Koulun keittiössä työskentely vaatii paljon seisomista, mikä on tuttua Airi Haapalaiselle ja Sinikka Juvanille.

Työpaikka

24.02.2015

Huomio jäljellä olevaan työkykyyn

Oulun Serviisissä havahduttiin ennenaikaisiin eläköitymisiin, sairauspoissaoloihin ja niiden kustannuksiin. Nyt työntekijän jäljellä oleva työkyky on nostettu keskipisteeseen, ja työtehtäviä muokataan sen mukaan. Sitä kautta työuria on saatu pidennettyä.

Salla Arffmanille keittiö on tuttu paikka: hän on työskennellyt siellä kokkina ja palvelutyöntekijänä 18-vuotiaasta asti. Voi olla, että hän työskentelisi edelleen, ellei käteen tullut nivelrikko olisi lyönyt pakkopysäytystä keittiötöihin.

Keittiö oli myös kokki Airi Haapalaisen työmaa parinkymmenen vuoden ajan. Sitten tuli terveysongelmia, joiden vuoksi kokopäiväinen seisomatyö ei enää luonnistunut. Se oli kova paikka työstään pitävälle Haapalaiselle.

Pirjo Pesonen taas uskoi tekevänsä siivoustyötä koko elämänsä. Vuonna 2005 alkaneet vaivat kuitenkin pahenivat, ja 2011 laitoshoitajan oli vaikea löytää asentoja, joissa ylipäätään voisi tehdä työtään. Illat ja yöt Pesonen kärvisteli kotona, päivät hän sinnitteli töissä. Lyhennetty työpäivä tuntui turhauttavalta ja ehdotettu työn vaihtaminen sokilta, koska työ tuntui omalta.

Naiskolmikon tarinat ovat esimerkkejä tilanteista, jotka ovat 2000-luvun alussa tulleet tutuiksi Serviisissä. Oulun kaupungin 660 työntekijän liikelaitos tuottaa ateria- ja puhtauspalveluja kouluihin ja päiväkoteihin sekä hoivalaitoksiin, henkilöstöruokaloihin, toimistoihin ja liikuntapaikkoihin. Työt ovat fyysisesti melko raskaita, ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia on paljon. Se taas johtaa ennenaikaisten eläköitymisten riskiin. Työntekijöiden keski-ikä on korkea, 51 vuotta, mikä sekin vaikuttaa tilanteeseen.

Salla Arffman aikoo kouluttautua lisää.

Salla Arffman aikoo kouluttautua lisää.

Työkykykoordinaattori linkkinä

Serviisin johtaja Riitta Lappalainen kertoo, että henkilöstökustannusten nousu oli alkusysäys kehitystyölle. Serviisissä kustannuskehityksen syynä olivat ennenaikaiseen eläköitymiseen liittyvät maksut.

– Päätimme alkaa miettiä työn pilkkomista uusiksi. Katsoimme yksittäisen työntekijän tilanteen ja mietimme, mikä olisi sellainen tehtäväkokonaisuus, jota hän pystyisi tekemään ilman sairauslomia ja eläköitymistä, Lappalainen sanoo.

Keskeiseksi asiaksi nostettiin työntekijän jäljellä oleva työkyky. Henkilöstösuunnittelija, työkykykoordinaattori Leena Ahonen painottaa ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Työkykykoordinaattori toimii linkkinä, joka yhdistää Serviisin organisaation eri tahot ja tasot. Yksilöllisten työratkaisujen suunnittelu ja seuranta vie noin puolet Ahosen työajasta.

– En ole esimiesasemassa vaan asiantuntija, joka katsoo asioita vain työntekijän työkyvyn ja siihen sopivien työtehtävien kannalta, Ahonen sanoo.

Työkykykoordinaattori Ahosen mielestä ennakoiva toiminta ja aikainen puuttuminen ovat kaiken a ja o. Se toimii vain, kun esimiehet, työntekijät ja työterveyshuolto pelaavat tiiviisti ja avoimesti yhteen.

Ennakoivaa toimintaa

Yhteistoiminta on uudistuneen työkykyjohtamisen ytimessä. Serviisi tekee tiivistä yhteistyötä Oulun työterveyden kanssa. Kyseessä on syvä kumppanuus, jossa osapuolet Lappalaisen sanoin ”uivat toistensa liiveihin”. Alku ei ollut helppoa, koska yhteisen näkemyksen saavuttaminen vaati töitä.

– Toimintamalli on saatu hiottua erittäin hyväksi työterveyspuolen kanssa. He tuntevat terveyteen liittyvät asiat, me taas työtehtävämme ja niiden luonteen, Lappalainen sanoo.

