
Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Tamperelainen Framery kehittää ja valmistaa äänieristettyjä puhelinkoppeja ja työtiloja. Yritys on kasvanut muutamassa vuodessa startupista 350 henkilön vientiyritykseksi. Frameryn työkulttuuriin liittyy muun muassa onnellisuusvakuutus. Yritys lupaa 5 000 euron korvauksen työntekijälle, jos työ heikentää hänen onnellisuuttaan eikä yhtiö onnistu korjaamaan ongelmaa. Framerylaiset pitävät työkulttuuriaan muutenkin ainutlaatuisena.
JOHANNA HORSTIA, työympäristöasiantuntija, tuotekehitys:
”Framerylla puhutaan monipuolisesti onnellisuudesta ja hyvinvoinnista työssä. Onnellisuusvakuutus on keino osoittaa, että yritys välittää ja on sitoutunut henkilöstön onnellisuuteen.
Kyselemme paljon työntekijöiden yleisiä tunnelmia esimerkiksi työhyvinvointikyselyissä. Joka toinen viikko työntekijöillä on oman esimiehensä kanssa tapaaminen omien töiden etenemisestä. Se on hyvä paikka tuoda asioita esille.
Työssä onnellisuutta luovat loistavaan työporukkaan kuuluminen, omat mielenkiintoiset projektit ja yrityksen tavoitteet.
Pidän hyvänä myös sitä, että tuotanto ja toimisto toimivat samassa rakennuksessa. Meillä on joka keskiviikko yhteinen Thank God It’s Wednesday -kahvihetki. Työnteko lopetetaan hetkeksi, juomme kahvit, kuulemme ajankohtaisista asioista ja vietämme hetken aikaa yhdessä.”
MIKA ANTILA, logistiikkatyöntekijä, tuotannon pääluottamusmies:
”Hyvä henki Framerylla johtuu siitä, että meillä ei johdeta ”käskyttämällä tuloksiin”. Kulttuuriimme kuuluvat yhteisöllisyys, yhteiset tavoitteet ja arvot.
Itselläni on kokemus onnellisuusvakuutuksesta. Eräs tärkeä toimintatavan muutos ei ottanut edetäkseen, ja päätimme kokeilla onnellisuusvakuutusta. Saimme sitä kautta hoidettua asian kuntoon.
Jos minulta olisi viisi vuotta sitten kysytty, voiko työssään olla aidosti onnellinen, olisi vastaukseni ollut erilainen kuin nyt. Kun työpanosta arvostetaan, työilmapiiri ja kehittymismahdollisuudet ovat hyvät, työstä saa riittävän korvauksen ja sen kokee merkitykselliseksi, voi puhua onnellisuudesta.
Framerylla voi myös mennä juttelemaan kenelle tahansa, keskustelusuhde on avoin joka suuntaan.”
MILLA HOKKILA, HR-asiantuntija, People & Culture -tiimi:
”En ole itse joutunut käyttämään onnellisuusvakuutusta. Näen sen lupauksena siitä, että työntekijän onnellisuutta haittaavat asiat yritetään ratkaista. Onnellisuus liittyy työelämään, olemmehan töissä niin ison osan arjestamme.
Vaikka työ- ja vapaa-aika muodostuvat erilaisista asioista, ne vaikuttavat toisiinsa. Jos olisin esimerkiksi vapaa-ajallani onneton, voisinko olla onnellinen töissä tai päinvastoin?
Työkulttuuriimme liittyy vahvasti vapaus ja vastuu omista töistä. Omaan työhön liittyviä päätöksiä tai hyväksymisiä ei tarvitse hakea ylempää, vaan voin tehdä niitä itsenäisesti. Toisaalta, jos teen huonoja päätöksiä, kannan niistä vastuun.”
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.