Työpaikka

• 21.05.2015

Oman väen voimin Omanissa

Omanissa työskentelee Persianlahden maista kaikkein vähiten ulkomaalaisia – lähinnä ammateissa, joihin paikallisten taidot eivät riitä. Silti ekspatriaatteja on hallituksen mielestä liikaa. Sulttaanikunta on aloittanut taiston kotimaisen työllisyyden lisäämiseksi.

Omanin pääkaupunki Muscat on erikoinen paikka: tämä 1,2 miljoonan ihmisen koti levittäytyy 40 kilometrin aavikkokaistaleelle vuoriston ja rannan välille. Kaupungissa ei ole julkista liikennettä eikä keskustaa, vaan kaikki toiminnot on hajautettu.

Kaikki paitsi eläinklinikat. Ne ovat Qurumin kaupunginosassa, joka on oikea turkispotilaiden hyvinvoinnin keskus.

– Olemme kaikki melkein samalla alueella, kertoo Qurum Veterinary Clinicillä eläintenhoitajana toimiva Stephen Knox silittäen kahta pelastettua kulkukoiraa. Vaaleakarvaiset sekarotuiset pennut hyppivät villeinä ympäri hoitohuonetta miehen antaessa niille pipetistä vitamiiniannosta.

Muscatin eläinhoitoloita yhdistää kaupunginosan lisäksi myös toinen asia: niitä pyörittävät ulkomaalaiset. Skotlantilaisen Knoxin pomo on Saksasta ja hänen työkaverinsa muun muassa Englannista, Serbiasta, Irakista ja Intiasta.

VERKKO_DSC1918_a

Skotlantilainen Stephen Knox ja hänen englantilainen työkaverinsa Maria Anderson hoitavat pelastettua löytökoiraa. Paikalliset tuovat usein Muscatin kaduilla vaeltelevia kodittomia eläimiä klinikalle, joka ottaa ne pysyvästi vastuulleen 240 euron hoitomaksua vastaan.

Puute paikallisista

Parinkymmenen ihmisen klinikalta ei löydy ainoatakaan omanilaista. Tilanne on sama muissa eläinsairaaloissa – paikalliset eivät halua tehdä töitä eläinten kanssa islaminuskonsa vuoksi. Etenkin koiria pidetään epäpuhtaina.

– Moni omanilainen ei halua eläinklinikalle töihin ihan pelkästään häpeän leiman vuoksi. Ei heitä voi pakottaa tekemään työtä, jota he eivät halua tehdä, Knox sanoo.

Toisaalta taas ne omanilaiset, jotka haluaisivat eläinalalle, ovat harvoin tarpeeksi ammattitaitoisia. Yliopiston kolmen vuoden eläintenhoitajan perustutkintoon ei kuulu yhtään työharjoittelua.

– Käytännön työ on täysin eri asia kuin teoria. Kirjassa kaikki näyttää mukavalta – kissa istuu kiltisti paikallaan jonkun sylissä. Sitten tulet klinikalle ja kissa onkin hullu, joka haluaa syödä sinut ja raapia naamasi irti, selittää Knox.

– Kukaan ei halua palkata ihmistä, joka ei tiedä, mitä tehdä.

Hoidettavia eläimiä Omanissa kyllä riittää liikenneonnettomuuden uhreista eläinkauppojen ahtaissa olosuhteissa virustartunnan saaneisiin lemmikkeihin.

Päivässä Qurum Veterinary Clinicille tuodaan noin 50 potilasta. Klinikalle rakennetaan parhaillaan kahta uutta sisarhoitolaa.

Laajennuksen myötä Knoxin toiveena on ottaa opiskelijoita työharjoitteluun. Se voisi johtaa paikallisten lisääntymiseen eläintenhoitoalalla.

– Kunhan autamme heitä oppimaan käytännön työn, voimme palkata omanilaisia, Knox miettii.

VERKKO_DSC1742_a

Muscatin kalatorilla perinteet elävät vielä vahvoina, ja oppi työhön kulkee isältä pojalle. Perinneasujen pitäminen julkisessa työssä kuuluu omanilaiseen työkulttuuriin.

Tavoitteena Omanisaatio

Omanilaisten määrän kasvaminen ulkomaalaisten dominoimilla aloilla olisi myös Omanin valtion mieleen. Sulttaanikunta teki jo vuosia sitten Omanisaatio-suunnitelman vähentääkseen riippuvuutta ulkomaalaisesta työvoimasta.

Omanisaation tavoite on, että eri alojen työpaikoista tietty prosenttiosuus olisi oman maan kansalaisten hallussa. Ylempien IT-toimihenkilöiden kohdalla tämä tavoiteluku on vain yhdeksän prosenttia,
mutta taksikuskeista ja vihannesten kuljettajista on oltava paikallisia 100 prosenttia. Taksilupaa ei edes myönnetä ulkomaalaisille.

