Työturvallisuus

• 27.11.2015

Turvallisesti räjäytystyömaalla Helsingin Kalasatamassa

Neljä hehtaaria avolouhosta, syvimmillään 12 metriä merenpinnan alapuolella. Jukka Kinnunen ja Heikki Thil kertovat, kuinka Helsingin Kalasataman 20–35-
kerroksisten pilvenpiirtäjien perustuksille syntyy vankka pesäkolo. Turvallisesti.

Ympärillä avautuu harmaa graniittimaisema. Räjäytyksen aiheuttama pöly laskeutuu muutamassa minuutissa. Raskaan sarjan maansiirtokoneita hyörii ympärillä.

Olemme parin kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta keskellä Suomen kaikkien aikojen suurinta kaupunkikeskustyömaata.

Vuonna 2023 tässä on Redi, maan ensimmäinen pilvenpiirtäjäkaupunki: kuusi asuintornitaloa ja niiden välissä toimistotorni ja hotellitorni. Suomen korkeimman rakennuksen huippu on 132 metrissä. Tornien juuressa, puistojen ja rantapromenadin ympäröimänä, on kantakaupungin suurin kauppa- ja elämyskeskus, jossa työskentelee satoja ihmisiä.

Syksyllä 2015 montun louhinta etenee kahdesta viiteen räjäytyksen päivävauhdilla 10–2 000 kuutiometriä per paukku. Reikiä on ollut poraamassa enimmillään seitsemän poravaunua, ja työmaalta lähtee päivittäin lähes 200 kuorma-autolastia kivilouhetta murskattavaksi ja uudelleenkäytettäväksi.

Kun maanrakennusvaihe on syksyllä 2016 valmis, porausreikää on syntynyt noin 700 kilometriä. Alueelta on poistettu 900 000 kiintokuutiota massaa eli noin kahdeksan eduskuntatalon tilavuuden verran.

Turvallisuus edellyttää minuuttiaikataulua

Sinistä taivasta vasten näkyy pilareiden varassa yksinäinen metrorata kuin 1900-luvun alun futuristisissa kaupunkivisioissa. Muutaman minuutin välein vaunut pysähtyvät parikymmentä metriä montun yläpuolella olevalla asemalla.

Peruskallion räjäytykset ajastetaan metrojunien liikennöinnin mukaan. Aseman läpi kulkevaa liikennettä ei tarvitse pysäyttää kertaakaan koko työmaan aikana. Sitä paitsi urakkaehdoissa todetaan, että metron pysähtymisestä tulisi 50 000 euron sakot alkavalta tunnilta.

Minuuttiaikataulutus näkyi jopa ottaessamme kuvia tätä juttua varten. Työmaavierailu piti sovittaa etukäteen niin monen työvaiheen lomaan, että turvallisuussyistä valokuvaajalle järjestyi vain vartti aikaa hoitaa hommansa. Myös kulkureitti oli tarkkaan määritelty.

– Turvallisuus on aina ykkössijalla, työvaiheiden ja turvallisuuden ehdoilla on mentävä, Redin tiedottaja Heli Pulkkinen korostaa.

VERKKO_TE0415_tyoturvallisuus_RP_7959_A1

– Vuonna 1999 meillä oli siniset haalarit ja ehkä kuulosuojaimet, muistelee ylipanostaja Jukka Kinnunen uransa alkuaikojen turvavarusteita.

Ruokatunnilla pamahtaa

Vaikka työmaa on vasta alkuvaiheessa, alueella työskentelee yli 300 ihmistä. Vastuu louhinnan turvallisuudesta on räjäytystyönjohtajalla ja panostajalla. Alueella on ehdoton kielto räjäyttää, jos on pienikin epäilys, että vartiomiehet eivät ole saaneet kaikkia pois vaara-alueelta.

