Satu Ojala vetää Tampereen yliopistossa Työsuojelurahaston rahoittamaa Pirstoutuvatko työurat? -hanketta.

Työhyvinvointi

• 27.08.2019

Työ pirstoutuu – vai pirstoutuuko?

Julkisessa keskustelussa on synkistelty nuorten tulevaisuutta: pätkätyöt murustelevat leivän pieniksi palasiksi, epävarmuus kasvaa, syrjäytymisen vaara vaanii. Onko tilanne todellakin tämä?

Totta toinen puoli siinä mielessä, että nuorten asema on suhdanneherkin, etenkin alle 25-vuotiaiden, matalasti koulutettujen miesten, vastaa kysymykseen tutkijatohtori Satu Ojala. Se toinen puoli onkin kysymysmerkki, sillä tutkimustulokset eivät tue yleistä heikkenemistä tai sirpaloitumisen trendiä.

– Pikemmin päinvastoin. Työikäisenä kiinnitytään työvoimaan vahvemmin kuin edeltäneinä vuosikymmeninä. Korkeasti koulutetut vaihtavat työpaikasta toiseen, tuloilla ja vakaudella mitaten heidän työuransa ovat jopa parantuneet.

Ojala vetää nyt Tampereen yliopistossa Työsuojelurahaston rahoittamaa Pirstoutuvatko työurat? -hanketta. Työmarkkinaliikkuvuutta, työllisyyttä ja tuloja tarkastellaan vuodet 1988–2015 kattavalla Tilastokeskuksen FOLK-rekisteriaineistolla.

Ojala ja yliopistolehtori Pasi Pyöriä selvittivät aiemmin alle 30-vuotiaiden työmarkkina-asemaa: urat muuttuivat työssäolokuukausilla mitattuna vakaammiksi 1980-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Kaikenikäisistä palkansaajista yhä useampi työskenteli keskeytyksettä ansiotyössä kolmen vuoden seurannassa.

Epävarmuutta työuran alussa

Työelämään hyppäämisen alkumetreille on maailman sivu liittynyt annos epävarmuutta. Nuorilla on keskimääräistä enemmän epätyypillisiä työsuhteita, ja opiskelijat tekevät eniten osa-aikatöitä vapaaehtoisesti.

– Muun muassa palvelualat käyttävät paljon nuoria, jotka yhdistävät opiskelua ja työtä. Moni nuori aloittaa näistä, ja opintojen edetessä siirtyy hiljakseen oman alansa tehtäviin.

Puolet alkavista työsuhteista on määräaikaisia. Nousu- ja laskukaudet heijastuvat työttömyyslukuihin. Kun suhdanne alkaa parantua, ensimmäisenä työllistetään yleensä määräaikaisia.

Pieni väestönosa ei pääse lainkaan kiinni leivän syrjään tai putoaa syystä tai toisesta työmarkkinoilta. Perusasteen jälkeisen tutkinnon puuttuminen heikentää selvästi asemaa. Matalimmin koulutetuilla on muita enemmän vastentahtoista liikkuvuutta, kuten siirtymiä työstä työttömyyteen.

– Tosin vastaavaa on ollut ennenkin. Uutta sen sijaan ovat tavat teettää työtä toimeksiantoina itsensä työllistäjillä ja nollatuntisopimuksilla.

Myllerrys työn sisällössä

Aiemmassa tutkimuksessa Ojalan ja Pyöriän kohderyhmänä oli koko yksityissektorin palkansaajaväestö, nyt he syventyvät jatkuvaa muutosvalmiutta vaativiin vientialoihin teknologia-, metsä-, metalli- ja kemianteollisuudessa.

– Ison datan ja rekisterinumerojen lisäksi pääsemme oikeasti miettimään, mitä työurille tapahtuu hyvin suhdanneherkillä aloilla, jotka toisaalta ovat nopeita ja ketteriä liikkeissään. Viime aikoina on paljon puhuttu, kuinka teknologisoituminen vie työpaikat. On hurjan kiinnostavaa selvittää, mitä muutos työssä tarkoittaa aloilla, joilla koneistuminen tapahtui jo kauan sitten. Nyt on käynnissä digivaihe.

Ojala muistuttaa, että teknologia on kuitenkin väline.

– Se muuttaa ja myllertää ennen muuta työn sisältöjä. Samalla syntyy uutta ja uudenlaista työtä sekä ammattien sisään uudenlaisia tehtäviä. Tutkimme myös, miten yritysten laiteinvestoinnit, digi-investoinnit ja investoinnit aineettomaan pääomaan eli henkilöstön osaamiseen näkyvät ja vaikuttavat työuriin.

Sukupuolten ero näkyy

Vientiteollisuusaloilla kolmekymppisenä työskennelleitä seurataan 15 vuoden ajan, 30–44-vuotiaina. Kun 1950–1960-luvulla syntyneitä kohortteja on katsottu tuon ikäisinä, havaitaan vakautta työhön kiinnittymisessä, vaan ei työurien heikkenemistä.

Viidennes ryhmän työllisistä on naisia.

Kun työuria tarkastellaan ansiotulokehityksen kannalta, korkeasti koulutetuilla tekniikan aloilla sukupuolten välillä on selkeä ero. Rekisterissä olevilla ansiotuloilla ei kuitenkaan voi huomioida esimerkiksi osa-aikaisuutta tai ylitöitä. Pikkulapsiperheissä isät tekevät yleensä enemmän ylitöitä, äidit osa-aikatöitä. Tiedetään myös, että lapsen hoitaja on tyypillisesti äiti.

– Mukana on vapaata valintaa, mutta toisaalta tiedetään, että tekniikan aloilla naisilla on enemmän määräaikaisia työsuhteita. Korkeasti koulutetut naiset jäävät jopa tuhansia euroja vuodessa miehistä jälkeen saman ikäisenä samalla koulutustasolla. Se on paljon, kieltämättä odotin hiukan tasa-arvoisempaa tilannetta.

”Nuoret, hankkikaa tutkinto!”

Millaisia terveisiä työelämätutkija lähettäisi niille, jotka vasta kuluttavat koulunpenkkiä ja miettivät ammatinvalintaansa?

– Työmarkkinoilla kaivataan monenlaisia työntekijöitä. Mutta hankkikaa se koulutus, vähintään toisen asteen tutkinto!•

Lähteet:

Työsuojelurahaston rahoittama Pirstoutuvatko työurat? -tutkimushanke (2018–2020) uta.fi, www.tsr.fi ->Hae numerolla 117355

Satu Ojala, Pasi Pyöriä: Nuorten työasenteet puntarissa – eroaako Y-sukupolvi edeltäjistään? julkari.fi

Noora Järnefelt (toim.): Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Eläketurvakeskus 2016. etk.fi

Teemu Turunen: Nuorten palkansaajien työorientaatiot Suomessa – tutkimus 18–29-vuotiaiden suomalaisten palkansaajien työkeskeisyyttä lisäävistä yksilöllisistä taustatekijöistä. Helsingin yliopisto 2009. helda.helsinki.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.