan ammattitaitonsa yhä uudestaan, mutta se ei häntä haittaa. Hän tekee työnsä niin hyvin kuin mahdollista – ja tähän asti se on riittänyt paremmin kuin hyvin. – Parasta tässä työssä on se, kun saa olla keskellä kaunista metsää ja nähdä, miten luonto muuttuu. Ikävintä ovat helle, räntäsade ja mäkäräiset.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
Kommentit (11)
Hieno homma,itekki olin Saksassa metsurina vuosina -87-89 ja vielä Sveitsin myrskytuhoilla 1999 kävin muutaman kuukauden.Hyvää jatkoa ja Joulua sinne.
Tuo on totta että saksalainen ei hevin puhu englantia.ite olin saksassa rakennustöissä -95
Allekirjoitan kaikki muut havainnot, mutta ehkä vain metsätöissä ei ole kiire. Olen kuullut niin myymäläesimiehen kuin yksityislääkärin sättivän omaa henkilökuntaansa muka vetelehtimisestä. Lidl joutui pidentämään Suomen kassahihnojaan, mutta Saksassa ostokset on heti vedeltävä takaisin kärryyn. Sitten ei ole kiireen häivää käteistä rahaa kaivettaessa, koska saksalaiselle tuottaa fyysistä kipua luopua rahoistaan. Korona-aikana lähimaksu yleistyi, mutta nyt taas käytetään seteleitä ja kolikoita – ja mafia pesee rahojaan juuri Saksassa tämän vuoksi.
Asuin Saksassa 90-luvun alkupuolella kolmisen vuotta, ja sittemmin olen siellä pari kertaa vuodessa käynyt työkeikoilla. Työilmapiiri on paljon parempi kuin Suomessa. Tehtaissakin porukka auttelee muualta keikalle tulleita henkilöitä, toisin kuin suomessa, missä työnjohto pyrkii hankaloittamaan keikkatyöntekijöiden elämää.
Hieno ammatti ja osaatte homman kun elätte niin koneellistetussa työssä.
Kone korjuullakaan ei tahdo pärjätä..
Olen koti metsässä opetellut tuota työtä mutta en ole koskaan työkseni tehnyt.
Metsäkonetta olen ajanut työkseni muutaman vuoden mutta korjaamo työ on lopulta leivän tuonut.
Teidän positiivinen asenne ja tuo trio auttaa varmasti markkinoinissa ja tuo hymy, positiivisuus.
Metsä sektorin alkupään samoin maatalouden alkupään tuotanto hinnoittelu on niin matalaa että sillä on vaikea löytää riittävää katetta jos ei osaa markkinoida.
Hienoa kun osaatte ja olette onnistuneet.
Menestystä tuleviin päiviin teille.
Uskon että olette saaneet sellaisen maineen että te työllistytte vastakin ja vaikka vaaditte oikean taksan.
Teidän kannattaa satsata markkinointiin ,someen ja jatkaa tuolla tiellä.
Keksitte vielä lisää kun touhuatte siellä ja saatte olla mannekiineina eri tuotteille ja tapahtumille.
Päättäväiset upeat naiset ja olette esimerkkinä..
Hienoa sanon minä.
Vaikka ei olisi Saksassa työskennellytkään niin nuo asiat ovat pääosin tuttuja;
1. Mistä on peräisin olettamus että englannilla pärjään kaikkialla?
2. Saksassa tiedetään että hätäilemällä ei hyvää seuraa.
3. Suomalaiset on opetettu siihen että kaupat on auki joka päivä. Saksassa ei olla niin rahanahneita ja arvostetaan vielä pyhäpäiviä erotukseksi arjesta.
Tuosta asiasta olisin erimieltä että saksassa ei olisi kiireen tuntua töissä Olin itse 2007 myrskytuhoilla ja kokoajan sitä kiirettä riitti.Ehkä heitä vain kohdeltiin sitten silkkihansikkain..Metsäkävelyille ei taasen ole pahemmin asiaa toisten maille,vaelluspolut toki erikseen..
Näimpä se oli jo vuosina 1964-66 kun olin töissä Stuttgartissa kielitaidottomana, mutta kaikki olivat valmiita auttamaan, ja herran pelko oli kyllä voimakasta, byrökratiaa oli alussa mutta se. Jälkeen työtä tehtiin kyllä tarkasti kellon kanssa. Sen pani merkille kyllä ettei juuri miehiä ollut 30-50 vuotiaita? Nuorten naisten kainalossa oli vanhoja sodan käyneitä. KKirjapainossa painettiin mm Mersun auto lehteä in alles word, missä olin painossa, painajat alle 30 iso pomo salissa liene joku vaha Hitler herra, pyrki alussa juoksuttamaan, mutta me Suomi pojat (2) näytettiin ettei juosta vaikka äijä joskus alussa vaatikin, (lauffa lasse) olikohan se noin. Se kyllä loppui ja pääsin jopa porukkaan joka teki ns. Yötyötä, vuoro oli 12h, ja rahaakin tuli. Oli se kuitenkin ihan hyvä kokemus ja tekisin vaikka uudelleen jos olisin kaksikymppinen. Kuviakin kyllä löytyy….
Jutussa ei mainita, että missäpäin Saksaa olitte töissä?
Hei, kiitos hyvästä kysymyksestä, mutta tarkoista paikoista emme puhuneet jutunteon yhteydessä. t. Kata/Telma-lehden toimitus
Saksassa ei vieläkään puhuta englantia kuin isoissa konserneissa. Opin saksan lapsena tästä syystä kun olin koko koululoman hänen luonaan.
Saksalainen keskustelukulttuuri on perusteellisempaa. 90-luvulla kaikki oli kivaa, 2017-2021 olin saksalaisesta eronneena pelkkä Gastarbeiterin ja piti pitää puolensa. Pandemiaan loppui työura siellä. Hierarkia suurempi kuin meillä mutta maassa maan tavalla. Ei ongelma. Saksa on iso maa ja muutokset tapahtuvat hitaammin kuin Suomessa. Myös epäluulo teknisiä muutoksia kohtaan tyypillistä Saksassa . Minua konsernikirjanpitäjänä hakkeroitiin sen verran paljon vapaa-ajalla, että olin mielissäni pankin maksuautomaateista, kun konttori oli 200m kotoa. Eivät päässeet tilitietoihini. Ehkä metsurin työ on rentoa ja kiireetöntä. Itse ollut bisnespuolella missä tehokkuus on valttia.