Näkemys on toimitusjohtaja Helena Petterssonin, joka on työskennellyt kaksikymmentä vuotta johtotehtävissä ruotsalaisessa hygieniatuotteisiin erikoistuneessa SCA:ssa. Oppi esimiestyön keskeisyydestä on iskostunut häneen tiukasti. Hän kertoo tutkimuksesta, joka kuvaa huonon esimiestyön kuormittavuutta: Jos olet reilusti ylipainoinen, indeksisi sairastua on 130, kun se normaalipainoisella on 100. Mutta jos sinulla on huono esimies, indeksisi sairastua on 200.

– Esimiehellä on suuri vastuu alaisensa hyvinvoinnista. Työyhteisöstä tulevat suurimmat stressitekijät, ja niihin voi vaikuttaa juuri esimies. Hänen tapansa työskennellä ja kykynsä tunnistaa ongelmat varhain ja puuttua niihin on keskeistä. Jos tulet koulun penkiltä työelämään ja saat huonon esimiehen, sillä on vaikutusta koko työuraan. Siksi esimieskoulutukseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tässä meillä on työelämässä paljon kehittämistä, Pettersson korostaa.

Myös työntekijällä on vastuunsa työhyvinvoinnista. Yksilö voi vaikuttaa elämäntapoihinsa ja yritys puolestaan tukea esimerkiksi tämän liikunta- ja kulttuuriharrastuksia ja niiden vientiä arkeen.

Pettersson suunnittelee ottavansa työpaikallaan kokeiluun uuden suomalaisen innovaation, joka mittaa ihmisen palautumista ja havainnoi, missä vaiheessa stressitaso esimerkiksi unen aikana laskee. Laite mittaa kolmen päivän ajan käyttäjänsä sydämen sykettä ja tunnistaa stressitilan ja siitä palautumisen.

Kolmanneksi työhyvinvoinnin osatekijäksi Pettersson nostaa työilmapiirin ja työympäristön, jonka tulee olla turvallinen, ilmaltaan puhdas ja työvälineiltään ergonominen.

Hyvää huolta ihmisestä

Pettersson toteaa, että SCA on aina pitänyt hyvää huolta ihmisistä. Ensimmäisiä asioita, jotka hänelle opetettiin esimiestyöstä, on kehityskeskustelun tärkeys. Se on vuorovaikutteinen tilanne, jossa keskustellen sovitaan tulevat tavoitteet.

– Pidämme kehityskeskustelun vähintään kolme ja mielellään neljä kertaa vuodessa. Istumme alaiseni kanssa yhdessä pari kolme tuntia ja käymme läpi asetetut tavoitteet ja niiden realistisuuden.

Keskustelussa paneudutaan myös ihmisen henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen. Kaksi haasteellisinta elämäntilannetta – lukuun ottamatta kriisejä – ovat Petterssonin mielestä pienten lasten vanhemmuus sekä uudet ruuhkavuodet ennen eläkeikää.

Nuoret ponnistelevat sovittaakseen yhteen pienet lapset, perhe-elämän sekä oman ja puolison työuran. Eläkeikää lähestyvillä saattaa olla muuttujia moninkertaisesti yksityiselämässään, sillä heillä ovat huolenaan omat lapset ja heidän perheensä sekä omat vanhemmat, jotka alkavat sairastella.

– Näen niin selvästi nämä eläkeikää lähestyvien rasitteet rakkaissa kollegoissa tiimissäni. He ovat ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi todella kovia asioita ja silti hoitaneet työnsä loistavasti siihen nähden, missä elämäntilanteessa he ovat olleet.

Pettersson on ottanut eläkeikää lähestyvien tilanteen esiin yrityksen henkilöstöjohtajan kanssa. Keskusteluissa on pohdittu, voidaanko tilanne ottaa SCA:lla enemmän huomioon muutenkin kuin ymmärtämällä. Virallisia uusia toimia ei vielä ole päätetty.

– Esimiehenä pystyn tietysti keventämään näiden ihmisten työtaakkaa, koska minun kanssani he sopivat työtavoitteet. Vastaavasti annan enemmän haasteita nuoremmille. Näin vanhemmat voivat olla enemmän seniorin roolissa ohjaamassa ja auttamassa.

Petterssonin mielestä on tärkeää säilyttää hiljainen tieto yrityksessä niin kauan kuin mahdollista.

– Meillä on loistavia työntekijöitä, jotka ovat olleet talossa 30–40 vuotta. Heillä on verkostot, jotka ovat korvaamattomia.

