Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Liikuntapaikkojenhoitajan työpäivään kuuluu jäiden ja nurmikenttien huoltoa sekä liikuntapaikkojen kunnossapitoa. Ja myös hetkiä, jolloin voi istuskella ja kuunnella työkavereiden juttuja. Jussi Laukkanen vaihtoi hektisen it-alan ulkotyöhön ja oppisopimuskoulutukseen, eikä ole katunut.
Espoolainen Jussi Laukkanen, 49, kypsytteli alanvaihtoa pari vuotta. Tavoite oli selvä: päästä ylös tuolista ja ulos toimistosta.
– Halusin laittaa oman terveyteni etusijalle ja siirtyä liikunta-alalle – en lyyhistyä entisissä it-hommissani sähköpöydän ääreen. Paloin loppuun koko it-alaan, Jussi Laukkanen perustelee alanvaihtoa it-alan asiakastyöstä ulkohommiin.
Opiskelupaikka Vierumäellä
Laukkanen irtisanoutui ja haki opiskelemaan liikuntapaikkojenhoitajan ammattitutkintoa Suomen Urheiluopistolle Vierumäelle. Ennen opiskelupaikan myöntämistä Laukkasen piti hankkia itselleen oppisopimustyöpaikka. Se löytyi Espoon kaupungilta. Kun Laukkanen oli solminut vuoden määräaikaisen työsuhteen Espoonlahden urheilupuiston liikuntapaikkojenhoitajaksi, opiskelupaikka Vierumäellä varmistui.
Liikuntapaikka-alan ammattitutkinto rakentuu 11 lähiopiskelujaksosta Vierumäellä, etäopiskelusta sekä työelämässä oppimisesta. Varsinainen oppisopimus solmittiin Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian kanssa.
Työstä Laukkanen saa harjoittelijan kuukausipalkan, jota maksetaan myös lähiopiskelujaksoilta. Majoitus ja ruokailu Vierumäellä menevät omasta pussista, mutta Omnia maksaa kulukorvausta 8 euroa päivässä sekä kilometrikorvaukset molempiin suuntiin.
Perehdytys työkavereilta ja esihenkilöltä
Liikuntapaikkojenhoitajan pesti Espoonlahden urheilupuistossa alkoi joulukuussa 2021, lähiopetus Vierumäellä tammikuussa 2022.
– Lähiopetuksessa opiskellaan alan teoriaa, istutaan luokassa ja katsotaan Powerpoint-esityksiä. Joka jaksolla on oma teemansa. Alkuvuonna aloitettiin jäähalleista, keväällä opiskellaan nurmikentän hoitoa.
Teoria on tarkoitus ottaa käyttöön lähiopetusjakson jälkeen. Käytännössä oppi ja perehdytys varsinaisiin työtehtäviin tulee kuitenkin työkavereilta ja esihenkilöltä.
Näitä asioita ei voi kirjoista oppia.
– Esihenkilö ja vanhemmat kollegat opettavat. Yksikin kaveri on ollut 40 vuotta hommissa, hän on nähnyt kaiken ihan alusta. Niitä asioita ei voi kirjoista oppia.
Työhön kuuluu myös koneiden käyttöä sekä traktorin ja jäänhoitokoneen eli Zambonin ajoa.
– Työkaverit ovat perehdyttäneet myös koneiden käyttöön. Eihän sitä voi vaan katsoa jostain paperista ja mennä sitten traktorin rattiin.
Vapaapäiviä viikon keskellä
Työajasta isoimman siivun vie jäänhoito. Espoonlahden neljää jäätä puhdistetaan ja huolletaan 2–4 kertaa päivässä. Keväällä ja kesällä keskitytään tekonurmikenttien hoitoon.
– Kenttiä harjataan traktorin perässä vedettävällä harjalla ja kentille lisätään kumirouhetta. Huolehdimme myös kenttien ja hallien äänentoistosta, tulostauluista ja yleisestä siisteydestä sekä muutamista muista lähellä sijaitsevista kentistä.
Työ tehdään aamu- ja iltavuorossa, kolme viikkoa yhtä vuoroa kerrallaan.
Meillä on hyvä yhteishenki.
– Vuorotyössä hyvää ovat vapaapäivät viikon keskellä, silloin voi sportata ja hoitaa asioita. Huonoa on se, että iltavuoro kestää myöhään.
