Työhyvinvointi

• 03.12.2014

Elämme kiihtyvän ajan oravanpyörässä

Onko kiire? Älä huoli! Kysymys on vain akseleraaritiosta eli ajan nopeutumisesta. Siinä yhteiskunta laukkaa sellaista tahtia, ettet pysy perässä.

Aika on suhteellista”, mietiskeli patenttivirkailija ja raapi verkkaan hiuspehkoaan. ”Ajan ainoa syy on se, että kaikki ei tapahtuisi samaan aikaan”, suhteellisuusteorian isä Albert Einstein myös päätteli. Miehellä oli tuskin aavistustakaan siitä, että pian tultaisiin elämään aikaa, jossa ilmiöt tapahtuvat päällekkäin, limittäin, katkonaisesti ja samanaikaisesti.

Aikatutkijat toteavat, että elämme nyt non-stop-aikaa 24/7-kulttuurissa. Jatkuva kiireen ja aikapulan kokeminen, niin työelämässä kuin vapaa-aikana, johtuu psykoso-siaalisesta ajan nopeutumisesta – pitäisi saada aikaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Ajan nopeutuminen johtuu tuotanto- ja tietotekniikan kehittymisestä. Kello tikittää informaation vauhtia: jos esimerkiksi ennen odottelit konttorissa sormia pyöritellen päivän postia, tänään tajuntaasi lävähtää kymmeniä maailmalta tulleita sähköposteja heti työkoneen avattuasi tai jo ennen kuin edes ehdit työpaikallesi.

Pysähtyä ei saa

Sanotaan, että yhteiskunta ja yritykset eivät pärjää ilman kasvua. Yksittäisen työntekijän täytyy kantaa kortensa kekoon: suoriutua paremmin, seurata aikaansa ja kouluttautua jatkuvasti – oravanpyörästä putoajia odottaa ankea tulevaisuus kortistossa.

Maija Meikäläinen pitää nämä asiat mielessään, sopeutuu ja pistää ”aivot narikkaan”. Vuosien kuluttua Maija miettii, mihin se aika meni? Miksi en muista mitään?

Työelämän kehittämiseksi tehdään paljon. Esimerkiksi Sitran Elinvoimafoorumi totesi kolme vuotta sitten, kuinka lineaarinen, aikaan ja paikkaan sidottu työskentelytapa ei sovi enää tähän aikaan. Uusi työ on kokeilevaa, yrittäjämäistä, monimuotoista ja verkostoitunutta. ”Tee työsi otsa hies” -asenteet muhivat kuitenkin rakenteissa tiukkaan. Menee, ennen kuin työhön kuuluvat automaattisesti määreet: vapaa, merkityksellinen ja hauska.

Otetaanko luova tauko?

Perinteisessä työelämässä työ on erotettu selkeästi ajan haaskauksesta. Tuottamattomaksi hidasteluksi määritellään esimerkiksi luovat tauot, kun ne tapahtuvat lakisääteisten taukojen ulkopuolella.

Pomon valvovan silmän täytyy tulevaisuudessa mukautua siihen, että työ näyttää muultakin kuin puurtamiselta. Edistyneissä työpaikoissa on jo nyt löhönurkkaus, jossa ajattelutyötä tekevä voi ottaa aikaa ja jatkaa prosessointiaan vaaka-asennossa.

– Vapaaehtoinen ongelmanratkaisu on aivoille mannaa, mutta pakkotyö painaa jarrut pohjaan. Paras tulos tulee houkuttelemalla, kertoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri Kiti Müller Hyvä terveys -lehden haastattelussa.

Työ- ja vapaa-aika ihanasti sekaisin

Työtä tehdään tänään yhä enemmän muualla kuin toimistossa – palkansaajista yli kolmannes tekee päätyöhönsä liittyviä töitä kotonaan joskus tai osittain, työ- ja elinkeinoministeriön tilastot kertovat.

Kun työntekijä saa toimistopöydän kahleet karistettua jaloistaan, hän kokee työn tekemisen vapauttavammaksi. Erityisesti ne, jotka heittäytyvät työn imuun, nauttivat työpaikan ja -ajan rajattomuudesta.

– Pystyn työskentelemään niin kauan kuin onnistun pitämään silmäni auki. Minulla täytyy olla mahdollisuus työskennellä pitkää päivää, eikä muutenkaan kovin tavanomaisesti. Tämä on elämäntapa, ei työ, teknologia-alan vanhempi tutkija kertoo Oili-Helena Ylijoen tutkimuksessa.

