Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä.
Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja uppoutumaan työhönsä, ja aika voi tuntua kuluvan kuin siivillä.
Työn imu syntyy työpäivään sisältyvistä tehtävistä, tilanteista ja olosuhteista. Ne voivat olla sekä työntekijää kuormittavia ja ponnisteluja edellyttäviä työn vaatimustekijöitä että innostavia, kannattelevia ja motivoivia työn voimavaratekijöitä. Työn vaatimustekijöitä ovat esimerkiksi liiallinen työn määrä ja kiire, työrooliin liittyvät epäselvät ja ristiriitaiset odotukset, yksinäisyys tai järjestelmien kanssa kamppailu. Työn voimavaratekijöitä ovat esimerkiksi työhön liittyvät vaikutusmahdollisuudet, työkavereiden, työtiimin ja esihenkilöiden tuki, välitön palaute sekä monipuoliset työtehtävät ja mahdollisuus oppia uutta. Työn imua saavat aikaan ja vahvistavat runsaat voimavaratekijät, haitallisia sille ovat liialliset ja pitkäkestoiset vaatimustekijät.
Työskentely työn imussa enteilee parempaa terveyttä ja työkykyä sekä pidempiä työuria.
Johto ja esihenkilöt vastaavat siitä, että työympäristössä on mahdollista voida hyvin. Työtilanteet ja -olosuhteet eivät ole ennalta määritettyjä ja annettuja tekijöitä, vaan työntekijä voi säädellä ja muokata niitä sekä vaikuttaa siihen, millainen hänen työnsä ja työpäivänsä sisältö on. Vaatimus- ja voimavaratekijöitä voi muokata paremmin tarpeiden ja tavoitteiden kanssa yhteensopivaksi – työtä voi tuunata työn imua vahvistavaksi ja ylläpitäväksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että työntekijä huolehtii arkipäiväisistä rupatteluhetkistä työkavereiden kanssa – myös etätyöpäivinä –, ennakoi hässäkkäpäivät ja pitää kiinni lepohetkistä myös kaikkein tiukimpina työpäivinä – tai sitä, että opettelee uudenlaisen taidon työssä, kuten selvittää, miten tekoäly voisi parhaiten tukea omaa työtä.
Työn imu kannattelee ja auttaa työssä jaksamisessa. Sen tiedetään edistävän aloitteellisuutta, uudistushakuisuutta ja parempaa suoriutumista. Vaikka myönteiset seuraukset laajentavat työtoimintaa, se ei tapahdu jaksamisen kustannuksella vaan päinvastoin. Työn imulla näyttäisi olevan myönteinen yhteys kehon palautumista ja rentoutumista edistävän ”jarrupolkimen toimintaan” eli vahvempaan parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen työaikana. Työskentely työn imussa enteilee parempaa terveyttä ja työkykyä sekä pidempiä työuria.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
