Valotaiteilijan työväline on valo
Kuvateksti: – Teen sekä arkkitehtuuri- että luontokohteita. Tarkoitus on muuttaa aina kohde toiseksi kuin mitä se on ja luoda valojen avulla siitä eräänlainen taikamaailma, Kari Kola kertoo.Joensuulaisen valotaiteilija Kari Kolan mielestä työnteon kuuluu olla hauskaa.
Olen tehnyt näitä hommia nyt 15 vuotta, ja jokainen päivä tuntuu ajoittaisesta hektisyydestä huolimatta edelleen kivalta. Työssä täytyy voida viihtyä.
Suurikokoisiin ulkoinstallaatioihin erikoistunut Kari Kola on toteuttanut valaistuksen lukuisiin esityksiin ja avajaisseremonioihin. Miljoonat katsojat eri puolilla maailmaa ovat tutustuneet hänen valomaailmoihinsa.
Kolan meriitteihin kuuluu muun muassa valoteos, jonka hän toteutti Unescon pääkonttoriin Pariisiin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hänen töitään on nähty muun muassa Turkissa, Portugalissa, Kroatiassa ja tietysti myös Suomessa.
Paraikaa mies työstää Suomi 100 -juhlavuoden valoteossarjaa, joka koostuu kuudesta massiivisesta teoksesta. Sarjan avajaisia vietettiin uutena vuotena Helsingin Töölönlahdella, ja se täydentyy tiiviinä rupeamana itsenäisyyspäivän aikoihin, jolloin teokset levittäytyvät poikki Suomen, Saana-tunturilta Turun linnaan. Kola kertoo aikovansa olla itse jokaisen tapahtuman avajaisissa.
– Kaikki maailmassa perustuu valoon. Varmaan siksi se on valikoitunut ilmaisukeinokseni. Paras palkinto on nähdä, miten ihmiset reagoivat töihini. Hyödynnän hidasta tempoa ja pyrin luomaan teoksistani rauhoittumisen paikkoja.
Kola perusti Valoparta Oy -nimisen yrityksensä vuonna 2005. Yritys työllistää kolmen vakituisen työntekijän lisäksi useita freelancereita. Vuosi sitten Kola osti Kontiolahdelta yritystalon, johon hän on kumppaneidensa kanssa rakentamassa luovien alojen keskusta ja samalla itselleen ”stressivapaata vyöhykettä” sisänurmikenttineen ja grillimaailmoineen.
– Ympärilläni on tosi hyvä tiimi, jonka kanssa teen töitä. Tämä ei ole mikään yhden miehen show vaan perustuu yhteistoimintaan ja hyvään henkeen. Välillä työni on tiukasti aikataulutettua, ja varmaan sen voisi kokea stressaavaksi, jos olisin sellaista tyyppiä. Onneksi en ole, Kola naurahtaa.
Anna palautetta jutusta