Jokainen meistä on yksilö: koemme hyvinvointiin liittyvät asiat kukin tavallamme. Monitahoiseen työhyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. – Aivan perustekijöitä ovat kohtuullinen työmäärä, riittävä osaaminen, kohtuulliset työajat, hyvä työturvallisuus, hyvä esimiestuki ja hyvä työilmapiiri, määrittelee työterveyshuollon erikoislääkäri, psykoterapeutti Kirsi Räisänen.

Räisänen on työssään havainnut, kuinka kääntöpuoli, työpahoinvointi, näkyy työterveyshuollossa. Ilmiö ei ole uusi, mutta sen syyt ovat vuosikymmenien aikana vaihdelleet.

– Tänä päivänä yleinen epävarmuus ja taloudellinen huoli heijastuvat työhyvinvointiin. Nakertava pelko voi laukaista ylisuorittamista: ihminen pyrkii olemaan korvaamaton.

Ole itsesi johtaja!

Työpaikan tärkein voimavara on hyvinvoiva henkilöstö. Fyysisesti tai psyykkisesti kuormittuneet työntekijät eivät jaksa eivätkä pysty selviytymään arkisesta aherruksesta.

– Työturvallisuus- ja työterveyshuoltolait asettavat esimiehelle velvollisuuksia työntekijän työhyvinvoinnista. Työ ei saa vaarantaa terveyttä, ja epäkohtiin on puututtava, muun muassa työpaikkakiusaamiseen ja työaikalait ylittäviin työmääriin, toteaa Räisänen.

Vastuu työhyvinvoinnista ei ole pelkästään esimiehen harteilla. Työhyvinvoinnin edistäminen on yhteistyötä, johon osallistuvat johdon, esimiesten ja työterveyshuollon lisäksi myös työntekijät.

– Työpaikalla olemme yhdessä vastuussa hyvinvoinnistamme. Vähintä, mitä jokainen voi tehdä, on ottaa havaitut ongelmat ja työhyvinvointia heikentävät asiat puheeksi esimiehen kanssa.

Dialogi kuuluu perustaitoihin työpaikoilla: itsekseen jupiseminen ei edistä omaa hyvinvointia. Räisäsen mukaan kaikkien olisi opittava uusia tapoja toimia nykytyöelämässä.

– Jokainen voi olla oman työhyvinvointinsa johtaja, sillä esimiehet ja työpaikat voivat vaihtua tuon tuosta. Itseensä voi suhtautua kuin huolehtiva esimies: myötätunnon ja välittämisen kautta.

Kirsi Räisänen on oppinut sanomaan ei sekä lisätyötarjouksille että omille innostuksille. – Rentoudun, kun pistän repun selkään ja kävelen työmatkan niin usein kuin mahdollista. Luen myös paljon, sekin vie ajatukset muualle.

Vaikuta!

Jos työ tympii, kannattaa harjoitella toisenlaista lähestymistä. Usein riittää, kun tarttuu toimeen. Työ viekin mukanaan.

– Työn imu, flow-tila, on vahvuustekijä. Siihen pääseminen on taito, joka on opittavissa työtä tekemällä. Kun asettaa lievästi haasteellisen mutta mahdollisen tavoitteen sekä tekee työtä sitkeästi ja syventyen, työ tuo tyydytystä ja huomaa innostuneensa, kuvaa Räisänen.

Tekemättömät työt stressaavat enemmän kuin itse työnteko. Liian suuriin tavoitteisiin pyrkiminen tai ylisuuren tehtävämäärän ahnehtiminen kuormittaa. Ylitunnollisen työntekijän on kuitenkin mahdollista lieventää sisäisen vaatijan ääntä ja muuttaa totuttua toimintatapaansa.

Räisäsen mukaan tärkeä työhyvinvointiin vaikuttava tekijä on tunne siitä, että voi vaikuttaa omaa työtään koskeviin asioihin. On hyvä osata sanoa ei sekä työnantajalle että itselleen.

– Nykytyöelämä houkuttelee haalimaan itselle liikaa töitä, koska uhan tunne töiden loppumisesta on konkreettinen. Kun kuormitustekijöiden paino voittaa voimavarat, ihminen kokee stressiä työstään. Pahimmillaan se johtaa uupumiseen.

Räisänen muistuttaa, että kaikille sopivaa stressinhallintaohjetta ei ole olemassakaan.

– Kiihtyvän vauhdin keskellä kannattaa pysäyttää itsensä miettimään, mitä voisi tehdä toisin, ja pyrkiä pohtimaan niitä seikkoja, joihin voi vaikuttaa. Muusta murehtimisen voi pistää sivuun.

Jokainen voi vaikuttaa valintoihinsa stressitilanteissa. Jos jättää syömättä kiireisenä työpäivänä tai ahmii lohturuokaa, keho ei kiitä. Vähäinen liikunta ja stressin karkotus alkoholilla vaikuttavat sekä kroppaan että mieleen ja sitä kautta jaksamiseen. Aivot tarvitsevat myös löysää aikaa toimiakseen taas parhaiten stressaavissakin tilanteissa.

Kaikille sopivaa stressinhallintaohjetta ei ole olemassakaan.

Vaali paljon ja arvosta sopivasti!

Suurimmalle osalle ihmisistä työn merkityksellisyys on tärkeää. Tätä voi testata kysymällä itseltään, menisikö Loton jättipotin saatuaan seuraavana aamuna töihin, muistuttaa Räisänen.

Töissä voi olla välillä tasaisen tylsää tai repivän kiireistä, mutta siellä on myös mukavaa.

– Työ tarjoaa meille elannon, rytmittää elämää ja tarjoaa sosiaalisia suhteita. Jos työ tuntuu turhauttavalta eikä muuta työtä ole tarjolla, tässä työllisyystilanteessa joutuu usein vain sietämään.

Epävarmana aikana ei kannata jäädä tuleen makaamaan: omaa osaamista on vaalittava ja kehitettävä. Moni joutuu hankkimaan myös uuden ammatin löytääkseen paikkansa työmarkkinoilla. Kaikista ei kuitenkaan ole esimerkiksi hoitajaksi, myyntitykiksi tai yrittäjäksi.

– Olisi tärkeää, että voisi tehdä omalle luonteelleen sopivaa työtä. Jos omat ominaisuudet ja työ eivät kohtaa, se aiheuttaa turhaa kärsimystä, miettii Räisänen.

Joskus myös omat arvot eivät ole yhtenäiset työnantajan arvojen kanssa.

– Työnantajan tulee toimia laillisesti ja myös moraalisesti oikein. Eri asia on tilanne, jossa työntekijän ja työpaikan arvot eivät kohtaa. Työntekijän arvo voi olla laadukas työ, mutta palvelusopimus edellyttää siivoojaa vain tyhjentämään roskakorit.

Laatua ei voi aina tiputtaa – potilas taatusti toivoo häntä leikkaavan kirurgin olevan perfektionisti. Usein myös työntekijän oma moraali ei taivu laadun laskuun; kympin työntekijän on vaikea tyytyä seiskan lopputulokseen, vaikka se riittäisikin.

– Itsensä kanssa kannattaa neuvotella, kuinka paljon voi antaa periksi. Oma arvonsa pitää tuntea, mutta voi miettiä, aiheuttaako esimerkiksi kymppimiinuksen vaatimustaso turhaa stressiä tai ristiriitaa työnantajan arvojen kanssa.

Valmistaudu, varaudu!

Kirsi Räisänen toivoisi, että työelämävalmiuksia opetettaisiin ja opeteltaisiin ajoissa. Työelämään astuvilla nuorilla riittää intoa, mutta myös hiljainen tieto pitäisi saada välitettyä eteenpäin.

– Työpaikan konkareille on vuosien varrella kertynyt sellaista tietoa, joka auttaisi uusiakin työntekijöitä. Mallioppimisen kautta taidot karttuvat.

Tunnollisinkaan työntekijä ei tänä päivänä ole turvassa. Kun työntekijä on pätevä ja tiedostaa oman arvonsa, hänen on helpompi selviytyä yt-neuvotteluista. Siksi oman osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen tulee Räisäsen mukaan yhä tärkeämmäksi muutoksille alttiissa yhteiskunnassa.

– Nykytyöelämässä toive siitä, että kova työ palkitsee turvallisena työsuhteena, voi olla epärealistista. Ja yt:t eivät ihmistä vahvista: jäljelle jäävätkin oireilevat vuosia prosessin jälkeen.

Työyhteisön merkitys on suuri kiperissä tilanteissa.

– Ihminen on laumaeläin. Jokainen voi osaltaan joko hätäännyttää tai parantaa joukon jaksamista. Vanhempien työntekijöiden keskuudessa varmuus työpaikasta on tärkeä työssäjaksamistekijä, mutta myös nuorempi pätkätyöläinen joutuu ponnistelemaan jatkuvan epävarmuuden aiheuttaman paineen alaisena.

Älä tuudittaudu!

Vaikka vähäistä stressiä voisi kuvitella ihannetilaksi, Räisäsen mukaan jatkuva mukava olotila on harha, joka ei koskaan voi toteutua. Stressitön elämä ei lisää onnellisuutta.

– Sopivassa stressissä ihminen saattaa olla tuotteliaimmillaan, energia yhdistyy työn imuun ja onnellisuuteen. Suuri osa työntekijöistä kertoo olevansa sekä stressaantuneita että selviävänsä töistään hyvin. Sopivan stressin alueellakaan elämä ei ole pelkkää juhlaa vaan enimmäkseen työtä.

Työstressiä voi myös hallita, yhtenä menetelmänä on työstressirokotus, josta Räisänen on kirjoittanut myös saman nimisen kirjan. Menetelmän avulla voi tunnistaa omat henkilökohtaiset stressitaipumuksensa ja työstressille altistavat ansat.

– Ideana on vahvistaa kykyä sopeutua stressiin ja tukea olemassa olevien voimavarojen käyttöönottoa. Työstressirokotuksen soveltaminen vaatii pysähtymistä, kykyä tutkia tilanteeseen liittyviä ajatuksia ja tunteita sekä halua muuttaa niitä.

Räisäsen mukaan toimimme kovassa stressissä kaoottisesti ja koemme stressin suurempana uhkana kuin se todellisuudessa on. Ensimmäisenä kannattaa kurkistaa sisimpään: liittyykö stressaavaan tilanteeseen vaativia, syyttäviä ja mitätöiviä ajatuksia ja uskomuksia?

– Kun kohdistaa huomionsa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, pystyy palauttamaan nopeimmin hallinnan tunteen vaikeissakin tilanteissa, neuvoo Räisänen.