Otsikon sanoma esiintyy useampaan kertaan hitiksi muodostuneessa poliisisarjassa Sorjonen (YLE 2016–18). Työhönsä koko persoonallaan uppoutunut etsivä häärii juttujensa kimpussa niin valveilla kuin unessa ja oma perhe jää useimmiten kakkoseksi miehen huomiokentässä. Poliisi ja pelastushenkilöstö lienevät tutuin 24/7 työryhmä elokuvissa. Koodareiden ja muiden it-ammattilaisten työ kun ei ole yhtä dramaattista ja sosiaalista. Tosin erilaisissa kiristystoimissa tätä kellonajoista ja työvuoroista piittaamatonta ammattikuntaa on nähty jo ensimmäisestä Jurassic Parkista (1993) lähtien.

Virtuaalimaailma ja tekniikka tunkevat voimakkaasti arkeen Steven Spielbergin tulevaisuudenutopiassa Ready Player One (2018), jossa ihmiset pakenevat karua arkeaan bittiavaruuteen. Pelimaailmat ovat niin sisäänsä kietovia, että ajantaju ja todellisuus hämärtyvät. Liikkuminenkin voidaan korvata sensorien värinöillä. Ei ihme, että myös meillä Suomessa nuorten suosikkiammatiksi on noussut ammattipelaaja lääkärin ja insinöörin sijaan.

Toimittajan työtä kuvaavia filmatisointeja riittää myös paljon. Uusin niistä on niin ikään Spielbergin Washington Postin 1970-luvun Vietnam-uutisointia käsittelevä The Post (2018). Elokuvassa työ tulee sananmukaisesti kotiin, kun salaisia arkistomateriaaleja tutkitaan päätoimittajan olohuoneessa yötä päivää. Vaikka oman psykologin ammattini on katsottu lääkärin ja papin tapaan olevan aina päällä, toivoisi, että ihmisillä säilyisi jonkinlaisia rajoja työn ja kotielämän välillä. Ettei huomaa yllättäen putoavansa tyhjän päälle, jos ja kun jommassakummassa tulee yllättäviä muutoksia elämäntaipaleella.