Tarjoilijan piti ennen edellyttää ruoan tilaamista

Aikoinaan ravintoloihin oli vain harvoilla asiaa. Ravintolat luokiteltiin hintojen ja anniskeluoikeuksien mukaan eri luokkiin. Alimman luokan ravintolat, olutta tarjoilevat kansanravintolat, oli tarkoitettu työväelle. Olutravintoloita pidettiin rahvaanomaisina, ja niiden määrää suitsittiin anniskeluoikeuksia kieltämällä.

Parempaan ravintolaan meno saattoi tyssätä pukeutumiseen. Työmies saattoi ajautua kiistaan ovimiehen kanssa sopivasta pukeutumisesta. Parempaan ravintolaan ei ollut asiaa ilman pikkutakkia.

Miesseurassa ravintolan ovet aukesivat naisillekin. Georg Malmsten tanssittaa Tampereen työväenyhdistyksen ravintolassa vuonna 1962.

Naisilla puolestaan ei ollut ravintoloihin ollenkaan asiaa ilman miesseuraa. Yksinäisten naisten pelättiin laskevan ravintolan tasoa ja olevan viite prostituutiosta.

Taustalla vaikutti pitkä perinne leimata humalainen nainen kevytkenkäiseksi. Tarjoilijan ammattiakin pidettiin moraalisesti epäilyttävänä naiselle.

Muutos tapahtui 50 vuotta sitten. Elettiin yhteiskunnallisten murrosten aikaa, ja keskioluen vapauttaminen vuonna 1969 oli merkittävä käänne. Keskiolutta sai hankkia aiemman reilun sadan Alkon lisäksi lähes 20 000 ruokakaupasta.

Samalla syntyi liuta uusia olutravintoloita niin maalle kuin kaupunkeihinkin. Olutravintoloiden määrä lähes 20-kertaistui vain vuodessa.

Keskioluen vapautuksen tavoitteena oli ohjata kansaa miedompien juomien pariin. Samalla alkoholin saatavuus parani.

Asiakaskunta oli varsin miehistä ennen 1960-luvun loppua myös Lappeenrannan ravintola Onnissa.

Ennen keskiolutvapautusta Alkoholiliike oli selvittänyt olutravintoloiden toimintaedellytyksiä kokeilulla, jossa ravintoloita perustettiin maaseudulle ja kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Näissä ravintoloissa myytiin vain mietoja juomia, eikä niissä ollut ateriapakkoa.

Aiemmin tarjoilijat olivat edellyttäneet asiakkaita ostamaan myös ruokaa, jos he tilasivat alkoholia.

Kokeilu oli onnistunut. Ravintoloissa törmättiinkin nyt uusiin asiakasryhmiin. Alko teki selväksi kantansa, että naiset eivät laske ravintolan tasoa eivätkä vaikuta hintaluokkaan. Anniskeluikärajaa alennettiin 21 vuodesta 20 vuoteen, ja mietojen juomien anniskeluikärajaksi tuli 18 vuotta.

Uudet kuluttajaryhmät huomattiin myös Maaseudun raittiusliiton diassa. Kuva Erkki Helin.

Etenkin nuoret liittivät alkoholin vapauteen, ja alkoholin kokonaiskulutus lähes kolminkertaistui alle vuosikymmenessä.

Tarjoilijat joutuivat kuitenkin tarkkailemaan asiakkaita ja säännöstelemään tilauksia. Alkon sääntöjen mukaan henkilökunta ei saanut toimia niin, että asiakas olisi halunnut tilata lisää alkoholijuomia.

Anniskeluohjeet kevenivät vähitellen, ja esimerkiksi ruokapakosta luovuttiin viimein vuonna 1980. Portsarikaan ei enää ollut tavanomainen näky ravintolan ovella vaan useimmiten tarjoilija oli henkilökunnasta ensimmäinen, joka kohtasi asiakkaan. •