Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto: Olli Nieminen, Atte Hyvärinen & Seppo Välimäki
Uudet työntekijät oppivat entisaikaan kokeneempia seuraamalla. Rationalisoinnin myötä ymmärrettiin, että henkilökunta kannatti perehdyttää kunnolla.
Hyvässä perehdytyksessä huomioidaan myös työturvallisuusasiat. Kesällä 1955 työnjohtaja opastaa turvallista työskentelyä Osuustukkukaupan korjaamolla Helsingissä.
xx
Työnopettaja Väinö Jokinen opastaa Tamfeltin suodatinkangasosastolla vuonna 1989.
xxx
Työ tekijäänsä neuvoo, kuuluu tuttu sanonta. Teollisuuden varhaisvaiheissa ei perehdyttämiseen kiinnitetty juurikaan huomiota. Monet työtehtävät olivatkin alkuun varsin yksinkertaisia, eikä niiden oppimiseen kovin paljon tarvittu.
Teknisen kehityksen ja rationalisoinnin edetessä ammattitaidon merkitys alkoi kuitenkin kasvaa. Ihminen oli tärkeä tuotannollinen tekijä, joka piti huomioida.
Vielä 1940-luvulla tehtaiden tavallisena käytäntönä oli, että työnjohtaja määräsi palvelukseen otetun uuden työntekijän kokeneemman ammattilaisen hoteisiin seuraamaan tämän työskentelyä ja oppimaan perässä. Oli paljon ihmisistä ja työpaikan ilmapiiristä kiinni, miten hyvin uusi työntekijä otettiin vastaan ja miten tälle tietoja jaettiin. Sotien jälkeen huomattiin, että kaikki eivät opi vain ”päältä katsomalla” eikä taidokas ammattimies tai -nainen välttämättä ollutkaan hyvä opettaja.
Vaikka työntekijä toki omaksuu monet asiat kantapään kautta, teollisuuden työnantajat näkivät tällaisen yritysten ja erehdysten tien liian kalliiksi oppimiseksi. Hyvällä työnopastuksella voitaisiin helpottaa tulokkaiden sopeutumista työhönsä ja työpaikkaansa.
Muutos alkoi teollisilla työpaikoilla, joilla koneiden ammattitaitoinen käyttö ja prosessin sulavuus merkitsivät tehokkuutta. Nopea oppiminen tiesi sekä leveämpää leipää urakkatyötä tekevälle että tehokkaampaa tuotantoa työnantajalle.
Teollisuuden työnjohdossa uudistettiin 1940- ja 1950-luvulla työntekijöiden perehdyttämistä. Työteholiitto alkoi kouluttaa työnjohtajia antamaan parempaa työnopastusta. Vaikka ammattikouluja jo perustettiin, tehtaisiin tuli edelleen töihin varsin kouluttamatonta väkeä. Korostettiin, että työnopastajan piti hallita niin opastamansa työ kuin opettaminenkin. Tärkeintä oli oikeisiin tottumuksiin johdattaminen mahdollisimman yksinkertaisesti.
Perehdytykseen on palattu monesti myöhemminkin. Esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa herättiin 1970-luvulla työvoimapulaan. Työntekijöiden vaihtuvuus aiheutti lisäkustannuksia, ja vaihtuvuuden isona syynä pidettiin työntekijöiden huonoa ”sisäänajoa” työpaikoilla. Tekstiiliteollisuuden työnantajaliitto suosittelikin tarkkojen perehdyttämisjärjestelmien käyttöönottoa alan yrityksissä. •
Oppipoika saa opastusta vanhemmalta työntekijältä. Osuustukkukaupan korjaamolla Helsingissä asetettiin kassakoneen kuitti- ja värinauhamekanismia paikoilleen vuonna 1955.
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
On aamuruuhkan aika, mutta tämä metrojuna on tyhjä. Lähtöaika Roihupellon varikkoraiteelta on sitten, kun pieni tekninen ongelma on korjattu. Koneistaja Eetu Salokarin osaamista tarvitaan, jotta junat pysyvät käyttökunnossa. Takaisin sorvin ääreen, kirjaimellisesti. On aamuseitsemän, ja koneistaja Eetu Salokari käynnistelee työhuoneella koneitaan totutuin ottein. Läheisellä metroradalla junat suhahtelevat ohi kahden ja puolen minuutin välein, mutta Roihupellossa
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan tapa ajatella ja toimia joka päivä. Lassila & Tikanojan viisi menetelmää näyttävät, miten systemaattinen työ ja henkilöstön osallistaminen tekevät turvallisuudesta yhteisen onnistumisen. 1. Työn aloituslista Lassila & Tikanojan palveluissa kaikkia työntekijöitä kannustetaan arvioimaan työn keskeiset riskit ennen aloittamista. Työn aloituslista toimii viime hetken tarkistusvälineenä esimerkiksi prosessipuhdistustehtävissä, joka auttaa huomaamaan
