Tamperetta johtavan Anna-Kaisa Ikosen työkalupakissa kiitos on tärkeä sana, jonka merkitys tiukkoina aikoina korostuu.

”Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella”, Ikonen pitää mottonaan. Johtajuuden esikuvat eivät ole kuuluisia guruja tai nimiä kaukaa, vaan parhaat opit hän on poiminut läheltä.

– Minulla on ollut hyviä esimiehiä. Ammennan ja otan esimerkkiä siitä, miten he ovat toimineet, mahdollistaneet ja rohkaisseet eteenpäin.

Omaa onnistumista tärkeämpää on, kuinka johdettavat onnistuvat työssään.

– Se on johtajalle hyvä peili katsoa tekemisiään, hän sanoo.

– Tampere on mahdollisuuksia tarjoava organisaatio. Jos meillä on paikka auki merkittävään tehtävään, moni saattaa ilmaista kiinnostuksensa, muttei sitten jätä hakemusta, koska prosessi on julkinen. Tämäntyyppisessä organisaatiossa julkisuus on kuitenkin aina peruslähtökohta.

Hyvää työtä

Ikonen siirtyi vuonna 2013 Tampereelle kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkusen valtiosihteerin tehtävästä. Hänen pormestarikaudellaan jaossa on ollut niukkuutta. Lihavat vuodet ovat muisto vain. Vielä 2012 Tampereen menot kasvoivat yli kuusi prosenttia, sitten kasvu kutistui kolmeen prosenttiin.

– Kaupunkiorganisaation jarrutusliike on onnistunut, viime vuonna pääsimme 0,5 prosenttiin. Emme ole joutuneet lomauttamaan tai irtisanomaan, vaan olemme pienentäneet menoja tehostamalla. Työyhteisöt ovat itse etsineet ja ideoineet tehostamistapoja. Tulos oli niin merkittävä, että kiitoksena annoimme liikuntakortit koko henkilöstölle.

Ikosen mielestä hyvin tehty työ pitää huomata. Jokaisen esimiehen on muistettava viljellä kiitosta.

– Johtajan kuuluu tehdä organisaatiossa tilaa myös jaksamiselle ja muistuttaa, että itsestään täytyy pitää huolta. Palkitsimme liikuntakortilla, koska se ohjaa samalla huolehtimaan fyysisestä kunnosta. Toisaalta tuntuu ikävältä, kun talous pakottaa elämään säästöliekillä. Vuodesta toiseen on pakko miettiä, miten toimisimme entistä tehokkaammin, hän huokaa.

Hyvä esimiestyö lähtee ihmisen perustarpeista. Ikonen listaa työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

– Tulla arvostetuksi omassa työssään, elämän eri osa-alueiden tasapaino, yhteisön hyvä ilmapiiri, yhteinen innostuminen, jonkinlainen flow tai työn imu.

Pormestari pyrkii parhaansa mukaan edesauttamaan, että väki jaksaisi kovienkin paineiden alla. Realistina hän tietää, ettei ihanteeseen pääsy ole ihan helppoa isossa organisaatiossa. Kuinka hyvin koko 15 000 työntekijän organisaatio tällä hetkellä voi, on vaikea arvioida tai edes arvuutella.

– Niin meillä kuin muualla töitä tehdään tosi kiperässä taloustilanteessa, joten aidosti kannan kyllä huolta. Siksi olemme tänä vuonna nostaneet yhdeksi painopisteeksi esimiestyön ja ihmisten vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisen. Barometreissä olemme pysyneet kohtuullisella tasolla, mutta joissakin kohtaa organisaatiota näkee ja sieltä tulee viestiä, että nyt ollaan tiukoilla. Työtä riittää, maailma ei ole valmis.

Monta kertaa Ikonen ja muut johtajat saavat vielä kastella istuttamiaan taimia ja toistella kannustavia sanojaan.

– Etenkin vaikeina aikoina täytyy antaa myönteistä palautetta. Kun organisaatiolla menee oikein hyvin, silloin jämähtää helposti vaaralliseen tyytyväisyyden tilaan. Tuudittaudutaan siihen ja kiitokset jäävät lausumatta. Joka työyhteisössä on avainhenkilöitä, kantavia voimia, innostajia ja henkisiä kannattelijoita, jotka pitää etsiä ja tunnistaa. Heitä on voimaannutettava ja tuettava.

Näitä niin sanottuja kaikukehittäjiä koulutetaan jo lähes kaikissa valtionhallinnon organisaatioissa.