Kehityskeskusteluissa otetaan esiin myös erilaiset kriisit, joihin ihmiset ovat joutuneet. Esimerkiksi kun perhe muuttaa uudelle paikkakunnalle ja lapset menevät uusiin kouluihin tai perheenjäsen sairastuu vakavasti.

– Nämä ovat raskaita prosesseja, ja niiden ymmärtäminen esimiehenä on tärkeää.

Pettersson korostaa henkilökohtaisen keskustelun merkitystä esimiehen ja alaisen kesken. Niin syntyy luottamus. Alainen kokee olevansa turvassa esimiehen kanssa, kun keskustelu on mahdollisimman avointa ja luontevaa. Nykypäivän esimies on sparraaja ja valmentaja.

Helena Pettersson uskoo, että uteliaisuus uusia tilanteita kohtaan auttaa kehittymään ja estää jämähtämästä. Itsestä tulee kuitenkin huolehtia, että jaksaa kohdata uusia tilanteita.

Molemmat voittavat

Pettersson alleviivaa, että yrityksen tavoitteena on tuottaa voittoa ja että SCA on yrityksenä erittäin voittoa hakeva. Mutta hän ei näe ristiriitaa ihmisistä huolehtimisen ja voittotavoitteiden välillä. Kun yritys voi hyvin, pitää työntekijöidenkin voida hyvin. Silloin kaikilla säilyy työpaikka, ja yritys pystyy panostamaan kehitystyöhön.

– Se on minusta aina win-win-ratkaisu.

Petterssonin mielestä on myös tärkeää, että esimies uskaltaa valita alaisia, jotka haastavat hänet. On yhä olemassa esimiehiä, jotka haluavat lietsoa pelon ilmapiiriä, mutta sellaisella mentaliteetilla ei tänä päivänä pärjää.

– Ruotsalaisessa yrityksessä nähdään konsensuksen merkitys. Saat ihmiset mukaan, kun mietit ratkaisuja yhdessä tiimisi kanssa, avaat asioita ja selität, minkä takia on tultu tiettyyn tulokseen. Teknokraattinen tuntuu jo eiliseltä.

On aina mietittävä, tulivatko kaikki nyt mukaan ja saivatko kaikki avatuksi suunsa. Ne ovat esimiestaitoja, joita täytyy oppia.

Numeropelien taitaja

Pettersson kertoo olevansa impulsiivinen, tuloshakuinen ja innostunut numeroista. Siksi hän on joutunut opettelemaan kuuntelutaitoja ja pysähtymistä miettimään, mitä ihmisille hänen työyhteisössään oikein kuuluu. Tunneälyä, joka auttaa lukemaan piileviäkin signaaleja, voi halutessaan oppia, kun asettaa taidot omaksi kehityskohteekseen.

– Sitä tulee helposti vauhtisokeaksi, ja silloin hiljaiset jäävät helposti sivuun. Siksi minun on aina mietittävä, tulivatko kaikki nyt mukaan ja saivatko kaikki avatuksi suunsa. Ne ovat esimiestaitoja, joita täytyy oppia.

Monikansallisesti Euroopassa

Helena Pettersson valmistui alkujaan kätilöksi ja ryhtyi sen jälkeen opiskelemaan terveystieteitä. Hän meni Suomen Terveystutkimukseen työhön rakentaakseen pro gradu -tutkielmaansa. Tutkimusten parissa meni kolme vuotta, kunnes hän huomasi kaupallisen puolen kiinnostavan enemmän. Terveystieteen kandidaatin gradu vaihtui MBA-tutkintoon kauppakorkeakoulussa.

Sitten Mölnlycke haki inkontinenssi-divisioonaansa business manageria, jolla tuli olla taustaa sekä terveydenhuollosta että kaupalliselta puolelta. Pettersson haki ja sai paikan. Kun SCA myi Mölnlycken, hän jäi emoyhtiöön, mutta ei suinkaan paikalleen.

Tammikuussa 2003 Pettersson siirtyi Itävaltaan Itä-Euroopan aluejohtajaksi vastuualueenaan Venäjä, Slovakia, Tšekki, Puola ja Unkari sekä Balkanin maat. Konttori oli Wienissä, mutta itse maa ei kuulunut hänen alueeseensa.

– Matkustin 160 päivää vuodessa. Olin milloin Moskovassa, milloin Prahassa tai Bratislavassa. Illalla lentokoneeseen, taksilla hotelliin ja sitten illastamaan tiimin kanssa. Hotelliin kello 22–23, sitten taas työpäivään ja uudelle lennolle. Se oli tappotahtia.

