Verkatehtaan tuottavuusloikka

Tammerkosken rannat täyttyivät 1800-luvun puolivälissä teollisuusrakennuksista. Villakankaita valmistanut Tampereen Verkatehdas Oy aloitti toimintansa vuonna 1859. Paikka oli teollisuudelle otollinen, koska koneiden tarvitsema vesivoima saatiin voimakkaasta koskesta. Tehdas menestyi ja tuotanto kasvoi. Uusia tehdasrakennuksia nousi tontille yksi toisensa jälkeen samalla, kun kaupunki ympärillä kasvoi.

Verkatehtaalle käänteentekevä vuosi oli 1882, jolloin tehtaalla aloitettiin puunjalostusteollisuudessa tarvittavien konehuopien valmistus. Pääpaino säilyi pitkään perinteisten villakankaiden ja -lankojen valmistuksessa, mutta yhtiön tulevaisuus oli teollisuuden tarvitsemissa tekstiileissä.

Paperikoneissa tarvittavia leveitä ja raskaita konehuopia siirrettiin viimeistämössä vuonna 1956. Tähän tarvittiin monta miestä, ja vanhan tehtaan ahtaiksi käyneet salit vain hankaloittivat työtä.

Konehuopatuotanto muuttui yhtiön merkittävimmäksi alaksi 1960-luvulla, mikä näkyi jatkuvana konehuopaosastojen laajentamisena. Konehuopien koon kasvu edellytti yhä suurempia koneita. Monikerroksiset tehdasrakennukset ja sokkeloinen alue heikensivät työn tuottavuutta, kun raskaita ja suurikokoisia konehuopia kuljetettiin tehdasrakennuksesta ja kerroksesta toiseen.

Yhtiö teki vuonna 1965 radikaalin päätöksen koko tuotannon siirtämisestä uuteen tehtaaseen kaupungin laidalle. Sadan vuoden kuluessa rakentunut tehdasalue ei 1960-luvulla vastannut enää tuotannon tarpeita. Kaukajärven Hankkion teollisuusalueelle nousi yhteen tasoon suunniteltu valtava tehdas, jonka suuret tehdassalit olivat valmiit vastaanottamaan tulevaisuuden konehuopatuotannon edelleen kasvavan kapasiteetin.

Vuonna 1971 voitiin Hankkion uudella tehtaalla käynnistää maailman suurin Fehrer-neulauskone.

Villateollisuuden alamäki oli alkanut jo 1900-luvun puolivälissä, ja lopulta koko ala katosi kannattamattomana Suomesta. Verkatehdas yritti parantaa tuottavuutta muun muassa automaattisilla kutomakoneilla, joiden myötä kutomotyöntekijöitä tarvittiin entisten kahdeksankymmenen sijaan vain kuusi, kaksi joka vuoroon. Tämäkään ei riittänyt tekemään kuolevasta alasta tuottavaa.

Muuton yhteydessä yhtiö teki päätöksen villakankaiden tuotannon lopettamisesta kannattamattomana. Verkatehdas vaihtoi nimensä Tamfeltiksi, keskittyi teollisiin tekstiileihin ja tähtäsi vientimarkkinoille. Konehuovat ja nykyisin valmistetut suodatinkankaat ovat pitäneet tämän Suomen vanhimmaksi tekstiilitehtaaksi nimitetyn yrityksen kannattavana vuosisadalta toiselle. Verkatehtaan toiminta jatkuu osana Valmet-konsernia.