Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita, toteaa erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Kuka olen ja mihin porukkaan kuulun? Vastaukset näihin kysymyksiin muovaavat ajatteluamme, tunteitamme ja toimintaamme, sekä työssä että sen ulkopuolella.
Työpaikan tai tiimin kokeminen omaksi tarjoaa vastauksia hyvinvoinnin kannalta keskeisiin kysymyksiin. Kun tunnemme paikkamme maailmassa ja olemme osa jotain suurempaa myös työssämme, koemme merkityksellisyyttä epävarmuuden sijaan.
Yhteenkuuluvuutemme vahvistuu, kun koemme arvostusta. Ryhmän tulee myös olla riittävän selkeärajainen, jotta se antaa vastauksia siihen, keitä olemme ja keitä emme. Toisaalta ryhmää määrittävä ominaisuus voi myös olla monimuotoisuus.
Sosiaalinen maailmamme koostuu useista ryhmistä, jotka usein limittyvät. Työelämässä voimme tuntea yhteenkuuluvuutta työnantajaorganisaatioon, pienempään yksikköön ja ammattikuntaan, joka ylittää yksittäisen työpaikan. Useampaan yhteisöön kuuluminen vahvistaa turvaverkkoa.
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita. On tärkeää, ettei mikään ryhmä tunne itseään vähemmän arvostetuksi kuin toinen.
Esimerkiksi keikkatyöläisten nihkeä vastaanotto, vajavainen perehdytys ja erilainen kohtelu voivat lisätä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, mikä vaikuttaa haitallisesti hyvinvointiin ja haluun ponnistella yhteisten tavoitteiden puolesta.
Yhteisöllisyys vahvistuu, kun työpaikoilla on jaettu käsitys siitä, miten jokaisen rooli tukee yhteistä tavoitetta. Yhteisten ponnistelujen kautta hitsaudumme yhteen eri taustoistamme huolimatta. On tärkeää, että arvostamme toistemme ammattitaitoa ja ymmärrämme, että tiedot ja taidot ovat erilaisia esimerkiksi uravaiheen mukaan.
Jokainen voi vaikuttaa siihen, miten olemme toistemme kanssa vuorovaikutuksessa, mutta johtajien rooli on keskeinen. Sosiaalipsykologinen tutkimus osoittaa, että johtaja, joka on osa yhteisöä, edistää ryhmän tavoitteita, rakentaa ymmärrystä siitä, keitä olemme, luo yhteisiä toimintatapoja ja tuo ryhmän jäseniä yhteen, edistää yhteenkuuluvuuden rakentumista. Tällainen johtajuus korostuu erityisesti monista suunnista tulevissa ryhmissä.
Ennen digiajan tuomaa etätyön vallankumousta vain harvoilla oli mahdollisuus työskennellä vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Taiteilijat, kirjailijat ja tiedemiehet pakenivat jo 1800-luvulla kaupunkien kiirettä maaseudun rauhaan, jossa työ ja luonto soljuivat saumattomasti yhteen.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.
Etätyön hyödyistä puhutaan paljon, mutta myös toimistossa on hyviä puolia.
Koronapandemia lisäsi teollisuuden työntekijöiden halua osallistua työpaikkansa kriisinhallintaan, kertoo tutkija Tiina Saari. 5K-malli opastaa, miten se onnistuu.
