Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Edessäsi on suklaarasia, jossa on toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja. Mietit siinä, mitä minun pitäisi valita? Vaihtoehtoja näyttäisi olevan loputtomasti.
Väitän, että juuri tällaisessa valintatilanteessa ovat nykypäivänä nuoret ja nuoret aikuiset oman elämänsä ja työelämänsä kanssa. Kiinnostavia herkkuja näyttäisi olevan hyvin paljon, mutta mistä tietää, että juuri tietty karkkivaihtoehto kannattaa, sen voi tai pystyy valitsemaan?
Valintoja tekemällä eli asettamalla itselleen tavoitteita, ihminen rakentaa identiteettiään ja omaa käsitystään siitä, kuka minä olen. Tällä hetkellä yhteiskunnassamme näyttää siltä, että tulevaisuuden epävarmuus, muutos ja vapaus vaativat aktiivista valintojen tekoa ja panostusta eli oman identiteetin tietoista rakentamista.
Vaatimus oman elämän hallintaan ja parhaan suunnan navigointiin on erityisen selvästi läsnä koulutus- ja työuran muodostamisessa.
Parhaassa tapauksessa nuoret ja nuoret aikuiset ohjaavat siis omaa elämäänsä ja neuvottelevat tiensä aikuisuuteen. Tämä tapahtuu asettamalla tulevaisuuteen suuntautuneita tavoitteita, käymällä läpi eri identiteettivaihtoehtoja ja sitoutumalla tiettyyn elämänpolkuun. Kaikki nämä itsenäisen ja itseohjautuvan nuoren aikuisen aktiiviset toimet antavat lopulta elämälle merkityksen ja tarkoituksen.
Osa nuorista ja nuorista aikuisista on kuitenkin sekaannuksen tilassa työelämän valintojen ja tulevaisuuden epävarmuuden suhteen. Tällöin ihminen helposti jumiutuu huolen sävyttämään etsintään murehtien, mitä elämässään haluaisi. Se johtaa toivottomuuden ja kontrolloimattomuuden tunteisiin.
Tutkimuksen mukaan 40 prosenttia 23-vuotiaista suomalaisista kokee, ettei tiedä, mihin suuntaan elämässään on etenemässä (Marttinen, Dietrich, & Salmela-Aro, 2016). Tulevaisuuden suunnitelmat eivät anna heille sellaista itseluottamusta, jota oman elämän ohjaaminen vaatisi. Tämä on yhteydessä psyykkisiin oireisiin, kuten masentuneisuuteen ja uupumukseen sekä matalaan elämäntyytyväisyyteen.
Tutkimuksessa on selvitetty myös nuorten aikuisten työidentiteettiä ja sen yhteyttä useita vuosia seurattuun työuratavoitteiden motivaatioon – menestysodotuksiin, vaivannäköön ja uratavoitteen stressaavuuteen (Marttinen, 2017).
Tulosten perusteella uratavoitteeseen liittyvä stressi lisääntyi siirryttäessä toisen asteen opinnoista jatko-opintoihin tai työhön.
Voimakas stressi ja sen vahvistuminen ennustivat epäselvää työidentiteettiä ja negatiivissävyistä työidentiteetin etsintää. Toisin sanoen uratavoitteen – liittyi se sitten koulutukseen tai työhön – kokeminen stressaavana ja kuormittavana haittaa työidentiteetin kehittymistä.
Toisaalta samassa tutkimuksessa havaittiin, että uratavoitteessa menestymiseen liittyvät odotukset voimistuivat. Positiivinen kehitys menestysodotuksissa ennusti sitoutunutta ja selkeää työidentiteettiä 26-vuotiaana. Niin ikään uratavoitteen eteen nähtiin vaivaa koko ajan enenevästi 16-vuoden ikäisistä 23-vuotiaiksi. Positiivinen kehitys vaivannäössä ja panostuksessa ennusti selkeää ja sitoutunutta työidentiteettiä 26-vuotiaana.
Vaivan näkemistä ei voi olla korostamatta liikaa. Maailmassa, jossa elämme, monet asiat tapahtuvat hyvin helposti ja vaivattomasti. Tämä saa ajattelemaan tai toivomaan, että kaikki voisi olla tai kaiken pitäisi olla helppoa. Vaikeat tulevaisuuden uraan liittyvät valinnat, tavoitteen asettamiset ja niitä kohti pyrkiminen ei kuitenkaan ole vaivatonta. Vaivan näkeminen on aikaa ja kovaa työtä, mutta myös yrittämistä, epäonnistumista, toistamista ja tylsyyden sietämistä, uudestaan ja uudestaan.
On varmaan nykyajalle ominaista, että näemme ympärillämme jatkuvasti houkutuksia, jotka kutsuvat meitä luovuttamaan tavoitteemme kanssa ja valitsemaan näennäisesti helpomman reitin.
Tutkimuksen perusteella on siis tärkeää tukea nuorten ja nuorten aikuisten positiivista suhtautumista omaan kehittymiseen ja elämässä etenemiseen niin, että usko omiin kykyihin ja pystyvyyteen säilyisi ja kantaisi koulutus- ja työelämän siirtymien yli.•
Elina Marttinen
psykologi, PsT
kehittämispäällikkö, Nyyti ry
Kirjoittaja on psykologi ja psykologian tohtori, ja työskentelee kehittämispäällikkönä opiskelijoiden mielenterveyttä edistävässä järjestössä Nyytissä. Väitteli vuonna 2017 nuorten identiteetin muodostumisesta otsikolla: Deciding on the direction of career and life: Personal goals, identity development, and well-being during the transition to adulthood. Tekee Youtube-videoita psykologiasta ja mielenterveydestä otsikolla ”Ellun mielestä”.
Lähteet:
Marttinen, Dietrich & Salmela-Aro (2016) Dark shadows of rumination: Finnish young adults’ identity profiles, personal goals and concerns. Journal of Adolescence, 47, 185-196. doi:10.1016/j.adolescence.2015.10.024
Marttinen (2017). Deciding on the direction of career and life: Personal goals, identity development, and well-being during the transition to adulthood. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 584.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
