Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Taru Rautiainen on sairaanhoitajana palliatiivisen ja saattohoidon osastolla Katariinan sairaalassa Vantaalla. Tärkeintä hänen työssään on kuunteleminen, saatavilla olo ja potilaiden sekä omaisten kanssa keskustelu. Työhyvinvoinnista pitävät huolta erilaiset keskustelut ja kohtaamiset.
Työpaikkani on Vantaalla Katariinan sairaalassa. Teen sairaanhoitajan töitä osastolla viisi, joka on palliatiivisen ja saattohoidon osasto. Potilaspaikkoja on 17. Hoidon tarpeessa olevia ihmisiä on enemmän kuin hoitopaikkoja. Se näkyy myös meillä – aina kun potilaspaikka vapautuu, siihen on uusi tulija jonosta.
Hoitotyön ytimessä ovat kuunteleminen, saatavilla olo, omaisten lohduttaminen, tiedon jakaminen sekä muun muassa mahdollisimman tehokas kivunlievitys. Lääkehuolto kirjaamisineen vie yllättävän suuren osan sairaanhoitajan työajasta.
Olen ollut aikaisemmin pitopalveluyrittäjä, ja eräs iso asiakkaamme oli hautaustoimisto. Huomasin, että surevien omaisten kohtaaminen oli minulle hyvin luontevaa muistotilaisuuksia järjestettäessä. Pyöritin yhdessä kokkiaviomieheni kanssa pitopalveluyritystä 16 vuotta, kunnes päätimme myydä liiketoiminnan. Oli aika alkaa tehdä jotain muuta.
Hoitoalan ammattilaisilla on ollut liian vähän tietoa saattohoidosta. Onneksi tilanne on parantumaan päin, sanoo Taru Rautiainen.
Valmistuin sairaanhoitajaksi 46-vuotiaana Hyvinkään Laureasta, ja saattohoito-osastolle pääseminen oli juuri sitä, mitä sairaanhoitajan työltä halusin. Olen nyt ihanneammatissani. Työni parasta antia ovat potilaiden ja heidän omaistensa kanssa käytävät keskustelut ja tunne siitä, että olen ollut avuksi.
Kohtaan työssäni paljon surua ja kovia ihmiskohtaloita. Minun on kuitenkin suhtauduttava suruun ammattimaisesti, koska muuten työstä tulisi liian suuri taakka kannettavaksi. Pidän yllä omaa työhyvinvointiani keskustelemalla työtovereiden kanssa. Meillä on osastolla hyvä työilmapiiri, se merkitsee paljon työhyvinvoinnin kannalta. Käyn kuntosalilla, olen päässyt salilla eroon selkävaivoista.
Eniten työssäni turhauttaa potilastietojärjestelmän näpyttely. Siihen kuluu liian paljon aikaa, ja se kaikki on pois potilailta. Minulle jääkin usein työpäivän jälkeen riittämätön olo, koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt tehdä potilaiden eteen niin paljon kuin olisi pitänyt.
Haluan kehittää jatkossa hoitotyötä muun muassa palvelumuotoilun avulla. Osallistun parasta aikaa palliatiivisen ja saattohoidon kehittämistyön oppisopimuskoulutukseen työpaikallani. Se sisältää luentoja, verkkomateriaalia ja kehittämistehtävän tekemistä osastolla. Kehittämistehtävänä on omaisten iltojen suunnittelu ja lanseeraaminen osaksi osaston toimintaa. Niissä voidaan jakaa informaatiota, ja omaiset saavat vertaistukea toisiltaan.
Alan ammattilaisilla on ollut liian vähän tietoa palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Onneksi tilanne on parantumaan päin ainakin sairaanhoitajilla. •
Viime ajat ovat olleet opiskelijoille ja ammattiin valmistuville nuorille haastavat: työ- ja harjoittelupaikat ovat tiukassa. Jos työn onnistuu saamaan, niin työpaikalla ei välttämättä ole fyysisesti juuri ketään, vaikka juuri sitä useimmat työuran alussa olevat nuoret toivoisivat. Muita Telman galluppiin vastanneille Haaga-Helian opiskelijoille tärkeitä asioita ovat riittävä perehdytys, kivat työkaverit ja toimiva tiimi, reilu esimies, säännöllinen
Kun Hanna Tikander aloitti alkoholittoman sober curious -elämäntavan, hän pääsi paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Siitä on ollut apua myös työelämässä.
Ulkoministeriössä 27 vuotta työskennellyt Christian Lindholm tietää, että hankalienkin asioiden puheeksi ottaminen on tärkeää. Työtyytyväisyys paranee, kun puhutaan avoimesti ja kuunnellaan kaikkia.
