
Metsäkoneenkuljettajan työ on istumatyötä ja työvuorot venyvät 12-tuntisiksi
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nuoret kaipaavat palautetta työstään sekä esimiehen ja työyhteisön tukea työssä jaksamiseen. Fortumilla uudistetaan nuorten tulijoiden perehdytyskäytäntöjä yrityskulttuurin muuttuessa.
Tea Kaikkonen ja Anna Mali ovat ensimmäistä kesää työharjoittelijoina Fortumilla kirjanpidon tehtävissä. 21-vuotias Kaikkonen opiskelee Tampereen yliopistossa vero-oikeutta, syksyllä alkaa kolmas vuosi. Mali on 24-vuotias ja opiskelee Aalto-yliopistossa laskentatoimea neljättä vuotta.
Kokemusta työelämästä molemmilla on useita vuosia kesätöiden merkeissä sekä yhdeltä kesältä oman alan töistä. Molemmat ovat olleet nyt kuukauden verran talossa ja ovat tyytyväisiä paikasta isossa yrityksessä.
– Paljon on uutta asiaa tullut, ja paljon on ollut myös perehdytystä, kertoo Kaikkonen.
Ison, kansainvälisen yrityksen eri järjestelmiä ei opi sormia napsauttamalla, eikä koulutus anna valmiuksia kaikkien mahdollisten ohjelmien ja järjestelmien hallintaan.
– Perehdytystä tarvitaan vielä lisää, sillä yhdestä kerrasta ei esimerkiksi uutta laskentatoimen järjestelmää oteta haltuun, kertoo Mali.
Tällä hetkellä useampi eri asiantuntija perehdyttää uudet työntekijät taloon ja tehtäviin.
– Meille on annettu tiettyjä vastuualueita, ja kuhunkin osa-alueeseen perehdyttää asiantuntija, joka tuntee tehtävän parhaiten, Kaikkonen kertoo.
Perehdyttämistä kultakin alueelta on tunnin pari päivässä, muu aika opiskellaan asioita oma-aloitteisesti tai siirrytään perehtymään toiseen osa-alueeseen. Kaikille kesän harjoittelijoille on pidetty myös niin sanottu kesäharjoittelijoiden päivä, jossa jaettiin paljon perustietoa yrityksestä ja syvennyttiin asioihin tarkemmin pienissä ryhmissä.
– Se oli kiva päivä, kun tutustui muihinkin kesätyöntekijöihin. Isossa talossa ei ehkä muuten tapaisi heitä, Mali kertoo.
Fortumin uusi toimisto Espoon Keilaniemessä on moderni monitilatoimisto. Lasitalon seitsemän kerrosta ja 14 500 m² tarjoavat avoimia tiloja, projekti- ja luovan työn alueita sekä rauhallisia nurkkauksia. Jokaisella työntekijällä on oma kotikerros, mutta muutoin työpisteen saa valita päivittäin mistä haluaa. Työtilojen seinällä oleva älytaulu näyttää, kuka missäkin liikkuu tai työskentelee. Joustavat työajat sekä etätyömahdollisuus kuuluvat talon käytäntöihin.
Jokaisessa työpisteessä on säädettävä sähköpöytä ja työtuoli, tietoliikenneyhteydet ja kaksi suurta näyttöä. Työntekijät eivät istu tiukasti tiimeissä tai esimiesten lähellä vaan hajallaan eri puolella taloa ja halutessaan vaikka kahviossa. Yhteyttä muihin kesätyöntekijöihin voi pitää Office365-työkaluilla, Skypellä, sähköpostilla, puhelimitse ja muun muassa Yammerin, sosiaalisen verkkopalvelun kautta.
Tulokkailla ei ole yhtä erityistä mentoria, mutta heille on kerrottu, keneltä mihinkin asiaan apua saa. Käytäntöä ollaan kuitenkin kesän jälkeen uudistamassa.
Team Coordinator Riitta Penttinen on 36-vuotias, ja hän on työskennellyt Fortumin taloushallinnossa seitsemän vuotta. Hän toimii tiimin vetäjän oikeana kätenä ja osallistuu tulijoiden perehdytykseen. Hän on mukana projektissa, joka kehittää parhaillaan perehdytysprosessia.
– Tällä hetkellä perehdyttäjinä toimivat aina ne henkilöt, joilla on kustakin aiheesta paras näkemys, kokemus ja osaaminen. Nyt suunnitelmissa on, että vaikka perehdyttäjiä on useita, jokaiselle tulijalle sovittaan yksi luottohenkilö, mentori. Hän esittelee paikkoja ja häneltä voi aina kysyä apua, kun jokin asia mietityttää, Penttinen kertoo.
– Koska tiimiläiset voivat työskennellä eri puolilla taloa, uusi työntekijä ei kovin nopeasti opi tuntemaan heitä hyvin. Tulijalle on ehkä helpompaa, jos lähellä istuu henkilö, jolta voi kysyä yksinkertaisiakin asioita ja joka huolehtii arjen pienistä asioista, kuten vaikka lounaalle lähdöstä.