– Tampereella virittelemme ajatusta vastaavista muutosagenteista tai resurssihenkilöistä eri puolilla.

”Asiantuntijuus ei ole johtajuuden este, mutta esimieheltä vaaditaan myös esimiehen ammattitaitoa.”

Vallankäytölle kasvot

Yhteiskuntatieteiden tohtori Anna-Kaisa Ikonen luotsaa synnyinkaupunkiaan kokopäiväisenä poliitikkona. Hän ei linnoittaudu kulmahuoneeseensa tamperelaisten valkoiseksi taloksi kutsumassa kaupungintalossa.

– Vietän erittäin vähän aikaa työhuoneessani. Tätä työtä pitää tehdä ulospäin. Aikaa on oltava keskusteluille ja yhteiselle ideoinnille, on innostettava, avattava ovia, luotava mahdollisuuksia ja haettava kumppanuuksia. Olennaista on pystyä laajalti haarukoimaan asioita, Ikonen avaa johtamisfilosofiaansa.

Tampere otti Suomen ensimmäisenä kuntana käyttöön mallin, jossa kaupunginjohtaja on päätoiminen luottamushenkilö, valtuuston keskuudestaan valitsema pormestari. Sittemmin vain naapurikunta Pirkkala on päätynyt samaan järjestelmään.

Pormestarimalli vahvistaa poliittista johtamista ja antaa vallankäytölle kasvot. Onko se etu vai haitta? Kokoomuslainen Ikonen helähtää nauramaan ja sanoo olevansa puolueellinen arvioimaan.

– Ainakin vuorovaikutusta on paljon, sekä pormestarille että neljälle apulaispormestarille tulee paljon yhteydenottoja. Näin on luotu demokratiaa ja kaupunkilaiset ovat löytäneet tässä yhden vaikuttamisen kanavan.

Myös ulkopolitiikka kuuluu pormestarille. Ikonen vastaa kaupungin edunvalvonnasta Helsingin suuntaan ja huolehtii Tampereen näkyvyydestä kansainvälisissä yhteyksissä.

Anna-Kaisa Ikonen uskoo pormestariohjelman tuovan ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä päätöksentekoon.

– Kaupunginjohtaja nimetään toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, pormestari määräajaksi. Se tuo johtamiseen tiettyä tavoitteellisuutta ja projektiluonteisuutta. Jossain mielessä olen kuin ohjelmajohtaja.

Hänen mielestään myös valmisteluun on tullut selkeyttä ja linjakkuutta.

– Poliittista prosessia käydään läpi ja suuntaviivoja annetaan jo ennen kuin asioita lähdetään viemään eteenpäin. Isot asiat eivät tule valmiiksi valmisteltuina niin, että ne kohdataan ensi kertaa vasta jossain päätöksentekoelimessä, lautakunnassa tai kaupunginhallituksessa.

Yhdessä yhteiseksi

Säteilevä hymy on Ikosen tavaramerkki. Minuuttiaikataulu on arkea, mutta pormestari ei anna kiireen näkyä. Hän on tilanteessa kuin tilanteessa läsnä.

Tehokas. Älykäs. Esiintymiskykyinen. Määrätietoinen. Sanavalmis. Edustava. Ystävällinen. Muun muassa näin tamperelaiset ykkösjohtajaansa kehuvat. ”Viksu”, luonnehtii muuan alainen tampereen kiälellä.

Pormestarin pestissä on useita rooleja. Kaupunginjohtajana hän johtaa kaupunkiorganisaatiota ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana käyttää poliittista valtaa.

– Yhä enemmän ajattelen, että tehtävässä on kolmaskin ulottuvuus. Se lähtee strategiamme nimestä: ”Yhteinen Tampere, näköalojen kaupunki”, mikä tarkoittaa, että rakennamme kaupunkia yhdessä eri toimijoiden kanssa. On iso rikkaus, kun saamme mukaan asukkaat, yritykset, yhteisöt ja yliopistot. Silloin tarvitaan yhteisöllistä verkostojen johtamista.

Ikonen on mieluummin pormestari kuin perinteinen, virkasuhteessa oleva kaupunginjohtaja.

– Ehdottomasti näin. Eivät Tampereen kaupunginjohtajat aikanaan ole pelkästään sisäänpäin kääntyneet, mutta nyt on ruvettu katsomaan paljon aiempaa laaja-alaisemmin. Turha kuvitella, että kaikki osaaminen olisi omassa organisaatiossa.