– Työmaalla on räjäytyslupa aamuseitsemän ja iltakuuden välillä. Päädyimme kuitenkin hoitamaan räjäytystyöt kahvitunnin ja ruokatunnin aikoihin, kun muu kuin louhintaporukka on toisaalla. Se helpottaa turvajärjestelyjä. Räjäytysten aikana räjäytystyönjohtaja on koko ajan yhteydessä myös metroon ja tarkistaa, milloin on lupa ampua liikennettä häiritsemättä. Kuittaamme, kun vaara on ohi, ylipanostaja Jukka Kinnunen Varkauden Louhinta Oy:stä kertoo.

Yritys tekee räjäytystöitä maanrakennusurakasta vastaavan Destian aliurakoitsijana. Työmaalla on enimmillään kymmenkunta poraria ja panostajaa, ja louhintaurakassa työskentelee kaikkiaan yli 80 henkilöä.

Työturvallisuus korostuu louhintatyössä. Varkauden Louhinta on saanut neljänä vuonna kunniamaininnan Uudenmaan työturvallisuuskilpailun aliurakoitsijasarjassa. Kunniamaininta myönnetään kolmelle parhaiten työturvallisuusasiansa hoitaneelle yritykselle. Jukka Kinnunen valittiin Vuoden Panostajaksi 2014. Hän aloitti uransa louhinta-alalla jo 15-vuotiaana kesätöissä apuporarina ja -panostajana ja suoritti panostajan tutkinnon Lappeenrannan teknillisessä koulussa 1990. Työura on kuljettanut miestä panostajana ja räjäytystyön johtajana vaativissa asutuskeskuslouhinnoissa, esimerkkeinä Kampin keskus ja Tapiolan parkkiluola. Vuoden Panostaja -valinnan perusteluna oli, että Jukka Kinnunen ymmärtää henkilökohtaisen vastuunsa koko poraus-räjäytys-rikotus-murskausketjun onnistumisesta.

Suomessa on yli 5 000 louhinta-ammattilaista. Vuoden Panostajaa voivat ehdottaa kaikki alalla toimivat henkilöt, ja valinnan tekee alan ammattilaisista koostuva raati.

VERKKO_TE0415_tyoturvallisuus_RP_8046_A5

Pöly on yksi riskitekijä räjäytys- ja louhintatyömaalla.

Hälytysääneen ei saa turtua

Työmaiden suurin riski on kivien sinkoutuminen räjäytysten yhteydessä.

– Louhintaporukka kyllä on vaaratekijöistä ajan tasalla. Määräykset ovat tiukentuneet, tarjouspyynnöissä on tarkat turvavaatimukset ja työmaiden riskianalyyseissä käydään vaaran paikat läpi. Myös työntekijöiden asenne turvallisuuteen on kohdallaan, Varkauden Louhinnan toimitusjohtaja Heikki Thil sanoo.

Hän kantaa eniten huolta siitä, miten saada myös muut kuin alan ammattilaiset ymmärtämään, että riski on aina olemassa. Yleinen kommentti kun on, että eihän sieltä ole ennenkään mitään lentänyt.

– Kielimuuri on erityishaaste ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla. Kun käymme pyytämässä heitä menemään kauemmaksi, he sanovat ”joo joo”, mutta mitään ei välttämättä tapahdu. Eivät aina ymmärrä riskejä eivätkä puhetta.

– Myös työmaan lähiympäristön valistaminen vaaroista on yhä tärkeämpää, koska räjäytystöitä tehdään usein tiheästi asutuilla alueilla. Kun hälytyspilli soi, ihmiset tulevat helposti ikkunaan katsomaan, vaikka pitäisi nimenomaan pysyä poissa ikkunasta, Thil kertoo.

VERKKO_TE0415_tyoturvallisuus_RP_9772_A2

Heikki Thilin mukaan louhintayrityksen työntekijät suhtautuvat vakavasti louhintatyön aiheuttamiin riskeihin.