Monet alhaisen koulutustason työt on haluttu varata Etelä-Aasiasta virtaavan halpatyövoiman sijaan omanilaisille, jotka varttuivat ennen 1970-luvun  koulutusjärjestelmäuudistusta. Vuonna 1970 omanilaisista aikuisista lukutaitoisia oli vain 20 prosenttia. Nykyisin koko kansan lukutaitoprosentti on 87 ja nuorten aikuisten 98.

Vastaavia aloitteita löytyy myös muista Persianlahden maista, kuten Emiratisaatio ja Qatarisaatio. Ne eivät kuitenkaan ole olleet kovin onnistuneita: Yhdistyneissä Arabiemiraateissa työvoimasta ulkomaalaisia on 90 prosenttia ja Qatarissa 94 prosenttia.

Tässä valossa Omanisaatiolla on vielä toivoa – ulkomaalaisten osuus työvoimasta on nyt 39 prosenttia. Se nousi 167 prosentilla maan rakennus- ja kehitysbuumin käydessä kuumimmillaan vuosina 2003–2013.

VERKKO_DSC1856_a

Muscatin taksikuskit lepotauolla.

Tuumasta toimeen

Vaikka Omanisaatio-suunnitelma luotiin jo 1988, siihen on panostettu toden teolla vasta vuoden 2011 arabikevään protestien jälkeen.

Hallituksen tavoitteena on laskea ulkomaalaisten määrä 33 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 100 000 ekspatriaatin häätöä ja valtavaa oman väestön uudelleenkoulutusta. Omanissa asuvista ulkomaalaisista vain 30 prosenttia tekee töitä, joihin ei vaadita koulutusta tai erityisammattitaitoa.

– Sehän olisi tietysti hienoa, jos Omanisaatio onnistuisi, vaikka olisikin surullista, jos meidän pitäisi lähteä. En kuitenkaan ole varma, että näin tulee tapahtumaan, Knox kertoo.

– Ehkä tulevaisuudessa se voisi onnistua oikealla koulutussuunnitelmalla ja mikäli omanilaiset haluaisivat työskennellä alalla kuin alalla. Mutta tällä hetkellä en näe sen olevan ollenkaan mahdollista hyvin pitkään aikaan. Täällä on niin monia töitä, joita ihmiset eivät halua tehdä, hän selittää.

Sulttaanikunta puskee kuitenkin eteenpäin täyttä häkää: koulutusmahdollisuuksia on vuoden 2011 jälkeen lisätty rutkasti niin yliopisto-, ammattikorkea- kuin opistotasollakin, jotta maa saisi lisää korkeasti koulutettua väkeä. Stipendejä koti- ja ulkomailla tapahtuvaan opiskeluun jaetaan nyt myös ylemmän keskitason oppilaille, ei vain huipuille.

Omanisaation valvontaa kiristettiin alkuvuodesta. Vanhojen firmojen on rukattava paikallisten työntekijöiden osuus vaaditulle tasolle neljässä vuodessa tai niitä kohtaavat sanktiot. Uudet pienet ja keskisuuret yritykset on vapautettu Omanisaation vaatimuksista kahden toimintavuoden ajaksi.

Omanilaisia työttömiä – joita on 15 prosenttia työvoimasta – yritetään lisäksi houkutella hakemaan yksityissektorille töihin uudella 325 rialin eli noin 785 euron minimipalkalla. Vuonna 2010 se oli vielä noin 340 euroa.

Moni kuitenkin odottaa mieluummin julkiselle sektorille pääsyä. Omanin tilastokeskuksen mukaan työnhakijoista 97 prosenttia haluaisi hallituksen palkkalistoille. Siellä houkuttelevat etenkin työuran vakaus ja alhaisempi viikkotyötuntien määrä.

VERKKO_DSC2130_a

Web-kehittäjänä työskentelevä Abdulaziz Al Rashdi edustaa uutta omanilaista yrittäjäkantaa. Hän pitää etenkin siitä, että voi tehdä töitä itsenäisesti milloin vain ja missä vain.

Yrittäjyys nousuun

Yksi uusimmista keinoista nostaa omanilaisten työllisyyttä on kannustaa nuoria ryhtymään yrittäjiksi. Sulttaanikunta perusti vuonna 2013 Al Raffd Fund -säätiön, joka tarjoaa yrittäjille rahoitusta, koulutusta ja neuvontapalveluita. Kynnys pyytää apua on tehty matalaksi. Säätiön minibussi ajaa ympäri maata neuvomassa ihmisiä, ja alkuvuodesta avattiin palveleva puhelinlinja.