Anna-Kaisa Ikonen on luonteeltaan herkästi innostuva ja monipuolisesti asioista kiinnostunut. Tällä hetkellä häntä kiehtoo ajatus älykkäästä kaupungista.

– Muutenkin kuin teknologiamielessä, hän täsmentää.

– Kaupunki voi olla alustana kaikenlaiselle tekemiselle, meidän tehtävämme on mahdollistaa. Kun kehitämme liikennettä, teemme sen älyliikennettä hyödyntäen. Tai kun uudistamme kaupunginosaa, teemme sen asukkaiden kanssa. Tesomalla toteutamme parhaillaan palvelumuotoilua, jossa tesomalaiset on otettu alusta asti mukaan palveluiden, rakentamisen ja liikenneyhteyksien suunnitteluun.

Kolmas kerta toden sanoo?

Sote-uudistus myllää kuntia ja niiden johtamista, palikat ovat menossa täysin uuteen järjestykseen.

– Kun ilmassa on paljon isoja muutoksia, on oltava saavutettavissa ja tavattavissa. Huoneeni ovi on auki, ja olen viestinyt, että käytävällä saa pysäyttää.

Ikonen on vahvan peruskunnan kannattaja.

– Suomalainen kuntaperusteinen järjestelmä on toiminnallinen kokonaisuus, aivan erityinen maailmalla. Esimerkiksi ikäihmisten kotona pärjääminen ei ole vain sotea. Se on myös esteettömien kaupunkiympäristöjen rakentamista, harrastus- ja viriketoimintaa sekä liikuntamahdollisuuksien luomista.

Tampereella on viime vuosina toteutettu elämänkaariajattelua ja palveluita on kehitetty kokonaisvaltaisen kohtaamisen näkökulmasta. – Ei yksittäisen hallinnonalan kannalta, kuten sote määrittää. Esimerkiksi sopii Lielahden terveysasema, joka vastikään rakennettiin ison marketin kylkeen.

– Tuomme palvelut sinne, missä ihmiset liikkuvat. Keskittymässä on julkisia ja yksityisiä terveyspalveluita, hammashoitoa, hyvinvointineuvola, ikäihmisten päiväkeskus, kirjasto, kauppoja ja posti. Olen huolissani, jos tästä nypätään sote-palanen pois. Itse asiassa terveyden edistäminenkään ei ole pelkkää sosiaali- ja terveystoimialaa, vaan kaikkea kaupungin, sen elinvoiman ja elinkeinopolitiikan kehittämistä.

Ikonen kyselee, miten kokonaisuuden pirstominen ja eriyttäminen 225 000 asukkaan kaupungissa hallitusti hoidetaan. Tietyissä erityispalveluissa Tampere on kantanut vastuuta koko maakunnan tasolla.

– Meillä ja muilla isoilla kaupungeilla on edessä suuri muutos, kun tämä päätöksenteko viedään pois, pormestari myöntää.

– Tampere on tähän asti ollut monitoimitavaratalo. Ehkä profiili jatkossa painottuu elinvoimakaupungiksi, alueensa kehittäjäksi, Ikonen kääntää katsetta eteenpäin, mahdollisuuksien suuntaan.

Sote-palapeli on ehtinyt jo kiitettävästi työllistää, välillä koetella johtamisoppejakin.

– Tietäisitpä, kuinka paljon tähän on mennyt aikaa, pormestari henkäisee – ja hymyilee.

– Naapurikuntien kanssa olemme tehneet valtavasti työtä miettiessämme, miten voisimme yhdessä vastata tulevaisuuteen. Kuntarakenneselvityksen osana rakensimme ensin uudentyyppistä seutukaupunkia, ilman kuntaliitoksia. Pääsimme yksituumaisuuteen, ja kaikki valtuustot olivat edistämässä hanketta. Sitten tuli valtakunnallinen sote-esitys, joka murensi ja keskeytti työskentelymme.

Sote-valmistelu alkoi alusta. Pirkanmaalla polkaistiin taas iso prosessi työryhmineen liikkeelle, kunnes tuli uusi pysäytys.

– Viemme asiaa eteenpäin kolmatta kertaa. Tampereella sote koskee noin 6 000 työntekijää, eli se vaikuttaa miltei puoleen työntekijöistämme. Yksi hyvän johtamisen elementtejä on yhteisen suunnan näyttäminen, mutta nyt on ollut mahdotonta antaa kirkasta kuvaa, minne olemme menossa.