Kolminkertaiset suojapeitteet

Jutuntekopäivänä Redin työmaan räjäytyspinta-ala oli noin 200 neliömetriä. Räjäytysalueen peittona oli 60 kappaletta kuorma-autonrenkaista koottua kumimattoa, yhteensä tuhat neliömetriä. Kahdeksantoista neliön kokoiset peitteet levitetään kaivinkoneiden avulla joka puolella vähintään kolme metriä varsinaisen räjäytysalueen yli.

Thil muistaa, kuinka vielä pari vuosikymmentä sitten käytössä oli vain pieniä, käsin siirrettäviä mattoja. Niiden päälle levitettiin maata ja huopakangasta. Työmailla kun ei juuri ollut koneita, joilla isoja mattoja olisi pystytty nostelemaan.

Myös työntekijöiden turvavarusteet ovat kehittyneet ja niiden käyttö vakiintunut.

– Kun aloitin vuonna 1999, meillä ei ollut kuin siniset haalarit ja ehkä kuulosuojaimet. Ei käytetty turvakenkiä, kypäriä saati huomiovärivaatetusta ja suojalaseja, Jukka Kinnunen muistaa.

Työmaavalvojat joutuvat hänen mukaansa kuitenkin olemaan edelleen tarkkana työntekijöiden turvavarusteiden käyttämisessä. Esimerkiksi suojalasit saattavat huurtua, jolloin houkutus niiden hylkäämiseen kasvaa.

Vielä tarkemmat turvaohjeet tulossa

Sosiaali- ja terveysministeriö sorvaa parhaillaan täsmennyksiä panostus- ja räjäytystyössä toimivien henkilöiden eli panostajien pätevyysvaatimuksiin. Asiaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat mukana keskeisimmät työmarkkinajärjestöt.

Työryhmän ehdotuksen mukaan alan ammattitutkintoa laajennettaisiin uudella räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjalla. Uusi pätevyysluokka korostaisi räjäytystöihin liittyvää suunnittelua ja johtamista.

Turvallisuustason parantamiseen tähtää myös esitys panostajan pätevyyskirjojen jakamisesta ja täsmentämisestä työskentelyolosuhteiden mukaisesti erikseen maanpäällisiin ja vedenalaisiin sekä maanalaisiin töihin. Tämä antaisi pätevyyskirjan hankkineille nykyistä paremmat valmiudet omiin erityistehtäviinsä.

Pohdittavana on myös se, vaaditaanko panostajan pätevyyskirjaa hakevilta jatkossa myös poliisin lausunto. Vuoden 2014 alusta lähtien heiltä on vaadittu turvallisuusselvityslain mukainen suppea henkilöturvallisuusselvitys.

Uusi laki tulee voimaan aikaisintaan vuonna 2016. Suomessa on tällä hetkellä noin 4 800 pätevyyskirjan omistavaa panostajaa.

VERKKO_TE0415_tyoturvallisuus_RP_8147_A3

Nolla tapaturmaa on mahdollinen

Viisi vuotta sitten Rakennusteollisuus RT määritteli satavuotisjuhlavuotensa 2020 tavoitteeksi nolla tapaturmaa rakennusalalla. Välitavoitteena on, että tapaturmat vähenevät 30 prosenttia joka vuosi. Alussa näytti lupaavalta, mutta sitten parannusvauhti on hiipunut.

Rakentaminen on teollisista aloista perinteisesti vaarallisin. Vähintään yhden päivän poissaoloon johtavia tapaturmia kertyy miljoonaa työtuntia kohti 62, kun kaikkien toimialojen keskiarvo on 29.

Yrityksillä on mahdollisuus testata työturvallisuustilanteensa Työterveyslaitoksen ylläpitämän Nolla tapaturmaa -foorumin tasoluokituksen avulla. Vuoden 2014 tasoluokituksen on saanut yhteensä 37 työpaikkaa, joista ykköstasolle eli ”maailman kärkeen” ylsi 16 yritystä. Rakennusyrityksistä joukkoon pääsi NCC Rakennus Oy:n Lounais-Suomen tulosyksikkö.

