Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Koulujen työturvallisuuden vahvistamiseksi on luotu malli, jolla puuttua uhkailuihin, tappeluihin ja vakavimpiinkin vaaroihin ennen uhkaa, itse tilanteessa ja sen jälkeen. Mallia sovelletaan esimerkillisesti helsinkiläisessä Solakallion erityiskoulussa, jossa turvallisuus on hallussa ennakoinnista jälkihoitoon.
Malli opetusalan työturvallisuuden hallintaan syntyi Työterveyslaitoksen ja Turun yliopiston yhteisessä EduSafe-tutkimuksessa. Tavoitteena oli siirtää koulujen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön työturvallisuus katveesta keskiöön.
Viikoittain oppilaitoksissa kohdataan rähinöintiä, tavaroiden paiskomista ja väkivaltaakin. Silti opettajat eivät useinkaan raportoi tilanteista, vaan yrittävät kestää kuormitusta omin voimin.
Opetusala hyötyy mallista pohtimalla, miten sitä on tehokkainta hyödyntää oman oppilaitoksen vuorovaikutuksessa.
– Mallin kuvaama kehä toimista ennen, tilanteessa ja jälkeen avaa näkemään, onko jokaiseen vaiheeseen riittävät keinot käytössä, johtava tutkija Anna- Maria Teperi Työterveyslaitokselta selventää.
Mallin keskiössä ovat hänen mukaansa yhteinen mietintä ja sen tuloksena työkalujen ja turvallisuuskäytäntöjen laatiminen. Kukaan ei voi tehdä turvallisuustyötä yksin, Teperi toteaa.
Tutkimus valmistui vuosi sitten, mutta se poikii Teperin mukaan edelleen lisäkysymyksiä ja pyyntöjä tuesta mallin käyttöönotossa.
Solakallio on erityiskoulu kehitysvammaisille ja autismin kirjon oppilaille. Apulaisrehtori Johanna Helenius toteaa, että oppilailla on kommunikaatiovaikeuksia ja haastavaa käytöstä.
Solakallion koulu lähti mukaan tutkimukseen rehtorin ja Anna-Maria Teperin ehdotuksesta. Solakallio sopi testikouluksi, koska opinahjossa oli jo vuodesta 2009 kehitetty turvallisuutta systemaattisesti.
Pilottihankkeen aikana selvitettiin koulun turvallisuutta erityisesti Hetipurku-menetelmän käytöllä, turvallisuuskyselyillä sekä johtoryhmän syvähaastatteluilla. Haastatteluista nousseita kysymyksiä pohdittiin koko henkilökunnan kanssa.
Pilottikoulussa kehitettiin kokonaisvaltaisen turvallisuuden hallintaan kolmilokeroinen työkalupakki, jolla Heleniuksen mukaan päästään pitkälle lähes kaikkien oppilaiden kanssa.
Ensimmäinen työkalu on voimauttava vuorovaikutus, joka kehittää oppilaiden vuorovaikutustaitoja. Seuraavana pakissa ovat keinot haastavan käytöksen ehkäisyyn ja hallintaan.
– Koska koko talo on koulutettu tilanteiden ennakointiin ja hallintaan, osaamme toimia joka vaiheessa. Tämä työkalu on meille todella tärkeä, Helenius painottaa.
Jälkityö henkilökunnan kanssa hoidetaan Hetipurku-menetelmällä. Sen hallintaan koulutettiin koulun opetushenkilöstö sekä saman katon alla toimivan varhaiskasvatuksen iltapäivätoiminnan ohjaajat.
– Hetipurku on loistava työkalu meidän arkeemme. Se on toiminut erittäin hyvin.
Solakalliossa koko henkilökunta tekee töitä saman oppilaskirjon kanssa. Se on Heleniuksen mukaan vahvistanut tunnetta, että kaikki ovat samassa veneessä.
Koulun väki suhtautuu myönteisesti syntyneeseen turvallisuuskulttuuriin.
– Asioista puhutaan ja niistä puhutaan samoilla sanoilla. Kaikilla on kokonaiskäsitys siitä, mistä turvallisuus koostuu. Apua on aina saatavilla ja tehdään vahvaa tiimityötä. Se tuottaa suurta turvallisuuden tunnetta myös meidän oppilaillemme, Helenius summaa.
Helsinki haki tutkimuksesta tieteellistä näyttöä Hetipurku-menetelmälleen. Kaupungin työpisteissä on 550 Hetipurku-avun osaajaa, joista 400 kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Menetelmän kouluttajia on jo yhdeksän, joista opetusalalla neljä. Uusia kouluttajia on opissa parhaillaan.
Välittömän henkisen ensiavun tarve on ajankohtaista jatkuvasti, sanoo Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan työsuojeluasiantuntija Marja Paukkonen.
Hetipurku-menetelmässä on kyse välittömästä, 10–15 minuutin keskustelusta, jonka kululle on tieteellinen runko. Se lähtee pelkistetystä kysymyksestä: Mitä on tapahtunut? Kuvauksen jälkeen ihminen saa kertoa, miltä tilanne hänestä tuntui. Kun tunnekuorma on avattu, pohditaan yhdessä keinoja päästä eteenpäin. Riittääkö hetken lepo vai tarvitaanko työterveyshuollon palveluja?
Aiemminkin on puhuttu hankalista tilanteista jälkikäteen, mutta Hetipurku on systematisoinut ongelmien käsittelyn.
– Kun ongelmatilanteet puhutaan auki, niihin voi suhtautua tapahtumina eikä henkilökohtaisina epäonnistumisina. Ihmisen reaktio on normaali, mutta tilanne on poikkeava, Paukkonen pai- nottaa.
Paukkonen toteaa tutkimuksen tuoneen tarkasteluun työturvallisuuden koko kehän ennakoinnista jälkitoimiin.
– Nyt meillä on yhtenäinen malli, joka hienosäädetään jokaisessa koulussa ja päiväkodissa, Paukkonen toteaa.
Tutkimuksessa työturvallisuutta kartoitettiin monessa suomalaiskoulussa myös Muutospaja-toiminnalla sekä Stop väkivallalle- ja Vihreä risti -malleilla.
Muutospajoissa ennakoidaan uhkatilanteita tunnistamalla ja tunnustamalla työn muutoksia ja riskejä, suunnittelemalla uusia tapoja toimia ja kouluttamalla niihin.
– Stop väkivallalle- ja Vihreä risti -malleissa toimitaan poikkeamatilanteessa: raportoidaan yksinkertaisella menetelmällä, mitä on tapahtunut. Sen jälkeen tutkitaan poikkeama ja opitaan siitä, Teperi kuvaa.
Systemaattinen työturvallisuuden malli on saanut hyvän vastaanoton.
– Nyt on tärkeintä lähteä toteuttamaan mallia käytännössä opetusalalla, Teperi korostaa.
Tutkija kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, mikä toimii hyvin. Se ei estä miettimästä poikkeamien varalta keinoja selvitä ja päästä eteenpäin.
– Avain on yhteinen keskustelu kouluissa, hän painottaa. •
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