Pormestarin kyselytunnilla ovat mukana Tampereen viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu (takana) ja kaupunginlakimies Jouko Aarnio.

Tilivastuu laajalle

Kuntajohtajan arki on erilaista kuin yritysjohtajan, vai onko sittenkään? Pärjääkö molemmissa samoilla tiedoilla, taidoilla ja tavoilla? Missä asioissa julkinen organisaatio voisi ottaa mallia yrityksistä?

– Yritysmaailmassa päätöksenteko on dynaamista, ja siellä on otettu monia hyviä työkaluja käyttöön. Samaa dynamiikkaa toivon meillekin, notkeutta ja prosessien kehittämistä, vastaa Ikonen.

Esimerkiksi digitalisaatiossa yritykset ovat oivaltaneet, minne maailma on menossa.

– Digitaalisissa palveluissa ja sähköisessä maailmassa ne ovat meitä monta askelta edellä. Toki kuntaorganisaatiossa on isoja järjestelmiä vietävänä ja tietyt palvelut haastavia. Silti ajattelen, että näissä kysymyksissä meidän pitäisi katsoa ideoita ja käytäntöjä, joita yritykset jo toteuttavat. Jos ajattelen omien lasteni ikäluokkaa, niin sieltä on tulossa sukupolvi, joka ei ole enää tottunut fyysiseen asiointiin.

Sinänsä organisaation johtamisessa monet opit sopivat Ikosen mielestä sekä yritykseen että kuntaan. Ero on siinä, että pormestari on aina yhteisellä asialla, eikä Tampere-nimisen ”yrityksen” tavoitteena ole vain takoa tulosta.

– Totta kai talousnäkökulma on nykypäivänä erittäinkin keskeinen. Joudumme miettimään kustannustehokkuutta, mutta ydintehtävä on kuitenkin yhteiskunnallinen: ihmisten hyvinvoinnista ja alueen elinvoimasta huolehtiminen. Johtamisessa täytyy muistaa tämä perspektiivi.

– Yritysjohtajan ei aina tarvitse hakea koko laajan yhteisön mukaantuloa. Kuntaorganisaatiota pitää rakentaa ja viedä oikeaan suuntaan niin, että asukkaat ajattelevat: ”Tämä on hyvä kaupunki, minun on hyvä olla, täällä on tehty oikeita ratkaisuja”. Vielä kun pormestari on poliittinen johtaja demokratiahattu päässään, hänen täytyy liikkua kaupunkiyhteisössä ja kuntalaisten keskuudessa herkällä korvalla, kuulla ja kuunnella, mitkä asiat ovat asukkaille tärkeitä. Tilivastuu on laajalle sidosryhmäjoukolle.

Perhe antaa voimaa

Ihminen. Näin valtiosihteeri Anna-Kaisa Ikonen tituleerasi itseään kunnallisvaalikampanjan vaalisloganissa. Sittemmin hänen tekemisensä, sanomisensa, saavutuksensa, nimensä, kasvonsa – ja hymynsä – ovat näkyneet paljon julkisuudessa.

Pormestarivalinnan jälkeen Vauva-lehden verkkokeskustelussa joku avasi ketjun otsikolla ”Mikä ihmeen supernainen tuo Ikonen oikein on?” No, mistä Tampereen ykkösvaikuttaja ja perheenäiti ammentaa voimaa?

– Elämä on jatkuvaa tasapainoilua, hän myöntää ja tuntee monen uraäidin tavoin ikuista syyllisyyttä.

– Onneksi minulla on hyvä lähipiiri, ja lasten isovanhemmat auttavat paljon. Parasta vastapainoa työlle on perhe. Teemme paljon asioita yhdessä, vaikka aikaa tuntuu aina olevan liian vähän.

Fyysisestä kunnostaan pormestari pitää huolta pyrähtämällä lenkille aina kun mahdollista.

– Se on ainoa urheilulaji, jota tällä hetkellä harrastan.

Jos vapaa-aikaa olisi, sen täyttäminen ei kulttuuri-ihmiselle olisi vaikeaa.

– On kiva lukea, käydä teatterissa ja elokuvissa, maalata ja piirtää. Kaikenlainen luova tekeminen on lähellä sydäntäni. Nykyisin kirja on usein lastenkirja, jota iltasatuna luen. Lasten kanssa taiteilemme ja käymme lastenteatterissa. Heidän ehdoillaan näitä nyt tehdään, koska aika on kortilla, ja haluan kuitenkin hoitaa myös äidin tehtävän hyvin.