Portugali on käynyt läpi kovan säästökuurin, mutta edelleen maassa puhutaan talouskriisistä. Eurot ovat tiukassa, ja portugalilaiset yrittävät kehittää uusia tuotteita, jotka toisivat myös työtä. Innovatiivisuutta riittää joka alalla, esimerkiksi korkkiteollisuudessa, joka tekee uusia aluevaltauksia.

Perinteinen viinipullonkorkki pitää paljolti yhä pintansa, mutta korkkitammen kuoresta valmistetaan tehtaissa myös lukuisia muita uusia tuotteita. Ekologiseen korkkiin ja sen mahdollisuuksiin uskotaan.

Maailman korkkituotannosta 80 prosenttia on Portugalissa, ja siitä 70 prosenttia on yhden ison tehtaan Amorimin hallussa. Viime vuosina uusia pikkutehtaita on syntynyt paljon, ja korkista valmistetaan kaikkea mahdollista sateenvarjoista käsilaukkuihin ja koruista tekstiiliin. Lissabonin turistikaupoissa korkkibuumi näkyy ja kuuluu.

Korkkitehtaissa työskentelee noin 20 000 henkilöä. Korkkitammen kuoriminen on perinneammatti, joka siirtyy usein isältä pojalle. Portugalissa on noin 700 000 hehtaaria korkkitammimetsiä. Tammet kuoritaan keskimäärin yhdeksän vuoden välein, ja kuoriminen on vaativaa työtä.

Korkkitehtaiden edustoilla näkee valtavia korkkipinoja. Erilaatuinen korkki menee eri tarkoitukseen, ja kaikki työvaiheet vaativat erityistä osaamista, jota ei koulun penkillä opi.

Ammatit periytyvät

Christina Barros työskentelee pienessä
korkkitehtaassa, joka toimii isomman Corklink-tuottajan alihankkijana. Hän aloitti työt tehtaassa nuorena paikalliseen tapaan – Portugalissa on yhä paljon töitä, joihin ei vaadita koulututkintoja, ja koulutus on maassa edelleen heikkotasoista. Korkkitehtaissa työt ovat varsin selkeästi joko naisten tai miesten töitä, ja laadunvalvonta on uskottu naisten osaamisalueeseen kuuluvaksi.

Barros on ollut onnekas. Hän istuu osan työpäivistään koneella tarkkailemassa viinipullonkorkkien laatua, mutta osan työajasta hän saa toimia yrityksen designerina. Naisen ideoista on syntynyt lukuisia koru- ja laukkumalleja. Hän kiittelee monipuolista työtä.

– Tunnen korkin hyvin, koska olen käsitellyt sitä monella tavalla koko ikäni. Jo isoisäni oli töissä korkkitehtaassa, eikä muuta vaihtoehtoa ollut minullekaan, Barros kertoo.

Korkkitehtaan alakerrassa korkkia työstetään perinteisillä koneilla, ja valmiita korkkituotteita on joka paikassa: erilaisia pullonkorkkeja, purkinkorkkeja sekä korkkisia kankaita, jotka odottavat jatkokäsittelyä. Yläkerran esittelytiloissa on Christina Barrosin suunnittelemia käsilaukkuja, kännykkäkoteloja, koruja, melkein mitä tahansa. Korkkibuumi on voimissaan.

Viinitilalla halutaan kehittää turismia. Alexandra Serran perheen tilalle on kunnostettu kolme loma-asuntoa ja lisää aiotaan laittaa myöhemmin. Viinitila sijaitsee kansallispuiston reunalla, ja maisemat ovat upeat.

Viinitila satsaa turismiin

Turismi on Portugalille tärkeä tulonlähde, ja sen tuomat tulot ovat lähes kymmenyksen bruttokansantuotteesta. Turismiin uskotaan, vaikka matkailualalla onkin paljon harmaata taloutta, jota halutaan kitkeä. Myös maatalous työllistää edelleen runsaasti, mutta euroja se ei tuo toivotulla tavalla. Maan tärkeimmät maataloustuotteet ovat viini, oliiviöljy ja hedelmät. Agroturismi on ala, jonka uskotaan kasvavan.

Setubalissa Lissabonin lähellä Serran perhe viljelee viiniä ja valmistaa juustoja. Nyt myös Serrat tähyävät matkailijan taskuun: perinteikkäälle tilalle on tehty kolme lomahuoneistoa bed and breakfast -periaatteella. Tilayrittäjä Alexandra Serra kertoo, että tilalla halutaan nyt keskittyä matkailuun ja miettiä sen kehittämistä. Tila haluaa tarjota majapaikkoja sekä kotimaisille että ulkomaisille matkailijoille.

Serran perhe aloitti viininviljelyn sukutilallaan vuonna 2003. Ensimmäisenä vuonna viiniä valmistettiin 5 000 litraa. Nyt punaista, valkoista ja kuohuvaa viiniä pullotetaan 300 000 litraa vuodessa. Tieto viineistä on kiirinyt puskaradion kautta, ja viinit myydään suoraan tilalta.

– Emme ole markkinoineet viinejämme mitenkään. Olemme onnekkaita, koska kauppa on vain käynyt.

Portugalissa on paljon pieniä ja keskisuuria perheyrityksiä. Monessa perheyrityksessä työskentelee kaksi tai jopa kolme sukupolvea.

Perheyritykset työllistävät sukupolvia

Portugalissa on paljon pieniä ja keskisuuria perheyrityksiä. Monessa perheyrityksessä on työssä kaksi tai jopa kolme sukupolvea. Serran perheen tilalla on Alexandran lisäksi töissä hänen veljensä ja vanhempansa sekä neljä ulkopuolista työntekijää.

