Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Tristan Williams on kotoisin Walesista, mutta työskentelee tällä hetkellä Vaisalassa markkinoinnin tiimissä. Uusi työ alkoi pahimpaan korona-aikaan, joten perehdytys tapahtui etänä.
”Aloitin työni markkinointipäällikkönä Vaisalan Sää- ja ympäristöliiketoiminta-alueella kaksi vuotta sitten. Olin asunut Suomessa jo vuosia ja etsinyt täältä työpaikkaa globaalisti toimivasta yrityksestä, jossa ollaan tekemisissä ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen ja modernin teknologian parissa.
Pääsin haastatteluihin, joista toisen teki tuleva esihenkilöni juuri ennen korona-aikaa kasvotusten Vantaalla ja toisen Yhdysvalloissa oleva markkinointijohtaja etäyhteydellä. Minulle tuli saman tien sellainen olo, että haluaisin kovasti tämän paikan, joten ilahduin valtavasti, kun minut valittiin.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille.
Aloittaessani työt vuoden 2020 huhtikuussa Vaisalassa tehtiin etätöitä koronan takia, joten myös minä aloitin etänä. Sain kuitenkin käydä toimistolla hakemassa tietokoneen ja muut tarpeelliset työvälineet.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille ja muillekin henkilöille, joiden kanssa työskentelisin Vaisalassa. Sain yhteystietoja ja buukkasin etätapaamisia. Kollegat olivat erittäin avuliaita, ja pääsin tutustumaan heihin aivan luontevasti, vaikka emme kasvokkain heti kohdanneetkaan.
Ensimmäisen kerran tapasin tiimini ulkopiknikillä, joka oli erittäin mukava tapahtuma. Siellä huomasin tuntevani kaikki jo melko hyvin, vaikka en ollutkaan tavannut heitä kasvotusten aiemmin kuin etänä. Meillä oli myös vapaamuotoisempia perjantaitapaamisia Teamsissä, ja siellä tutustuimme vielä paremmin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun.
Sisällöltään etäperehdytys oli samanlaista kuin lähiperehdytys. Verkossa pidettiin myös kaksipäiväinen organisaation perehdytys, jossa muun muassa toimitusjohtaja ja liiketoiminta-alueiden vetäjät esittelivät yritystä. Tärkeimmäksi koin kuitenkin sen, että pääsin heti saman tien tutustumaan kollegoihin ja talon muuhun väkeen; työkalujen lisäksi olennaisinta uudessa työpaikassa ovat kontaktit muihin ihmisiin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun ja tarkisti, miten minulla menee ja miten olen päässyt eteenpäin työtehtävissä. Myös kaikki työkaverit olivat auttavaisia, enkä suoraan sanottuna ole kokenut sellaista huolenpitoa työurallani aiemmin. Sain aivan kaiken tarvitsemani.
Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.
Huomasin, että suomalaiset ovat puheissaan suoria brittiläisiin verrattuna, mikä vaati totuttelua. Nyt ajattelen, että suoruus on hyvä asia. Pidän myös matalasta hierarkiasta, eli että tavallinen työntekijä voi käydä lounaalla vaikkapa toimitusjohtajan kanssa. Isossa-Britanniassa se ei olisi oikein luontevaa.
Siitä huolimatta, että perehdytys tapahtui etänä, se onnistui yllättävän hyvin. Kansainvälisessä Vaisalassa on totuttu nopeisiin muutoksiin ja nykyteknologiaan myös yhteydenpidossa, joten etätyöskentelyyn siirryttiin ongelmitta ja kaikki olivat siihen nopeasti valmiita. Varmasti siksi myös etäperehdytys lähti alusta asti vaivattomasti käyntiin.
Työni on vastannut juuri sitä kuvaa ja niitä lupauksia, joita työpaikkailmoituksessa ja työhaastattelussa annettiin. Olen päässyt tekemään markkinointia modernilla tavalla kansainvälisessä ympäristössä ja innostavassa ilmapiirissä. Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.”
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma