Turvallisuutta ja palvelua yläilmoissa
Kuvateksti: ”Äiti, meetkö sä taas viikonloppuna töihin?” kuuluu lentoemäntä Johanna Juntusen kotona nykyään usein, kun Aaro, 7, ja Elsa, 4, ovat alkaneet ymmärtää viikonpäivien päälle.
Johanna Juntunen haaveili lentoemännän ammatista jo pikkutyttönä. Yli kymmenen vuoden aikana työ on näyttänyt tekijälleen myös vaativat ja raskaat puolensa, mutta jaksaa silti yhä innostaa.
Finnairilla lentoemäntänä työskentelevä Johanna Juntunen nauttii työnsä monipuolisuudesta ja haasteista. Työhön kuuluu turvallisuudesta huolehtimista, matkustajien palvelua ja raskaita yötöitä kaukolennoilla. Vastapainona pitkille työrupeamille lentohenkilöstö saa onneksi pidempiä vapaita, jolloin Juntunenkin nauttii yhteisestä ajasta aviomiehen ja pienten lastensa kanssa.
”Työvuoroni alkaa aina ilmoittautumisella miehistökeskukseen. Vuorolle tulevan miehistön kanssa käymme läpi lennon tiedot ja matkustajaluettelon ja jaamme lennon aikana tehtävät työt porukan kesken. Joka kerta käymme myös yhden turvallisuusaiheen läpi: joskus se on koneen tekniikkaan liittyvää, joskus ensiaputapaus, jonka harjoittelemme kertauksen vuoksi.
Turvallisuus on työni tärkein osa, vaikka matkustajille tarjoilu onkin näkyvämmässä roolissa. Jokaisella lennolla on muun muassa varmistettava, että varauloskäynnin kohdalla istuva matkustaja on sellainen, joka pystyy hätätilanteen sattuessa toimimaan miehistön apuna. Yhteinen kieli on löydyttävä, eikä paikalle voi istuttaa esimerkiksi liikuntarajoitteista tai raskaana olevaa henkilöä tai lasta.
Työvuorolistat saamme aina kuukaudeksi kerrallaan, viikkoa ennen kuun vaihtumista. Jonkin verran vuorotoiveita voi esittää, mutta vapaa-ajan suunnitelmia ei silti voi tehdä kovin pitkälle etukäteen.
Vuoroja, joissa yövytään vain lyhyesti kohteessa, kutsumme ’henkarit heiluu’ -yöpyviksi: kun laitat virkapuvun roikkumaan henkariin, henkari heiluu vielä, kun otat sen takaisin päälle. Tällaiset vuorot ovat varsinaisten yövuorojen lisäksi rankkoja. Saamme toivoa kauko- tai Euroopan- ja kotimaanlennoille painottuvaa listaa, mutta periaatteessa kaikki kuitenkin tekevät kaikkea.
Lentoemännän ammatti on koko suvun harrastus – tai siltä ainakin välillä tuntuu! Vaikka mieheni on normaalissa päivätyössä, on lasten- ja kodinhoidon järjestäminen usein palapeliä. Sukulaisemme asuvat kaukana, joten ystävät, lasten kummit ja mieheni täti ovat meille korvaamaton apu arjessa.
Parasta työssäni on sen monipuolisuus ja sopiva haasteellisuus. Ihanaa on myös se, että arkivapaat antavat mahdollisuuden viettää aikaa lasten kanssa kotona.”
Kommentoi