Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Liikuntapaikkojenhoitajan työpäivään kuuluu jäiden ja nurmikenttien huoltoa sekä liikuntapaikkojen kunnossapitoa. Ja myös hetkiä, jolloin voi istuskella ja kuunnella työkavereiden juttuja. Jussi Laukkanen vaihtoi hektisen it-alan ulkotyöhön ja oppisopimuskoulutukseen, eikä ole katunut.
Espoolainen Jussi Laukkanen, 49, kypsytteli alanvaihtoa pari vuotta. Tavoite oli selvä: päästä ylös tuolista ja ulos toimistosta.
– Halusin laittaa oman terveyteni etusijalle ja siirtyä liikunta-alalle – en lyyhistyä entisissä it-hommissani sähköpöydän ääreen. Paloin loppuun koko it-alaan, Jussi Laukkanen perustelee alanvaihtoa it-alan asiakastyöstä ulkohommiin.
Opiskelupaikka Vierumäellä
Laukkanen irtisanoutui ja haki opiskelemaan liikuntapaikkojenhoitajan ammattitutkintoa Suomen Urheiluopistolle Vierumäelle. Ennen opiskelupaikan myöntämistä Laukkasen piti hankkia itselleen oppisopimustyöpaikka. Se löytyi Espoon kaupungilta. Kun Laukkanen oli solminut vuoden määräaikaisen työsuhteen Espoonlahden urheilupuiston liikuntapaikkojenhoitajaksi, opiskelupaikka Vierumäellä varmistui.
Liikuntapaikka-alan ammattitutkinto rakentuu 11 lähiopiskelujaksosta Vierumäellä, etäopiskelusta sekä työelämässä oppimisesta. Varsinainen oppisopimus solmittiin Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian kanssa.
Työstä Laukkanen saa harjoittelijan kuukausipalkan, jota maksetaan myös lähiopiskelujaksoilta. Majoitus ja ruokailu Vierumäellä menevät omasta pussista, mutta Omnia maksaa kulukorvausta 8 euroa päivässä sekä kilometrikorvaukset molempiin suuntiin.
Perehdytys työkavereilta ja esihenkilöltä
Liikuntapaikkojenhoitajan pesti Espoonlahden urheilupuistossa alkoi joulukuussa 2021, lähiopetus Vierumäellä tammikuussa 2022.
– Lähiopetuksessa opiskellaan alan teoriaa, istutaan luokassa ja katsotaan Powerpoint-esityksiä. Joka jaksolla on oma teemansa. Alkuvuonna aloitettiin jäähalleista, keväällä opiskellaan nurmikentän hoitoa.
Teoria on tarkoitus ottaa käyttöön lähiopetusjakson jälkeen. Käytännössä oppi ja perehdytys varsinaisiin työtehtäviin tulee kuitenkin työkavereilta ja esihenkilöltä.
Näitä asioita ei voi kirjoista oppia.
– Esihenkilö ja vanhemmat kollegat opettavat. Yksikin kaveri on ollut 40 vuotta hommissa, hän on nähnyt kaiken ihan alusta. Niitä asioita ei voi kirjoista oppia.
Työhön kuuluu myös koneiden käyttöä sekä traktorin ja jäänhoitokoneen eli Zambonin ajoa.
– Työkaverit ovat perehdyttäneet myös koneiden käyttöön. Eihän sitä voi vaan katsoa jostain paperista ja mennä sitten traktorin rattiin.
Vapaapäiviä viikon keskellä
Työajasta isoimman siivun vie jäänhoito. Espoonlahden neljää jäätä puhdistetaan ja huolletaan 2–4 kertaa päivässä. Keväällä ja kesällä keskitytään tekonurmikenttien hoitoon.
– Kenttiä harjataan traktorin perässä vedettävällä harjalla ja kentille lisätään kumirouhetta. Huolehdimme myös kenttien ja hallien äänentoistosta, tulostauluista ja yleisestä siisteydestä sekä muutamista muista lähellä sijaitsevista kentistä.
Työ tehdään aamu- ja iltavuorossa, kolme viikkoa yhtä vuoroa kerrallaan.
Meillä on hyvä yhteishenki.
– Vuorotyössä hyvää ovat vapaapäivät viikon keskellä, silloin voi sportata ja hoitaa asioita. Huonoa on se, että iltavuoro kestää myöhään.
Vuorossa on kaksi työntekijää kerrallaan, paitsi kesäiltaisin yksi. Paperitöitä ei tarvitse tehdä. Ne hoitaa esimies, liikuntapaikkamestari, joka myös jakaa päivittäiset työtehtävät.
– Meillä on hyvä yhteishenki. Kiva, että tässä työssä ehtii välillä ihan vaan istuskella ja kuunnella kaverin juttuja.
Kun vuoro loppuu, työpäivä loppuu
Liikuntapaikkojenhoitajan työ tuntuu Laukkasesta jo nyt omalta työltä.
– Jos pysyn terveenä, minulla on vakaa aikomus olla eläkkeeseen saakka tässä hommassa. Ja jos haluaa, niin onhan tässä mahdollisuus myös edetä pikkuisen eli opiskella liikuntapaikkamestarin erikoisammattitutkinto. Siitä seuraava tehtävä olisi kenttäpäällikkö, jonka vastuulla ovat kaikki Espoon urheilukentät. Sekin on yksi mahdollisuus, kaukainen toki.
Laukkanen arvostaa sitä, että työpäivä loppuu, kun vuoro loppuu.
Halusin pois toimistosta.
– Sitten voin keskittyä muihin juttuihin, kuten liikuntaharrastuksiini. Aiemmassa työssäni olin koronan takia etätöissä kaksi vuotta, ja silloin työn ja vapaa-ajan raja oli tosi häilyvä. Työ loppui vasta, kun asiakkaan it-ongelma oli saatu ratkaistua, ja ne ongelmat olivat koko ajan monimutkaisempia.
– Halusin pois toimistosta ja ongelmien selvittämisestä. Tykkään siitä, että nyt on selkeää.
Jussin tyypillinen työpäivä
Klo 7 Työvuoro alkaa jäiden kunnostuksella: jäät ajetaan ennen ensimmäistä jäävuoroa.
Klo 9 Päivittäistä asioiden hoitoa, kuten koneiden huoltamista ja varaosien hakemista esimerkiksi Wurthilta tai Motonetistä.
Klo 11 Lounas läheisessä ravintola Pisarassa. E-passilla maksettaessa kaupunki hyvittää lounaan hinnasta 2,50 euroa.
Klo 12 Jäänajoa. Lisäksi varmistetaan, että tekonurmikenttä on kunnossa mahdollista illan peliä varten: maalit viety kentälle, äänentoisto kunnossa sekä pelikello paikallaan.
Klo 14 Kahvitauko työkavereiden kanssa.
Klo 14.30 Katsotaan iltavuoroa varten, että jäät ovat hyvässä kunnossa ja jäänhoitokoneet toimivat. Tehdään pukukoppilista, jotta pelaajille, valmentajille ja huollolle on merkattu pukukoppi sähköiseen tauluun oman jäävuoron kohdalle.
Lisää luettava
-
-
Guamin ainoa suomalainen
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
-
![]()
Koronapandemia mullisti työelämän: Näin yritykset sopeutuivat uusiin toimintamalleihin
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
-
![]()
Joukkoliikennesuunnittelijan arkea: ”Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin”
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