Penttisen mukaan tällainen käytäntö on ollut käytössä joskus aiemminkin. Mutta kun tiimit istuivat tuolloin yhdessä kiinteillä paikoilla, havaittiin, että mentoriin ei ollut tarvetta. Tiimit olivat tiiviitä ja vaihtuvuus pientä.
– Nyt kun tilat ja toimintatavat ovat uudet, on hyvä hetki hioa myös perehdytyskäytäntöjä.
Talossa pääkirjanpitäjänä ja pääluottamusmiehenä toimiva Anastasia Ostonen (32) näkee perehdytyskäytäntöjen kehittämisen tarpeen, mutta löytää nykykäytännöllekin perustelunsa.
– Jos perehdyttäjänä toimii vain yksi ihminen, voi käydä niin, että tulijan ja perehdyttäjän henkilökemiat ja tavat toimia eivät kohtaa. Siksi on perusteltua, että työhön opastaa useampi ihminen. Useamman perehdyttäjän ansiosta tulija saa myös laajemman kuvan yrityksen toiminnasta ja siitä, mitä muut tekevät. Nyt luvassa on käytäntö, jossa perehdyttäjiä on useita ja tämän lisäksi tulijalle saa oman mentorin.
Pääkirjanpitäjä ja pääluottamusmies, 32-vuotias Anastasia Ostonen, on ollut viitisen vuotta töissä Fortumilla. Lukiossa hän suoritti kaksoistutkintona sekä ylioppilas- että merkonomitutkinnon. Laureassa liiketaloutta opiskellessaan hän voitti kilpailun, jonka palkintona pääsi Cambridgeen opiskelemaan lukuvuodeksi.
Kesäharjoittelija tai nuori työntekijä saa Fortumilla työhön erilaisen perehdytyksen kuin jo pidempään työelämässä toiminut tulija.
– Nuoren henkilön kanssa perehdytykseen varataan aikaa enemmän, kertoo Riitta Penttinen. – Aikaa tarvitaan, jotta hänen kanssaan voidaan käydä yhdessä läpi eri järjestelmiä, ohjelmia ja käytäntöjä. Mitään ei voi pitää itsestään selvänä, vaan varminta on opettaa kaikki yksityiskohdat, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Eri järjestelmiä on niin paljon, että kouluissa ei voida opettaa kaikkia niitä tarkkaan.
Penttinen painottaa, että myös laajempi prosessien ja taustojen ymmärtäminen on tärkeää. Kun asioista kerrotaan syvällisesti ja mitä toimintatapojen taustalla on, työtekijän on mahdollista ymmärtää yksityiskohdat osana laajempaa kokonaisuutta. Se helpottaa oppimista ja työskentelyä tulevaisuudessa.
– Jos tulijalla on työkokemusta taloon tullessaan, hänen voi olettaa jo osaavan asioita. Nuorten tulijoiden vahvuus on kyky omaksua uusia asioita nopeasti. Nykynuoret eivät juuri arkaile, vaikka toki se on myös persoonakysymys. He saattavat pohtia keskenään asioita ja kysyvät reippaasti, jos ovat epävarmoja. Heillä on hyvä ote töihin, Penttinen tuumii.
Anastasia Ostosen mukaan tulijoille kerrotaan myös talon viestintä- ja käyttäytymistavoista. – Työelämän oikeudet ja vastuut ovat tärkeitä ymmärtää, hän muistuttaa.
– Tässä kokeneen ja nuoren tulijan välillä on iso ero. Työelämän konkari tietää työehtosopimuksesta, työsopimuksesta ja ymmärtää työpaikkakulttuurien erot. Työelämän aloittelijalla ei välttämättä ole tietoa työntekijän oikeuksista ja siitä, mihin ne nojautuvat. Heille on selvitettävä taustalla olevat lait ja sekin, että eri aloilla on eri sopimukset.
– Nuoret ja kokeneetkin uudet ihmiset tuovat uutta näkökulmaa asioihin ja heillä on intoa ehdottaa uudistuksia toimintatapoihin. Nuoruus tuo tarmokkuutta hyvällä tavalla, Ostonen sanoo.
Tea Kaikkonen ja Anna Mali kiinnostuivat kaupallisesta alasta kumpikin sen monipuolisuuden vuoksi. Se tarjoaa myös monenlaisia mahdollisuuksia suuntautua tulevaisuudessa mihin vaan.
Kesäharjoittelijoilla lomakausi menee töissä ja talvet opiskellaan ahkerasti. Kaikkosta jaksamisessa auttavat hyvä työilmapiiri ja mukava yhteisö.
– Tärkeää on myös osata erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Toki joskus koulun kanssa jaksaminen tuottaa haasteita, mutta yliopistossa pystyy hyvin suunnittelemaan, ettei ota liikaa kursseja. Salilla käynti on lähes jokapäiväinen juttu, joka tuo hyvää vastapainoa työlle ja opiskelulle. Pitää myös osata ottaa hyvä asenne: työpaikalla olo ei ole sataprosenttista ahkerointia, vaan välillä on hyvä pitää yhteisiä kahvihetkiä, joissa saa jutella erilaisista asioista.