Unkari, Puola, Tšekki ja Slovakia liittyivät 2004 Euroopan unioniin. Siinä vaiheessa riitti työtä maiden organisaatioiden luomisessa.

– Kasvoimme todella nopeasti niinä viitenä vuotena. Suurin haaste oli saada oikeita ihmisiä tehtäviin. Nuoret koulutetut olivat kuumaa tavaraa. Ongelmana oli työvoima pysymään. Usein työpaikkaa vaihtavista job hoppereista pidettiin jopa poolia eri yritysten henkilöstöjohtajien kesken.

Itävallan jälkeen tulivat vuodet Ruotsissa ja Saksassa, jossa Pettersson työskenteli Euroopan toimintojen kehitysjohtajana. Työvuosia ulkomailla leimasi monikansallisuus. Eri maista tulleita tiimin jäseniä yhdisti rohkeus lähteä ekspatriaatiksi ulkomaan komennukselle. Näitä ihmisiä leimaa Petterssonin mukaan aina sosiaalisuus, avoimuus ja myönteisyys. Heillä on can do (onnistuu) -asenne ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia.

Pettersson palasi toimitusjohtajaksi Suomeen 2,5 vuotta sitten. Suomalaisessa työelämässä ulkoa tullut havaitsi oitis liikaa maininkeja menneestä. Hänen mielestään työlainsäädäntömme on liian säänneltyä. Esimerkiksi Ruotsissa lait tarjoavat enemmän joustavuutta sekä työnantajalle että työntekijälle. Länsinaapurissa on mahdollista mukauttaa työehtoja paikallisesti sekä työnantajan että työntekijän tarpeiden mukaan.

– Pidämme kiinni työsääntelystä, jonka laeista esimerkiksi työrauhalaki on vuodelta 1946 ja 1962. Nämä pykälät eivät vastaa tämän päivän tilannetta. Jos yritykset eivät voi hyvin, ei hyvin voi yhteiskuntakaan.

Itsestään huolehtimista

SCA kouluttaa johtajiaan ja esimiehiään. Mutta kehittyminen on Petterssonin mukaan paljon muutakin kuin koulutusta.

– Itsestään tulee huolehtia. Koska olet itse työkalusi, sinun tulee olla iskussa. Pidän huolta, että olen levännyt ja jaksan kohdata uusia tilanteita.

Pettersson katsoo, että uteliaisuus uusia tilanteita kohtaan auttaa kehittymään. Kun on saanut siirtyä tehtävästä toiseen, on pelastunut jämähtämiseltä. Muutot ja uudet tehtävät useammassa maassa ovat auttaneet ymmärtämään ihmisiä heidän tilanteissaan. Myös omassa elämässä koetut kriisit ovat auttaneet ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän kriisejään.

Golfia ja kotoilua

Matkustuksen maustamien vuosien jälkeen paluu kotiin teki arjesta juhlaa. Tuntui ihmeeltä, että pääsi kotiin kello 17 ja saattoi rauhassa laittaa ruokaa ja levätä.

Petterssonille arkirutiinit ja rytmi elämässä ovat tärkeitä. Hän käy päivittäin vähintäänkin kävelylenkillä ja menee ajoissa nukkumaan, sillä hän haluaa herätä pirteänä. Rytmiin kuuluu myös työn ja vapaa-ajan erottaminen. Työkone lähtee mukaan kotiin vain ääritapauksissa.

Vapaa-aikaa rytmittää golf, jota Pettersson pelaa aina kun vain mahdollista, koska laji tarjoaa haastetta sekä päälle että fysiikalle.

– Golf vie ajatukset työstä ja irrottaa väkisin arjesta. Jos et keskity, et pysty pelaamaan. Se on terapeuttista ja myös yhteinen harrastus miesystäväni kanssa.

Viikonloput kuluvat maalla saunoen, kävellen, televisiota katsoen ja lueskellen.

Petterssonin aikuiset tyttäret asuvat Ruotsissa. Poika käy kansainvälistä lukiota ja on vielä kotona. Mutta kun juniori siirtyy opiskelemaan, on äidinkin taas aika miettiä tulevaa.

– On rauhoittavaa olla mukavuusalueellaan. Viihdyn työssäni, minulla on haasteita, mutta olisi fantastista, jos jossain vaiheessa myöhemmin olisi enemmän vapaa-aikaa.