Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on selviä eroja osa-aikatyön kysynnässä ja tarjonnassa. Suomessa lähes puolessa vähintään 10 henkeä työllistävistä toimipaikoista ei ollut lainkaan osa-aikatyöntekijöitä. Tanskalaisista työpaikoista vastaava luku oli 28 prosenttia ja ruotsalaisista vain 20 prosenttia.

Vaikka työntekijöiden toiveet ovat kaikkialla yleisin syy järjestää osa-aikatyötä, järjestetään sitä suomalaisissa toimipaikoissa useammin työnantajalähtöisesti kuin ruotsalaisissa ja tanskalaisissa toimipaikoissa. Työntekijöiden toiveisiin perustuva osa-aikatyö aiheuttaa suomalaisissa toimipaikoissa useammin työn organisointivaikeuksia ja työnantajan tarpeista lähtevä osa-aikatyö taas helpottaa sitä useammin kuin muissa Pohjoismaissa.

Näitä tuloksia voivat selittää maiden erilainen osa-aikatyötraditio. Kaikissa maissa on lakisääteisiä, tilapäisen osa-aikatyön mahdollistavia työaikajärjestelyjä, mutta Suomessa niillä on lyhyempi historia ja vähäisempi hyväksikäyttö.

Pienten lasten äitejä oli osa-aikatyöntekijöinä noin 40 prosentissa suomalaisista toimipaikoista, Ruotsissa ja Tanskassa 74 prosentissa. Vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä oli osa-aikatyöntekijöinä noin 29–34 prosentissa tanskalaisista ja ruotsalaisista toimipaikoista, Suomessa vain 13 prosentissa. Sen sijaan opiskelijoita on Suomessa osa-aikatyöntekijöinä kaksi kertaa useammassa toimipaikassa, 39 prosentissa, kuin Ruotsissa tai Tanskassa.

Palkansaajien tutkimuslaitos, työpapereita 265, Anita Haataja ja Merja Kauhanen: Reasons for using part-time work in the Nordic establishments.

www.labour.fi