Tasoluokituksia on annettu vuodesta 2004 alkaen. Ykköstason saavuttaneiden yritysten ja toimipaikkojen määrä on kasvanut tasaisesti. Ensimmäisenä vuonna niitä oli neljä. Tähänastinen ennätys oli 23 vuonna 2013.

Suomi eturintamassa

Nolla tapaturmaa -foorumin johtaja Tommi Alanko Työterveyslaitokselta (TTL) sanoo, että foorumiin liittyneet työpaikat ovat kehittyneet työturvallisuudessa selvästi paremmin kuin työpaikat keskimäärin.

Alangon mukaan moni hakeneista myös saa luokituksen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että hakijayritykset ovat kiinnostuneita työturvallisuudesta ja ovat tehneet pitkäjänteisesti sen eteen töitä.

– Työturvallisuuden parantaminen kehittää samalla yrityksen työtapoja ja toimintakulttuuria. Myös työntekijöiden motivaatio ja tuottavuus paranevat, Alanko muistuttaa.

Suomi on nolla tapaturmaa -vision toteuttamisessa selkeä edelläkävijä koko Euroopassa. Monessa maassa tilanne kansallisten foorumeiden suhteen on Alangon mukaan sama kun meillä kymmenkunta vuotta sitten.

– Foorumin merkittävin aikaansaannos on, että yrityksillä on nyt käytännönläheinen ja tehokas tapa verkottua työturvallisuusasioissa. Kaikilla työpaikoilla kun ei välttämättä ole kovin montaa työturvallisuusasioita tekevää ihmistä. Verkoston kautta pääsee helposti yhteyksiin muiden yritysten asiantuntijoiden kanssa ja saa apua.

Alanko kehuu suomalaisyritysten avointa yhteistyöasennetta: meillä lähdetään mieluusti jakamaan omaa osaamista, mutta myös saamaan oppia muualta. Esimerkki verkostoitumisen voimasta on Foorumin jokavuotinen seminaari, jossa viime keväänä oli yli 200 osallistujaa.

Jatkossa foorumi laajentaa nolla-ajattelua. Mukana on niin Nolla ammattitautia, Nollatoleranssi kiusaamiselle, Nolla työstä johtuvaa sairauslomaa, Nolla hoitamatonta väkivalta- tai häirintätapausta, Nolla työuupumustapausta kuin Nolla työturvallisuudesta tietämätöntä esimiestä ja työntekijää.

Tapaturman takia menetetyn työpäivän nettokustannukset ovat 27 880 euroa.

Piku laskee työtapaturman kustannukset

Inhimillisten menetysten lisäksi työtapaturmat tulevat myös kalliiksi. Työterveyslaitos on kehittänyt Piku-kustannuslaskurin, jonka avulla työpaikat voivat laskea tapaturman aiheuttamat taloudelliset kustannukset. Laskuri havainnollistaa tapaturmiin liittyvien kustannusten moninaisuuden. Kustannusten keskiarvot lasketaan Työterveyslaitoksen tietokantaan tallennettuja todellisten tapaturmien kustannustietojen perusteella.

Työterveyslaitoksen aiemmassa tapaturmakustannuslaskurissa on esimerkki, jonka mukaan yhden tapaturman takia menetetyn työpäivän nettokustannukset ovat 27 880 euroa. Summassa on otettu huomioon suorien kulujen lisäksi epäsuorat menetykset, kuten poissaolokorvaukset, omaisuuskustannukset sekä tuotannon häiriöt ja keskeytyskustannukset.

Työpäivä ilman tapaturmaa tulee monta kertaluokkaa halvemmaksi. Yhden henkilötyöpäivän palkkakustannukset ovat esimerkkilaskelmassa 326 euroa per päivä.

