Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Jotta aamulla olisi tarjolla tuoretta leipää, on jonkun noustava aikaisin sitä leipomaan. Leipomoissa on aina tehty töitä öisin.
Suomen teollisuuden alkuaikoina 1800-luvulla työväki asui usein tehtaiden omistamissa asunnoissa. Usein käytössä oli vain huone ja yhteiskeittiö, ja oman leivän leipominen oli hankalaa. Leipien tekemiseen ei ollut myöskään aikaa, koska työpäivät olivat pitkiä. Samaan aikaan halpa tuontivehnä alensi leivän hintaa, joten työläiselläkin oli varaa ostoleipään. Kysyntä kasvoi erityisesti kaupungeissa, joihin perustettiin paljon pieniä leipomoita. Niissä oli yleensä vain muutama työntekijä, ja työtä tehtiin käsin.
Leipää myytiin toreilla ja kauppahalleissa jo aamuvarhain, ennen kuin tehtaiden työväki meni töihinsä. Leipureille tämä tarkoitti työskentelyä yöaikaan. Leipurit tekivät pitkiä päiviä: 1900-luvun alussa tehtyjen työaikatutkimusten mukaan heidän työaikansa oli ammattialojen vertailussa kaikkein pisin. Kun päivittäinen työaika suomalaisilla työpaikoilla siihen aikaan oli yleisesti noin kymmenen tuntia, leipomoissa uurastettiin 12–16 tuntia.
Helsinkiläiset leipurit vastustivat yötyön teettämistä jo 1800-luvun lopulla. He katsoivat, että yötyö heikensi terveyttä ja esti perheen perustamisen. Työnantajat taas väittivät yötyöstä luopumisen johtavan juoppouteen ja siveettömyyteen, kun työntekijät eivät olisi yöaikaan heidän valvonnassaan. Leipurit menivät lakkoon yötyötä vastaan vuonna 1899. Työtaistelu päättyi heidän osaltaan huonosti; osa menetti työpaikkansa, osa hakeutui muualle töihin. Työaika säilyi ennallaan.
Yötyö leipomoissa nousi muutama vuosi myöhemmin myös Suomen ensimmäisen eduskunnan asialistalle. Kysymys leipureiden työajoista liittyi myös työväenliikkeen keskeiseen vaatimukseen kahdeksan tunnin työajasta. Ajatuksena oli taata jokaiselle mahdollisuus kehittää itseään työajan ulkopuolella. Työajan rajoituksia vastustaneen oikeiston edustajien mielestä taas aikuisten työaikaan puuttuminen oli yksilönvapauden kohtuutonta rajoittamista.
Vuonna 1909 voimaan tullut leipurilaki oli ensimmäinen aikuisten työaikaa koskenut laki Suomessa. Sen nojalla kiellettiin yötyöt leipomoissa, työn tekeminen oli sallittua vain kello 6–21 välisenä aikana. Käytännössä lakia rikottiin kuitenkin yleisesti: esimerkiksi valmistelevia töitä voitiin tehdä myös öisin, eikä niihin sisältyviä työvaiheita määritelty missään. Ammattientarkastajatkaan eivät kulkeneet yöaikaan.
Leipomoiden työaikaa koskeva laki uudistettiin vuonna 1940. Yötyöhön suhtauduttiin aiempaa tiukemmin, ja siitä määrättiin maksettavaksi tuplapalkka. Ajan myötä leipomoiden koneellistuttua ja vuorotyön yleistyttyä yötyöstä kaksinkertaisine palkkoineen tuli tärkeä ansiotason nostaja. Siitä muodostuikin saavutettu etu, josta ei haluttu enää luopua. •
Työn touhussa Osuusliike Onnin leipomossa Lappeenrannassa 1930-luvulla.
Elannon leipomo Helsingissä 1920-luvulla. Vaikka suurin osa leipomoista oli pieniä ja työt tehtiin käsin, suurimmat leipomot olivat jo 1900-luvun alussa koneellistettuja.
Työn koneellistuminen ja uudentyyppiset uunit muuttivat leipomotyötä. Voiman leipomon leipäuuni 1970-luvulla Tampereella.
Leipomot ovat olleet naisvaltaisia työpaikkoja. Osuusliike Kansan leipomon lähettämön työntekijöitä 1950-luvulla.
Pullapitko poikineen Osuusliike Onnin varastossa 1960-luvulla.
Categories:
Lisää luettava
-
-
Puhu paljon ja ota aktiivisesti kontaktia työkavereihin – viisi vinkkiä toimivaan etäviestintään
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
-
![]()
Kalakauppias haluaa olla avoin pomo
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
-
![]()
Henri Alén: ”Nopea reagointi koronakriisin jatkuessa on pelastanut meidät eri tilanteissa”
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.
Kommentit (1)
Lehti tulee työpaikalleni. Tuo oli paras juttu, koska historia on aina kiinnostanut.