Yrittäjyyden imago on maassa hitaassa mutta varmassa nousussa. Viime vuonna Al Raffd Fund myönsi lainoja yli tuhannelle omanilaiselle yli 81,5 miljoonan euron edestä.

Muscatilainen Abdulaziz Al Rashdi on yksi maan nuorista yrittäjätoivoista. Hän on työskennellyt freelancer-web-kehittäjänä vuodesta 2010.

Costa Coffee -kahvilassa Azaiban kaupunginosassa iltapäivää viettävä Al Rashdi kertoo yrittäjyyden olevan ainakin hänelle järkevä vaihtoehto.

– Tein vertailua julkisen puolen palkoista ja omista tuloistani. Minun alallani palkkani hallituksen leivissä olisi noin 700 rialia. Selvisi yllättäen, että pystyn ansaitsemaan tuplasti tai triplasti enemmän, kun työskentelen yrittäjänä, tietenkin projektista ja kuukaudesta riippuen, hän kertoo.

Punaiseen T-paitaan sonnustautunut Al Rashdi on oikea väripilkku kahvilan terassilla, jossa muiden miesasiakkaiden asuna on perinteinen valkoinen dishdasha-kaapu ja kirjailtu lakki. Hän on mielellään oman tiensä kulkija.

– Pidän siitä, että saan tehdä töitä koska vain ja missä vain. Freelancer-elämä sopii minulle, kun ei ole pomoa häiritsemässä työntekoa, Al Rashdi pohtii.

Hän kertoo muutaman kaverinsakin juuri perustaneen oman tietotekniikka-alan firman.

– Siitä on tulossa yleisempää.

Omanisaatiosta Al Rashdi on kahden vaiheilla: joskus se on paikallaan pakottaessaan työnantajia suosimaan kotimaista työvoimaa, toisinaan taas ei. Se tuottaa myös korruptiota ja muita lieveilmiöitä.

– Jotkut firmat palkkaavat omanilaisia listoilleen näennäisesti ja maksavat heille kuukausipalkan vain totellakseen lakia.

VERKKO_DSC2398_a

Asma Albadi tapaa työharjoittelupaikallaan öljy-yhtiössä paljon ulkomaalaisia. Heidän kanssaan puhutaan englantia, jonka taitaminen on yhä tärkeämpää nopeasti kansainvälistyneessä Omanissa.

Naiset ohjaksiin

Vaikka Omanisaatio ei onnistuisikaan täydellisesti, oman väen työllisyyden suosiminen on ainakin auttanut naisten aseman vahvistamisessa. Naiset ovat hyötyneet etenkin uusista koulutusmahdollisuuksista. Omanilaisesta työvoimasta 30 prosenttia on naisia, ja iso osa 2011 arabikevään protestien jälkeen luoduista 50 000 työpaikasta meni naisille.Naisia löytyy ministeriöistä, diplomaattiviroista ja yritysten johtoportaista. Oman Air -lentoyhtiöllä on naislentäjä. Julkisella puolella joka kymmenes johtajarooli on naisten hallussa.

Etenkin nuorille naisille opiskelu ja sen jälkeinen työelämään astuminen ovat nykyisin selviöitä.

Tähän porukkaan kuuluu myös kemiantekniikan insinööriksi opiskeleva Asma Albadi Soharin kaupungista.

Mustaan abaya-kaapuun ja harmaaseen hijab-huiviin pukeutunut Albadi on juuri palaamassa kotiinsa työharjoittelupaikaltaan öljy-yhtiöstä. Hän suhaa tottuneesti liikenteessä, vaikka saikin ajokortin vasta reilu vuosi sitten.

Albadi päätyi kemiantekniikan opiskelijaksi vanhempiensa ehdotuksesta.

– Minulle sanottiin, että öljyn parissa riittää töitä. Mutta ei se olekaan enää totta, hän harmittelee.

Tällä hetkellä Albadi tekee työharjoittelua henkilöstöosastolla laajentaakseen ammattirepertuaariaan tulevaisuutta varten.

– Työni siellä on oikein mukavaa. Olen kovan paineen alla, mutta viihdyn hyvin. Olen parantanut taitojani monella alalla, ja se on hyvä asia. Tykkään oppia uusia asioita.

Toukokuussa häitään juhliva Albadi ei aio heittäytyä kotirouvaksi: lasten hankintaa hän ei suunnittele ainakaan viiteen vuoteen. Yliopistosta valmistuminen häämöttää ensi vuonna.

– Minulla on kolme unelmaa: saada työpaikka, asua ulkomailla ja matkustella.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.