Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.
Työpaikoilla käydään jälleen kiivastakin keskustelua siitä, pitäisikö työntekijöiden viettää suurin osa työviikosta etätöiden sijaan toimistolla. Neuvottelu etätyön määrästä tai sen rajoittamisesta kokonaan on alkanut taas aktiivisemmin Covid-19-pandemiasta toipumisen jälkeen, mutta keskustelua etätyön ja toimistolla tehtävän työn määrästä on käyty säännöllisesti useita vuosia jo ennen koronarajoituksia. Etätyö vai lähityö -debatissa kuitenkin helposti unohdetaan, että kaikki työntekijät ja työtehtävät eivät ole samanlaisia ja että etätyöllä ja lähityöllä voi olla erilaisia seurauksia eri työntekijöille.
Koska etätyö on monella tapaa tullut työelämään jäädäkseen, tulisikin keskustelussa korostaa sitä, kenen näkökulmasta etätyötä tarkastellaan. Erityisesti uudet työntekijät ovat jääneet etätyöstä puhuttaessa vähälle huomiolle. Hiljattain julkaistun tutkimuksemme mukaan suurin osa uusista työntekijöistä koki täysimittaisen etätyön haastavaksi siitä näkökulmasta, että heidän näkyvyytensä työyhteisössä rajoittui pelkästään teknologiavälitteisiin tapaamisiin ja teknologiavälitteisesti jaettuun tietoon. Uudet työntekijät vertasivat kokemustaan etätyöntekijänä jatkuvasti “normaaliin” tilanteeseen, eli siihen, millaista työyhteisöön liittyminen olisi yhteisissä toimistotiloissa, joissa kasvokkaisvuorovaikutus olisi mahdollista. He kokivat, että lähityössä satunnaisten kahvihuonekohtaamisten kautta tieto kulkisi spontaanimmin ja työntekijänä he voisivat itse säädellä sitä, miten hyvin he ovat muille näkyvillä. Osa etätyöntekijöistä oli kuitenkin huomannut myös teknologiavälitteisyyden mahdollisuudet ja osasi hyödyntää esimerkiksi työyhteisön tallentuneita Teams-keskusteluja. Näin heidän oli mahdollista oppia esimerkiksi muiden työntekijöiden viestintätavoista tai tuoda esiin osaamistaan.
Etätyössä tulisikin huomioida erityisesti se, miten uudet työntekijät esitellään ja otetaan mukaan työyhteisöön. Tutkimuksemme mukaan liian usein uusien työntekijöiden näkymättömyys etätöissä on kiinni muista työntekijöistä: uusia työntekijöitä ei muisteta kutsua etäpalavereihin tai heitä ei esitellä tapaamisten tai sähköpostiketjujen alussa. Erilaiset viestintäalustat pitäisikin nähdä samanlaisina tiloina kuin kahvihuoneet ja projektitilat toimistoilla. Osa viestintävälineistä soveltuu jo nyt hyvin epävirallisen vuorovaikutuksen tukemiseen, ja viestintäteknologian avulla voidaan tarkastella myös jälkikäteen työyhteisön keskusteluaiheita ja tallentaa yksityiskohtaistakin tietoa uusien työntekijöiden hyödynnettäväksi. Kun viestintäteknologiaa käytetään yhtä hyvin vuorovaikutuksen alustana kuin toimistotiloja, saadaan etätyökokemus toimivammaksi kaikille ja työyhteisöön liittyminen helpommaksi myös uusille, etätyötä tekeville työntekijöille.
Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo. Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on juuri niin hyvää tai huonoa kuin miten sitä tekevä ihminen siinä onnistuu. Se riippuu myös organisaation kulttuurista, johtamisosaamisesta, arvoista ja
Sääty-yhteiskunnassa pomojen edessä täytyi nöyristellä. Tottelematon työntekijä sai piiskasta ja huutaminen kuului asiaan. Johtaminen alkoi parantua, kun Suomesta tuli demokratia. Kun insinööri Oskar Rehbinder (1853–1898) huomasi Paakkolan kanavatyömaan yövahdin torkahtaneen, hän herätti miehen ampumalla revolverillaan. Rehbinderin työmaalla 1890-luvun alussa kuria valvottiin ylipäätään väkivalloin. Järjestyssääntöjä rikkoneet saivat kepistä ja palkankorotuksen pyytäminen tiesi ilmalentoa konttorin ovesta. Vapaaherra
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
