Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.
Työpaikoilla käydään jälleen kiivastakin keskustelua siitä, pitäisikö työntekijöiden viettää suurin osa työviikosta etätöiden sijaan toimistolla. Neuvottelu etätyön määrästä tai sen rajoittamisesta kokonaan on alkanut taas aktiivisemmin Covid-19-pandemiasta toipumisen jälkeen, mutta keskustelua etätyön ja toimistolla tehtävän työn määrästä on käyty säännöllisesti useita vuosia jo ennen koronarajoituksia. Etätyö vai lähityö -debatissa kuitenkin helposti unohdetaan, että kaikki työntekijät ja työtehtävät eivät ole samanlaisia ja että etätyöllä ja lähityöllä voi olla erilaisia seurauksia eri työntekijöille.
Koska etätyö on monella tapaa tullut työelämään jäädäkseen, tulisikin keskustelussa korostaa sitä, kenen näkökulmasta etätyötä tarkastellaan. Erityisesti uudet työntekijät ovat jääneet etätyöstä puhuttaessa vähälle huomiolle. Hiljattain julkaistun tutkimuksemmemukaan suurin osa uusista työntekijöistä koki täysimittaisen etätyön haastavaksi siitä näkökulmasta, että heidän näkyvyytensä työyhteisössä rajoittui pelkästään teknologiavälitteisiin tapaamisiin ja teknologiavälitteisesti jaettuun tietoon. Uudet työntekijät vertasivat kokemustaan etätyöntekijänä jatkuvasti “normaaliin” tilanteeseen, eli siihen, millaista työyhteisöön liittyminen olisi yhteisissä toimistotiloissa, joissa kasvokkaisvuorovaikutus olisi mahdollista. He kokivat, että lähityössä satunnaisten kahvihuonekohtaamisten kautta tieto kulkisi spontaanimmin ja työntekijänä he voisivat itse säädellä sitä, miten hyvin he ovat muille näkyvillä. Osa etätyöntekijöistä oli kuitenkin huomannut myös teknologiavälitteisyyden mahdollisuudet ja osasi hyödyntää esimerkiksi työyhteisön tallentuneita Teams-keskusteluja. Näin heidän oli mahdollista oppia esimerkiksi muiden työntekijöiden viestintätavoista tai tuoda esiin osaamistaan.
Tutkimuksemme mukaan liian usein uusien työntekijöiden näkymättömyys etätöissä on kiinni muista työntekijöistä.
Etätyössä tulisikin huomioida erityisesti se, miten uudet työntekijät esitellään ja otetaan mukaan työyhteisöön. Tutkimuksemme mukaan liian usein uusien työntekijöiden näkymättömyys etätöissä on kiinni muista työntekijöistä: uusia työntekijöitä ei muisteta kutsua etäpalavereihin tai heitä ei esitellä tapaamisten tai sähköpostiketjujen alussa. Erilaiset viestintäalustat pitäisikin nähdä samanlaisina tiloina kuin kahvihuoneet ja projektitilat toimistoilla. Osa viestintävälineistä soveltuu jo nyt hyvin epävirallisen vuorovaikutuksen tukemiseen, ja viestintäteknologian avulla voidaan tarkastella myös jälkikäteen työyhteisön keskusteluaiheita ja tallentaa yksityiskohtaistakin tietoa uusien työntekijöiden hyödynnettäväksi. Kun viestintäteknologiaa käytetään yhtä hyvin vuorovaikutuksen alustana kuin toimistotiloja, saadaan etätyökokemus toimivammaksi kaikille ja työyhteisöön liittyminen helpommaksi myös uusille, etätyötä tekeville työntekijöille.
Työssä jaksamisesta puhuttiin jo sata vuotta sitten. Keskustelu työntekijöiden henkisestä kuormituksesta on vilkastunut aina työelämän isojen murrosten yhteydessä. Julkinen työsuojelukeskustelu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Teollisuustyö yleistyi, ja työskentely suojaamattomilla koneilla ja ahtaissa tiloissa aiheutti yhä enemmän vakavia onnettomuuksia. Ei siis ole ihme, että alkuvaiheessa työsuojelu keskittyi lähinnä tapaturmien ehkäisemiseen eikä työssä jaksamisesta juuri puhuttu. Vaikka
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä. Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita, toteaa erikoistutkija Janne Kaltiainen.
