Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Yhteisöllisyys yhteisissä työpaikoissa – avain hyvinvointiin ja menestykseen
Kirjoittaja: Janne Kaltiainen
Erikoistutkija, Työterveyslaitos
Kuvaaja: Getty, Työterveyslaitos
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita, toteaa erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Kuka olen ja mihin porukkaan kuulun? Vastaukset näihin kysymyksiin muovaavat ajatteluamme, tunteitamme ja toimintaamme, sekä työssä että sen ulkopuolella.
Työpaikan tai tiimin kokeminen omaksi tarjoaa vastauksia hyvinvoinnin kannalta keskeisiin kysymyksiin. Kun tunnemme paikkamme maailmassa ja olemme osa jotain suurempaa myös työssämme, koemme merkityksellisyyttä epävarmuuden sijaan.
Yhteenkuuluvuutemme vahvistuu, kun koemme arvostusta. Ryhmän tulee myös olla riittävän selkeärajainen, jotta se antaa vastauksia siihen, keitä olemme ja keitä emme. Toisaalta ryhmää määrittävä ominaisuus voi myös olla monimuotoisuus.
Sosiaalinen maailmamme koostuu useista ryhmistä, jotka usein limittyvät. Työelämässä voimme tuntea yhteenkuuluvuutta työnantajaorganisaatioon, pienempään yksikköön ja ammattikuntaan, joka ylittää yksittäisen työpaikan. Useampaan yhteisöön kuuluminen vahvistaa turvaverkkoa.
On tärkeää, että arvostamme toistemme ammattitaitoa ja ymmärrämme, että tiedot ja taidot ovat erilaisia esimerkiksi uravaiheen mukaan.
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita. On tärkeää, ettei mikään ryhmä tunne itseään vähemmän arvostetuksi kuin toinen.
Esimerkiksi keikkatyöläisten nihkeä vastaanotto, vajavainen perehdytys ja erilainen kohtelu voivat lisätä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, mikä vaikuttaa haitallisesti hyvinvointiin ja haluun ponnistella yhteisten tavoitteiden puolesta.
Yhteisöllisyys vahvistuu, kun työpaikoilla on jaettu käsitys siitä, miten jokaisen rooli tukee yhteistä tavoitetta. Yhteisten ponnistelujen kautta hitsaudumme yhteen eri taustoistamme huolimatta. On tärkeää, että arvostamme toistemme ammattitaitoa ja ymmärrämme, että tiedot ja taidot ovat erilaisia esimerkiksi uravaiheen mukaan.
Jokainen voi vaikuttaa siihen, miten olemme toistemme kanssa vuorovaikutuksessa, mutta johtajien rooli on keskeinen. Sosiaalipsykologinen tutkimus osoittaa, että johtaja, joka on osa yhteisöä, edistää ryhmän tavoitteita, rakentaa ymmärrystä siitä, keitä olemme, luo yhteisiä toimintatapoja ja tuo ryhmän jäseniä yhteen, edistää yhteenkuuluvuuden rakentumista. Tällainen johtajuus korostuu erityisesti monista suunnista tulevissa ryhmissä.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa työehtoja ja palkkoja lähdettiin korjaamaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Lopputuloksena valtiovalta kirjasi lakiin käytännössä palkkakaton naisille. Toisen maailmansodan aikana naiset ahersivat tehtaissa miesten jouduttua rintamalle. Sota-ajan teollisuuden työvoimasta naiset muodostivat noin puolet. Naisia palkattiin varsin runsaasti tehdastöihin jo sotien välisenä aikana, mutta teollisuuden alat poikkesivat toisistaan. Metalliteollisuus oli perinteisesti ollut miesten valtakuntaa, kun naisenemmistöt
Työpaikalla kuulee joskus vaadittavan jotain ”tasa-arvon nimissä”, ikään kuin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttäisi, että jokaiselle työpaikalla tapahtuvalle asialle pitäisi keksiä vastapari. Kun keskustelu kääntyy tällaiseksi, uskallan väittää, että näillä työpaikoilla peruspalikat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa ovat joko suht kohdillaan tai sitten pinnan alla on jotain piilevää. Työpaikalla voi olla esimerkiksi lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma, samasta työstä saa samaa
Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo. Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on juuri niin hyvää tai huonoa kuin miten sitä tekevä ihminen siinä onnistuu. Se riippuu myös organisaation kulttuurista, johtamisosaamisesta, arvoista ja
Sääty-yhteiskunnassa pomojen edessä täytyi nöyristellä. Tottelematon työntekijä sai piiskasta ja huutaminen kuului asiaan. Johtaminen alkoi parantua, kun Suomesta tuli demokratia. Kun insinööri Oskar Rehbinder (1853–1898) huomasi Paakkolan kanavatyömaan yövahdin torkahtaneen, hän herätti miehen ampumalla revolverillaan. Rehbinderin työmaalla 1890-luvun alussa kuria valvottiin ylipäätään väkivalloin. Järjestyssääntöjä rikkoneet saivat kepistä ja palkankorotuksen pyytäminen tiesi ilmalentoa konttorin ovesta. Vapaaherra