Etätyön tekijä voi joskus kokea jopa kateutta niitä kohtaan, jotka voivat jättää työnsä työpaikalle ja keskittyä kotona olennaiseen.

Etätyö voi syödä perheen aikaa

Kotona työskentely ei ole ongelmatonta: vapaus voi kääntyä rasitukseksi. Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa summataan etätyön varjopuolia: ”Pääosa kotona tehtävästä työstä on ylityötä eikä tavanomaista työaikaa korvaavaa etätyötä. Etätyötä tekevät suomalaiset viihtyvät työpaikallaan hieman huonommin kuin muut palkansaajat. Lisäksi he arvioivat esimiehiltään saamansa tuen kehnommaksi kuin kotona työskentelemättömät.”

Tiedot perustuvat Tampereen yliopiston työelämätutkijoiden Satu Ojalan ja Pasi Pyöriän tutkimukseen, jossa on käytetty aineistona suomalaisia ja kansainvälisiä työolotilastoja.

Tutkimuksen mukaan etätyö ei myöskään jätä riittävästi aikaa palautumiselle. Ja vaikka etätyötä pidetään perheystävällisenä vaihtoehtona, stressioireiden kasaantuminen, työpäivien venyminen liian pitkiksi sekä työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen eivät edistä perheen hyvinvointia.

Etätyön tekijä voi joskus kokea jopa kateut-ta niitä kohtaan, jotka voivat jättää työnsä työpaikalle ja keskittyä kotona olennaiseen. Moni kotona työskentelevä joutuu korostamaan lapsille tai puolisolle: ”Nyt teen töitä, ei saa häiritä”. Etätyö vapauttaa myös tuntemaan huonoa omaatuntoa.

VERKKO_TE0414_ilmio_oravanpyora2

No nyt on aikaa

Menestymistä mitataan arkipuheessa stressin määrällä: ”Töitä riittää”, kerrotaan kavereille korostaen, ettei tässä luusereita olla.

Voisiko ”luuserius” olla kuitenkin hyve, luovan ajattelun moottori? Esimerkiksi potkut ovat olleet joillekuille uuden ajan alkusysäys.

– Kriisi voi olla tilaisuus aloittaa tyhjältä pöydältä. Nyt voisi olla aika aloittaa jotain aivan uutta, juuri sitä, mistä on aina haaveillut, mutta ei koskaan uskaltanut. Uudelleen koulutus, uusi harrastus, irtiotto entisestä, Työterveyslaitoksen koulutuspäällikkö, työpsykologi Tiina Saarelma-Thielin ajatuksia myötäillään Hyvä terveys -lehdessä.

Työllisillä ei sen sijaan millään meinaa riittää aikaa viettää laatuaikaa, vapaa-aikaa, oma-aikaa. Jotkut päätyvät ottamaan sapattivuoden, useammat toteavat: ”Eläkkeellä on sitten aikaa”.

– Eläkkeellä aion toteuttaa itseäni ja toteuttaa jäljelle jääneitä unelmiani. Elämäni suurien intohimojen toteuttaminen jatkuu tietysti kuolemaan saakka, eräs Ylioppilas-lehden vanhuuskyselyyn osallistuneista kertoo.

Toinen miettii rationaalisesti: ”Toivottavasti ennen vanhuuttani pystyn luomaan itselleni uran, joka auttaa rahoittamaan vanhuuttani, sillä en usko, että valtion ylläpitämä eläkejärjestelmä toimii enää silloin.”

Lähteitä:

Oili-Helena Ylijoki: Boundary-work between work and life in the high-speed university. Unit for Science, Technology and Innovation Studies, School of Social Sciences and Humanities, University of Tampere. Julkaistu verkossa 18.7.2011. www.sitra.fi/tulevaisuus/uusi-tyo, viitattu 18.10.2014. 

Leila Kiuru: Aivot tarvitsevat lepoa. Hyvä terveys 14.7.2008.

Heikki Laurinolli: Etätyön tekijät viihtyvät huonosti. Aikalainen kesäkuu 2013. aikalainen.uta.fi, viitattu 19.10.2014.

Vappu Kaarenoja & Juuso Janhunen: Vanhuuskysely. Ylioppilaslehti 2014. ylioppilaslehti.fi, viitattu 19.10.2014.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.