Mali käy paljon salilla ja pelaa koripalloa.
– Viime vuonna tuli kyllä otettua liikaa tehtävää, kun olin osa-aikatöissä, suoritin monta tenttiä ja treenasin täysillä. Huomasin, että se oli liikaa. Jaksoin puurtaa tuon rupeaman loppuun, koska tiesin, että tilanne on vain väliaikainen.
Anastasia Ostosellakin on kokemusta liian suuresta työkuormasta.
– Nuorempana en osannut sanoa ei, ja niinpä minulle annettiin koko ajan lisää vastuita. Ihmettelin, että olenko hidas, huonosti oppiva tai muuten kyvytön selviämään kaikesta. Vie aikansa, jotta oppii tuntemaan omat rajansa.
Fortumilla on käytettävissä esimiehen tuki, laajennettu työterveyshuolto, työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies, jos työssä tulee ongelmia ja uupumuksen oireita.
– Työterveyslääkäri on toimitalossa paikalla joka päivä. Itse teen parhaani, jotta kynnys kääntyä luottamusmiehen puoleen olisi matalalla. Haluan olla mukana päivittäisissä tilanteissa tukemassa ihmisiä, eikä vain silloin kun tulee joku kriisi, kertoo Ostonen.
– Jos käytävillä aletaan kuiskutella työoloihin liittyvästä asiasta, näen tehtävänäni olla paikalla luottamusmiehenä voidaksemme tarttua haasteisiin ajoissa. Ensin pyrimme löytämään pulmaan ratkaisun neuvottelemalla. Tarvittaessa vien asian työsuojelutoimikuntaan ja muulla tavoin eteenpäin.
Ostonen harmittelee sitä, että työpaikoilla yleensä liian harvoin tukeudutaan luottamusmieheen. Ihmiset yrittävät urhoollisesti yksin selvitä ongelmistaan, vaikka apua olisi tarjolla.
– Pääsen mukaan auttamaan vasta sitten, kun tilanne käy ylivoimaiseksi. Luottamusmies on vahva pelaaja työhyvinvoinnin kehittäjänä. Vaikka en ole päätyökseni luottamusmies, saan käyttää siihen työaikaa niin paljon kuin tarvetta tulee.
– Teemme tiiviisti yhteistyötä työsuojelun kanssa yhteisön hyvinvoinnin eteen, ja meillä on monia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Voimme pyytää työpsykologin mukaan tueksi ja saamme paljon tietoa myös ammattiliitolta. Voidakseni neuvotella vaativissa tehtävissä olevien osaajien kanssa, on perehdyttävä lakiin, työehtosopimukseen ja konsultoitava asiantuntijoita. Huolellinen valmistautuminen on edellytys onnistuneisiin neuvotteluihin.
– Kaikkea emme kuitenkaan huomaa. Työnantajan puolelta olemme valmiita tekemään paljon, mutta vastuu on kuitenkin työntekijällä itsellään. Jos hän ei tuo asioita esille, niin vaikka pyrimme olemaan tuntosarvet herkkinä, emme aina tiedä yksittäisen työntekijän tilannetta.
Jaksamisen tukemiseen talossa on käytössä kuntosali, erilaisia liikuntaryhmiä, liikunta- ja kulttuurisetelit sekä joka
vuosi laadittavat terveys- ja hyvinvointistrategiat.
– Työnantaja kyllä ymmärtää, että mitä paremmin ihminen voi henkisesti ja fyysisesti, sitä paremmin hän motivoituu ja työt hoituvat, kiteyttää Ostonen. •
Modernin metsätyökoneen ohjaamossa on hiljaista ja lämmintä. Ja helteellä puolestaan mukavan viileää. Nykypäivänä haasteena ovatkin pitkät vuorot ja jatkuva istuminen.
Etätyössä tarvitaan uudenlaista sosiaalista älykkyyttä, kun tunnetilatkin pitäisi aistia verkon kautta. Työyhteisössä jokainen on vastuussa viestinnän tehosta ja kommunikoinnin sujuvuudesta.
Kalakauppias Max Grönholm ei suostu nimeämään lempikalaansa, sillä ei ole olemassa kalaa, josta hän ei hyvin valmistettuna pitäisi. Lempivedeneläviään Maxin Kala on myynyt vuodesta 2016 Espoon Kauklahdessa. Max perusti kaupan vanhaan puutaloon kiemuraisen kylätien varrelle, ja siitä asti kauppa on käynyt. Jopa niin hyvin, että viime vuonna myymälä siirtyi isompiin tiloihin Kauklahden Lasihyttiin. Intohimo tuoreeseen
Maailmanlaajuinen koronavirus yllätti yhteiskunnan ja liike-elämän maaliskuussa. Pahiten osumaa otti ravintola- ja matkailuala. Ravintoloitsija Henri Alén tiesi, että kriisijohtamisessa tärkeintä on viestiä selkeästi. Vain näin voi selvitä kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin – jos siitä on mahdollista selvitä.