Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Loppuun palaminen uhkaa kunnianhimoisia ja lahjakkaita nuoria työntekijöitä työelämän kovassa kilpailussa.
Apulaisprofessori Charlotta Niemistö johtaa Hankenin osuutta Suomen Akatemian WeAll-tutkimushankkeessa, joka keskittyy muun muassa työssä jaksamiseen. Väitöskirjassaanhän tutki työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja sen jälkeen tarkemmin ikä- ja sukupolvikysymyksiä asiantuntijatyössä.
Tutkimuksessa nousi esiin ryhmä nuoria urasuuntautuneita asiantuntijatyöntekijöitä, joukossa jopa alle kolmekymppisiä burnoutin kokeneita henkilöitä. Niemistö näkee nuorten uupumisen suurimpana syynä työelämän kovan kilpailun.
– Tutkimamme nuoret ovat kunnianhimoisia ja lahjakkaita. Näiden niin sanottujen menestyjien keskuudessa on aika paljon pahaa oloa. Tästä ei juuri puhuta, sillä he ovat kuitenkin pärjänneet elämässä.
Niemistön mukaan kuormitusta työssä aiheuttaa nykyään myös se, että meitä mitataan jatkuvasti erilaisilla mittareilla, eikä vakituinenkaan työpaikka ole enää tae paikan säilymisestä.
Niemistö näkee yhtenä kuormitustekijänä teknologian.
– Se tuo joustavuutta elämään, mutta usein työntekijän joustavuutta organisaation suuntaan. Globalisaatiokin lisää paineita työskentelyyn toimistoajan ulkopuolella yritysten toimiessa eri aikavyöhykkeillä. Moni nuori kertoo tekevänsä töitä iltaisin, jopa öisin ja viikonloppuisin. Sunnuntaina moni avaa koneen saadakseen hallinnan tunteen työstään.
Niemistö havaitsi kiintoisan eron Suomen ja Irlannin välillä.
– Teknologian edelläkävijämaassa meillä on läppärit ja älypuhelimet käytössä koko ajan. Oletamme, että meidän tulee olla tavoitettavissa ja vastaavan viesteihin nopeasti. Irlannissa tekemämme pienempi haastattelututkimus osoitti, että siellä nuorilla uraa aloittelevilla asiantuntijoilla ei ollut työläppäreitä ja älypuhelimia. He työskentelivät kiinteillä koneilla, joten kotiin lähdettyään he olivat irti töistä.
– Irlannissa työläppärit ja älypuhelimet ovat käytössä vasta keskijohdosta ylöspäin, ja tilanne on samankaltainen kuin Suomessa. Tämä antaa osviittaa siihen, miten teknologian kehitys voi aiheuttaa ongelmia työn ja muun elämän välisten rajojen vetämisessä.
Niemistön tutkimassa irlantilaisessa organisaatiossa johtaja saattoi kävellä paikalle iltakuudelta ja kehottaa nuoria työntekijöitä lähtemään kotiin. Suomessa saatetaan työskennellä työpaikan ulkopuolella, jolloin esimies ei näe työntekoa työajan ulkopuolella.
– Vaikka uudessa työaikalainsäädännössä on hyviä muutoksia, näihin kulttuuritekijöihin ei lailla pystytä puuttumaan. Etenkin nuoret, nälkäset työntekijät haluavat näyttäytyä tehokkaina ja sitoutuneina muun muassa olemalla aina tavoitettavissa. Kaveripiirikin voi muodostua työkavereista, ja he kilpailevat keskenään töistä, projekteista ja urakehityksestä. Eletään eräänlaisessa kuplassa, jossa ei nähdä muunlaista elämäntapaa.
Niemistö soisi myös sosiaalisen ulottuvuuden kuuluvan yritysten vastuullisuuteen.
– Kun syntyvyys on alhaalla ja ensisynnyttäjien keski-ikä korkea, olisi paremmin mahdollistettava perheiden perustaminen. Tutkimuksen mukaan varsinkin vaativaa asiantuntijatyötä tekevät naiset kokevat paineita uran ja perheen yhdistämisessä.
Niemistön mukaan moni ajattelee hankkivansa lapsia edettyään uralla keskijohtoon, mutta siihen päästyään huomaavatkin, että lapset eivät mahdu yhtälöön. Kunnianhimoisen uran ja lapsiperheen yhdistäminen on edelleen haastavampaa naiselle kuin miehelle.
Uran ja perheen yhdistäminen on kuitenkin yhteiskunnallisesti hyvin kannatettavaa. Työt pitäisi organisoida niin, että ihmiset voivat halutessaan perustaa perheen ja jaksavat työelämässä eläkeikään saakka.
– Kaiken tämän johtaminen on haastavaa, eikä meillä ole vielä siihen riittävästi johtamisen osaamista. Työ olisi kyettävä organisoimaan niin, että se kyetään tekemään työajan puitteissa.
Työn jakaminen on yksi Niemistön ratkaisu uupumisen ongelmaan.
– Jos uupuminen alkaa olla kansansairaus, niin ei siinä ole mitään järkeä. Töitä olisi riittävästi useammalle ihmiselle kuin tällä hetkellä on mukana työelämässä. Pitäisi saada lisää osaajia töihin. Myös ihmisten erilaiset elämänvaiheet olisi huomioitava.
Tarkastellessa asioita 40–50 vuotisen työuran perspektiivistä, pari vuotta perhevapaalla on pieni aika. Yrityksessä se vaikuttaa muutamaan kvartaaliin, mutta asiaa tulisi tarkastella pidemmällä aikavälillä.
– Tutkimusten mukaan vastuu jaksamisesta on nyt yksilöllä. Jotkut selviävät työelämän haasteista, mutta moni palaa loppuun, joutuu luopumaan suunnitelmistaan tai itse opettelemaan tavan selvitä töistä. Tämä ei saisi olla yksilötason vaan johtamiseen ja yritysten vastuuseen liittyvä asia.
– Eikä tämä ole vain yksittäisen organisaation asia. Meillä on kyllä lakisääteiset perhevapaat lapsen syntyessä, mutta siihen perheiden tuet jäävät. Joustoja pitää olla muulloinkin ja työelämän tulisi olla inhimillisempää. •
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
