Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Elokuva taidemuotona on aina ollut teknisen kehityksen kärkeä. Jo ensimmäisissä filmeissä kikkailtiin niin valotuksilla, leikkauksilla kuin trikkikuvauksilla. 1950-luvulla keksittiin 3D-tekniikka ja leveät kuvaformaatit. Nyttemmin perinteisestä filmistä on siirrytty digitallennukseen ja nopeaan kuvataajuuteen, mutta tarinat ja teemat säilyvät samoina.
Jo mykkäelokuvissa ihminen oli usein tekniikkansa vanki tai jopa uhri (Metropolis 1927). Se avasi ovia, mutta jätti lopulta ihmisen selviytymään yksin sisäisten ristiriitojensa kanssa. Ehkä pisimmällä kamppailumme tekniikan kanssa on vienyt Ranskan Chaplin eli Jacques Tati, jonka elämäntyö on äskettäin julkaistu meilläkin yksissä kansissa (DVD ja Bluray Future Film 2015).
Tatin keskeiset elokuvahahmot, postimies ja monsier Hulot, ovat auttamattoman kömpelöitä kaiken mekaanisen kanssa. Heille polkupyörä ja sateenvarjo edustavat teknisen kehityksen kärkeä. Silti he ovat rakastettavia ja inhimillisempiä kuin tekniikasta lumoutuneet. Etenkin elokuvassa Enoni on toista maata (1958) siskon poika on lumoutuneempi
Hulot’sta kuin kotinsa uskomattomista automaattisista toiminnoista. Ensin ihminen, sitten kone.
Tieteiselokuvan saralla tekniikka on usein pääosassa. Niinpä näyttävät uudet elokuvat, kuten Christopher NolaninInterstellar (2014), ovat pinnalta upeita ja juoneltaan monimutkaisia, mutta peittävät helposti ihmisen alleen. Pienemmissä produktioissa, kuten Automata (2014) ja Congress (2013), asetelma on mielenkiintoisempi. Ensin mainitussa tekniikka erkaantuu ihmisestä ja luo oman elämänsä; jälkimmäisessä ihmiset pakenevat todellisuutta lopullisesti keinotodellisuuteen. Inhimillistä elokuvakevättä.
Viime ajat ovat olleet opiskelijoille ja ammattiin valmistuville nuorille haastavat: työ- ja harjoittelupaikat ovat tiukassa. Jos työn onnistuu saamaan, niin työpaikalla ei välttämättä ole fyysisesti juuri ketään, vaikka juuri sitä useimmat työuran alussa olevat nuoret toivoisivat. Muita Telman galluppiin vastanneille Haaga-Helian opiskelijoille tärkeitä asioita ovat riittävä perehdytys, kivat työkaverit ja toimiva tiimi, reilu esimies, säännöllinen
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.