Museo-opas tarvitsee yleissivistystä

– Oppaan työssä tarvitaan ennen kaikkea hyvää yleissivistystä. Sen päälle voi sitten rakentaa omaa erikoisosaamistaan. Täytyy myös tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Yli puolet Siidan vieraista on ulkomaalaisia, joten kielitaitoa tarvitaan. Itse puhun hyvin saksaa.

– Siidan kaikki oppaat työskentelevät freelancer-pohjalta. Monilla onkin myös muita töitä. Itse toimin erilaisten opastustöiden rinnalla käsityöläisenä. Viime aikoina olen tehnyt pääasiassa koruja pohjoisen materiaaleista, kuten poronsarvista ja rumpunahasta. Siidan museokaupassa on myynnissä esimerkiksi rumpunahalle maalattu korusarjani. Lisäksi värjään lankoja perinteisin menetelmin sienillä ja kasveilla. Langat myyn joko sellaisenaan tai tuotteiksi kudottuina.

– Olen toiminut Siidan oppaana jo kahdeksantoista vuotta eli siitä lähtien, kun museo avattiin nykymuodossaan vuonna 1998. Talo järjesti tuolloin museo-opaskurssin. Olen myös suorittanut Lapin Yliopistossa Tarinamestarikoulutuksen 2010.

– Oppaan työssä fyysiseen hyvinvointiin liittyvät esimerkiksi kunnon jalkineet – museon kovilla lattioilla ei korkokengillä kauan jaksa. Samoin äänestään täytyy huolehtia, sanoo Oda-Liv Koivisto.

– Siidassa työhöni kuuluu sovitun opastuskierroksen tekeminen. Olen myös käsikirjoittanut teemaopastuksia. Työni on osaltaan asiakkaiden viihdyttämistä, mutta samalla myös tiedon jakamista. Itse pyrin tekemään sen tarinoimalla. Tarinoiden kautta tieto jää helpommin asiakkaiden mieleen.

– Oppaan näkökulmasta Siida on erittäin mielenkiintoinen työympäristö. Näyttelyissä kulkevat ihminen, kulttuuri, historia ja luonto tiiviisti yhteen nivottuna teemana. Opastus kattaa tämän kaiken. Kokonaisuutta on kuitenkin mahdollista varioida kuulijoiden mukaan. Asiakkaan ehdoilla tätä työtä tehdään.

– En ole kotoisin pohjoisesta, vaikka olenkin asunut Inarissa kolmattakymmentä vuotta. Syynä on se tavallinen tarina: rakastuin lomareissullani saamelaiseen poromieheen.

– Inarin alueella on selkeästi kaksi matkailusesonkia. Toinen on kesästä ruska-aikaan, toinen talvella. Kesäsesonki on Siidan kannalta vilkkaampi, tosin talvisesongin merkitys museolle kasvaa kaiken aikaa. Matkaajia kiinnostavat saamelaiskulttuurin ohessa voimakkaat vuodenaikojen vaihtelumme värien, olosuhteiden ja valojen muutoksineen. Ja revontulet tietysti kiinnostavat kaikkia, ihan kansallisuudesta riippumatta.

Oda-Liv Koivisto rentoutuu Lapin luonnossa.

– Lapin luonto pitää huolen henkisestä hyvinvoinnistani. Jos olen väsynyt tai stressaantunut, ei tarvitse kuin kävellä vartti metsässä, niin mieli jo virkistyy. Työni ovat myös niin erilaisia, että ne tasapainottavat toisiaan hyvin: toinen on ihmisten parissa olemista, toinen itsekseen keskittymistä. Pidän työstäni. Se yksin auttaa jaksamaan kiireisinäkin aikoina.