Portugalilaiseksi viinitilaksi Quinta de Alcube on keskikokoinen. Viinin parissa tekee koko maassa työtä kymmeniätuhansia henkilöitä, ja ala kehittyy koko ajan. Portugalilaiset viinit kasvattavat suosiotaan.

Quinta de Alcuben viinit ostetaan suoraan tilalta. Kuluttajat käyvät maan tavan mukaan ostamassa viiniä, juustoja ja hunajaa tilan kaupasta ja pääsevät samalla maaseuturetkelle silittelemään tilan poneja, lampaita ja vuohia. Pienten viinimyymälöiden ja ravintoloiden edustajat käyvät niin ikään ostamassa viinejä suoraan tilalta.

Tilalla kaikki tekevät vähän kaikkea. Pienessä yrityksessä on hyvä osata monenlaista.

– Itse osaan melkein kaikkia tilan töitä lukuun ottamatta juustonvalmistusta ja koneellista viininkorjuuta. Teen enimmäkseen töitä toimistossa, ja siellä tekemistä riittää sähköpostin hoitamisesta viininmaistelutilaisuuksien järjestämiseen, Alexandra Serra kertoo.

Lissabonilaisessa autokorjaamossa voi myös pesettää autonsa ja vaihdattaa renkaat. Ricardo Nono Funeo Govarno viihtyy työssään.

Pieniä kauppoja ja korjaamoja

Portugalin elinkeinoelämän rakenne on viime vuosina muuttunut yleiseurooppalaisen mallin mukaiseksi. Palvelusektorin osuus maan bruttokansantuotteesta on jo yli 70 prosenttia. Teollisuuden ja rakentamisen osuus on 25 prosenttia ja maatalouden ja kalastuksen noin neljä prosenttia.

Portugalilaiset ovat monessa asiassa perinteisiä. Pikkukaupat ovat voimissaan, vaikka marketteja ja kauppakeskuksia tulee koko ajan lisää. Pääkaupungissa Lissabonissa on lukuisia pieniä kahviloita ja ravintoloita, joita pyörittävät perheyrittäjät. Ihmiset suosivat pieniä kauppoja ja arvostavat tuoretta ruokaa. Lounasaikaan pidetään edelleen siestaa.

Myös pieniä autokorjaamoja on paljon, sillä portugalilaiset haluavat huollattaa ja korjauttaa menopelinsä sellaisissa.

Lissabonissa on paljon kivijalkakorjaamoja. Bosch Car Center on keskisuuri korjaamo, jota on pyörittänyt sama yrittäjä 48 vuoden ajan. Ricardo Nono Funeo Govarno on työskennellyt 40 työntekijän korjaamolla 20 vuotta ja viihtyy mainiosti. Hänen tarinansa on tyypillinen Portugalissa. Kaupallinen koulutus jäi kesken, kun työpaikka löytyi.

– Täällä ollaan kuin yhtä suurta perhettä, ja se on mukavaa. Pienessä firmassa saa tehdä monenlaisia töitä. Itse hoidan paljon paperitöitä, mutta tarpeen tullen teen muutakin. Autoja en osaa korjata.

Autokorjaamossa hoidetaan kaikki autoon liittyvä. Auton voi korjauttaa ja renkaat vaihdattaa, ja voipa autonsa pesettääkin saman katon alla.

Harjoittelu tärkeä reitti työhön

20 vuoden aikana ala on muuttunut paljon. Tekniikka on kehittynyt ja automaatio on tuonut omat vaatimuksensa. Ricardo Nono Funeo Govarno kertoo, että korjaamo pitää jatkuvasti työharjoittelijoita. Autohommia ei opi teoriassa, ja työssä oppiminen on tärkeä osa alan koulutusta.

– Osa työntekijöistä on koulutettu täällä, osa on tullut ammattikoulusta ja osa on jäänyt harjoittelusta suoraan tänne. Autonasentajan pitää osata monenlaista, ja hänen pitää hallita sekä modernien että vanhempien autojen korjaaminen. Työ on vaativaa, ja työharjoittelun kautta löytyvät osaajat palkataan aina tänne töihin.

Portugalissa autokanta on melko vanhaa, keskimäärin liikenteessä pörräävät yli 10 vuotta vanhat autot. Autoja on paljon, sillä julkinen liikenne on kohtuuttoman kallista ja toimii melko heikosti. Nelihenkisellä perheellä on yleensä kaksi henkilöautoa. Govarno sanoo, että parinkymmenen vuoden aikana autoihin suhtautuminen on muuttunut paljon. Ihmiset osaavat arvostaa autoja ja huollattavat niitä hyvin.

Portugalilaiset ovat ylpeitä maastaan ja sen perinteistä. Perhe on tärkeä, ja sen parissa vietetään vapaa-aikaa. Govarno naurahtaa, että portugalilaiset kuluttavat paljon aikaansa ruokapöydässä oman perheen ja muiden läheisten kanssa. Moni lähtee edelleen ruokatunnillekin kotiin.

Govarno viihtyy hyvin kotimaassaan, mutta harmittelee maan politiikkaa. Portugali oli tuskin selvinnyt talouskriisistään ja vaikeasta talousohjelmasta, kun uudet kriisit kohtasivat maata. Entisen pääministerin talous- ja korruptiosotkut ravisuttivat maata loppuvuodesta 2014.

– Eivät portugalilaiset ansaitse tällaista. Ihmiset ovat täällä ahkeria ja yritteliäitä, portugalilaiset haluavat mennä eteenpäin.