Hyvä mieli vähentää tapaturma-alttiutta

Työturvallisuus ja psykososiaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, psykologi Marita Hyttinen 3T Ratkaisut Oy:stä sanoo. Hän on tuotteistanut Inhimillinen turvallisuustekijä iTu -koulutus- ja valmennuspaketin, joka saattaa mahdollisimman monet osallistumaan turvallisuuden parantamiseen.

– Erityisesti korkeariskisillä aloilla on alettu kiinnittää enemmän huomiota psykososiaaliseen kuormitukseen tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisemisessä. Pienikin ihmisen tarkkaavaisuusrepsahdus voi johtaa pahaan onnettomuuteen esimerkiksi ilmailu- ja liikennealalla sekä kemianteollisuudessa, Hyttinen sanoo.

Hän muistuttaa, että työtapaturmatilastoissa saattaa olla huomattavia eroja alan sisällä. Esimerkiksi rakennusalalla yhdessä yrityksessä sattuu paljon työtapaturmia ja toinen yritys on saanut ne lähes nollaan.

Hyttisen Työsuojelurahaston tuella toteuttaman Inhimillinen tekijä haltuun -projektin perusideana on aktivoida ihmisen omaa ajattelua ja muutoksenhallintakeinoja. Tavoitteena on myös kannustaa huomaamaan turvallisuuden merkitys, keskustelemaan siitä työpaikoilla ja antaa esimiehille valmiuksia johtaa turvallisuutta iTu-näkökulmasta. Pohjana on tieteellinen tieto ihmisen psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta.

Valmennuspaketti sisältää käytännönläheistä tiedotus- ja valistusmateriaalia, joka sopii kaikille toimialoille. Ohjelman avulla pystytään arvioimaan työpaikan turvallisuuden nykytila ja luomaan polku pitkäjänteiselle turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittämiselle, jossa ymmärretään ihmiseen ja työyhteisöön liittyvät vahvuudet mutta myös sokeat pisteet.

VERKKO_TE0415_tyoturvallisuus_RP_8079_A4

Yksinkertaisia käytännön toimenpiteitä

ITu-projekti on herättänyt kiinnostusta, mutta vasta harvoissa suomalaisissa työpaikoissa ollaan Hyttisen mukaan valmiita todella panostamaan inhimillisiin turvallisuustekijöihin. Se edellyttää henkistä työtä koko henkilöstöltä ja turvallisuuden perusasioiden riittävää valmiustasoa.

– Mutta ne, jotka panostavat ja investoivat turvallisuuteen työhyvinvoinnin näkökulmasta, saavat tuloksiakin aikaan: tapaturmat ja sairauspoissaolot vähentyvät ja kulttuuri yhtenäistyy.

Käytännön toimenpiteet voivat olla niinkin yksinkertaisia, että ymmärtää huolehtia systemaattisesti ravinnosta, ruokatauoista ja palautumisesta. Väsyneenä ja kiireisenä ihminen alkaa tehdä virheitä, altistuu tapaturmille ja sairastuu helpommin. Isoja toimintatavan muutoksia on saatu varhaisen tuen toimintamallin kehittämisellä ja jalkautuksella koko organisaatioon.

Hyttinen korostaa, että vaikka juridisesti työympäristön sekä työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtiminen on esimiehen ja johdon vastuulla, jokainen on velvollinen kantamaan vastuuta itsestään. Vastuu on myös muista työyhteisön jäsenistä silloin, kun huomaa
asioita, joista on turvallisuuden tai terveyden kannalta huolissaan.

– Jokaisella on lukemattomia mahdollisuuksia osoittaa, että turvallisuus on tärkeää. Kun turvallisuutta tekee ajatuksella ja sydämellä, siihen saa myös enemmän motivaatioperustaa ja rohkaistusta – ja tietää, miksi sitä tekee.

Lisätietoja:
Inhimillinen tekijä haltuun!

www.3tratkaisut.fi

www.tsr.fi

UPA – Ulkopuolisten palveluntarjoajien turvallisuustoiminnan arviointi, TTK

Työtapaturmien Piku-kustannuslaskuri

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.