Vuorossa on kaksi työntekijää kerrallaan, paitsi kesäiltaisin yksi. Paperitöitä ei tarvitse tehdä. Ne hoitaa esimies, liikuntapaikkamestari, joka myös jakaa päivittäiset työtehtävät.
– Meillä on hyvä yhteishenki. Kiva, että tässä työssä ehtii välillä ihan vaan istuskella ja kuunnella kaverin juttuja.
Kun vuoro loppuu, työpäivä loppuu
Liikuntapaikkojenhoitajan työ tuntuu Laukkasesta jo nyt omalta työltä.
– Jos pysyn terveenä, minulla on vakaa aikomus olla eläkkeeseen saakka tässä hommassa. Ja jos haluaa, niin onhan tässä mahdollisuus myös edetä pikkuisen eli opiskella liikuntapaikkamestarin erikoisammattitutkinto. Siitä seuraava tehtävä olisi kenttäpäällikkö, jonka vastuulla ovat kaikki Espoon urheilukentät. Sekin on yksi mahdollisuus, kaukainen toki.
Laukkanen arvostaa sitä, että työpäivä loppuu, kun vuoro loppuu.
Halusin pois toimistosta.
– Sitten voin keskittyä muihin juttuihin, kuten liikuntaharrastuksiini. Aiemmassa työssäni olin koronan takia etätöissä kaksi vuotta, ja silloin työn ja vapaa-ajan raja oli tosi häilyvä. Työ loppui vasta, kun asiakkaan it-ongelma oli saatu ratkaistua, ja ne ongelmat olivat koko ajan monimutkaisempia.
– Halusin pois toimistosta ja ongelmien selvittämisestä. Tykkään siitä, että nyt on selkeää.
Jussin tyypillinen työpäivä
Klo 7 Työvuoro alkaa jäiden kunnostuksella: jäät ajetaan ennen ensimmäistä jäävuoroa.
Klo 9 Päivittäistä asioiden hoitoa, kuten koneiden huoltamista ja varaosien hakemista esimerkiksi Wurthilta tai Motonetistä.
Klo 11 Lounas läheisessä ravintola Pisarassa. E-passilla maksettaessa kaupunki hyvittää lounaan hinnasta 2,50 euroa.
Klo 12 Jäänajoa. Lisäksi varmistetaan, että tekonurmikenttä on kunnossa mahdollista illan peliä varten: maalit viety kentälle, äänentoisto kunnossa sekä pelikello paikallaan.
Klo 14 Kahvitauko työkavereiden kanssa.
Klo 14.30 Katsotaan iltavuoroa varten, että jäät ovat hyvässä kunnossa ja jäänhoitokoneet toimivat. Tehdään pukukoppilista, jotta pelaajille, valmentajille ja huollolle on merkattu pukukoppi sähköiseen tauluun oman jäävuoron kohdalle.
Netta Lempiäinen tuijottaa keskittyneesti täytettävää eläintä silmästä silmään. Ne ovat kuitenkin akryyliä, ja kuollut eläin on otettu työstettäväksi pakastimesta. Yksityiskohdat ovat silti aidon näköiset. En tee eläinten täyttöä liukuhihnalta, sillä jokainen eläin on minulle yksilö, eläinkonservaattori kertoo. Miten päädyit tähän työhön? Opiskelin yliopistossa biologian maisteriksi. Valmistuttuani kuulin, että Luonnontieteellinen museo haki eläinkonservaattoreja oppisopimuksella. Työ oli
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta. ”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon. Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa
Työkyvyn heikkeneminen voi tuntua väistämättömältä fyysisesti kuormittavalla alalla. Ramirentissä ajatellaan toisin, ja se näkyy henkilöstön hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja turvallisuudessa, kertoo henkilöstöjohtaja Anne Luodonpää. Kone- ja laitevuokrausyritys Ramirentissä työkykyjohtaminen kuuluu sekä strategiaan että jokapäiväiseen arkeen. Kun henkilöstö voi hyvin ja työ sujuu turvallisesti, vaikutus ulottuu aina asiakkaiden palvelukokemukseen asti. – Turvallisuus tarkoittaa meille sekä fyysistä että