Työkykykoordinaattori Ahosen mielestä ennakoiva toiminta ja aikainen puuttuminen ovat kaiken a ja o. Se toimii vain, kun esimiehet, työntekijät ja työterveyshuolto pelaavat tiiviisti ja avoimesti yhteen. Jos ongelmia – esimerkiksi pitkiä sairauspoissaoloja – ehtii syntyä, ollaan Ahosen mukaan jo myöhässä.

– Vastuuta on annettu paljon työtiimeille, ja ihannetilanteessa tiimi osaa itse ratkaista töiden uudelleenjärjestelyn. Lähiesimies tuntee alaistensa työt hyvin.

Ahonen muistuttaa, että sekä työnantajalla että työntekijällä on oma vastuunsa työurasta ja sen muokkaamisesta tarvittaessa. Asenne ja halu ovat ratkaisevia kehitystyössä.

– Asia on työyhteisön, työntekijän ja työnantajan yhteinen. Kaikkien pitää olla sitoutuneita siihen.

VERKKO_serviisi3_a4

Kaisa Juhonsalon ja muiden serviisiläisten tilanteita katsotaan tarpeen vaatiessa tarkasti yksittäisen työntekijän tasolla. Leena Ahonen painottaa asenteen ja halun merkitystä työtehtävien muokkaamisessa.

Merkittäviä hyötyjä

Serviisissä uutta toimintamallia on kehitetty vuodesta 2009 alkaen, ja Lappalaisen ja Ahosen mukaan viimeiset pari vuotta malli on jo toiminut hienosti. Sairauspoissaolot ovat vähentyneet ja työuria on tapauksesta riippuen saatu jatkettua 2-5 vuodella. Työhyvinvointi ja -tyytyväisyys ovat parantuneet, mikä heijastuu myös tuottavuuteen. Tiimikohtainen ryhmähenki ja yhdessä tekeminen kehittyvät, mikä hitsaa työyhteisöä paremmaksi. Samalla kasvaa ymmärrys siitä, että nykymaailmassa työ muuttuu joka tapauksessa eikä paikalleen voi jämähtää.

Serviisin onnistumisesta kertovat myös taloudelliset hyödyt, joita selvitettiin Työterveyslaitoksen Guy Ahosen ja Matti Joensuun tekemässä tutkimuksessa. Selvityksen mukaan vuosittain saatu hyöty on noin 50 000 euroa. Vuosien aikana kertyvän hyödyn tarkka euromääräinen laskeminen on vaikeaa, sillä säästöt syntyvät pitkän ajan kuluessa ja niihin vaikuttaa moni tekijä.

– Työnantajan ja työntekijän edut yhtyvät, koska molemmat hyötyvät jäljellä olevan työkyvyn huomioimisesta ja töiden muokkaamisesta. Oulun kaupunki on päättänyt, että jatkossa Serviisin mallia viedään muillekin toimialoille, Ahonen kertoo.

Pirjo Pesonen nauttii lasten kanssa työskentelystä.

Pirjo Pesonen nauttii lasten kanssa työskentelystä.

Työkokeiluja ja koulutusta

Serviisin iso kuva on nyt selvä, mutta miten alun naiskolmikolle kävi?

Nivelrikon iskettyä Salla Arffman siirtyi keittiössä työnjohtajan tehtäviin, joita hän parhaillaan opiskeli ja oli jo tehnyt sijaisuuksina. Vuoden päästä hän haki projektityöntekijän paikkaa hallinnosta ja sai sen.

– Haluan edetä urallani ja siirtyä hallinnollisiin töihin. Opiskelen nyt työn ohessa merkonomiksi, ja suunnitelmissa on tehdä myös tradenomin tutkinto, Arffman kertoo.

Airi Haapalainen on kouluttautumassa uudelleen. Hän aloitti viime syyskuussa majoitus- ja ravitsemusalan esimiehen erikoistutkinnon oppisopimuksena ja valmistuu maaliskuussa 2016. Uutta uraa tunnusteltiin ensin työkokeilun kautta.

Pirjo Pesonen pysyi vastarannankiiskinä puolitoista vuotta, ennen kuin hyväksyi työn muutoksen välttämättömyyden. Lasten kanssa työskentely oli aina ollut mieluista, mutta päiväkotityö oli pois laskuista sen sisältämän kumartelun, kyykistelyn ja matalien huonekalujen vuoksi. Viime keväänä hän kokeili Kelan tuella koulunkäyntiohjaajan työtä, ja se tuntui omalta. Nyt Pesonen on oppisopimuskoulutuksessa, ja hänkin valmistuu keväällä 2016.

– Jälkikäteen ajateltuna en tajua, miksi aluksi vastustin ajatusta työn muuttumisesta niin paljon. Olin silloin yksinkertaisesti väärässä, hän sanoo.

Lisätietoa: www.tsr.fi > Hae numerolla 112258.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.